Kun pääkaupunkiseudun lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa siirryttiin etäopetukseen joulukuuta vasten, Etelä-Savon ammattiopistossa Mikkelissä palattiin työpaikalle syksyn toisen etäjakson jälkeen.
– Lähi- ja etäjaksojen vuorotteluun alkaa jo tottua, ammatillisen koulutuksen laaja-alainen erityisopettaja Annukka Liikanen sanoo.
Liikasen mielestä erityisopettajan tehtävä on löytää jokaiselle opiskelijalle oma vuorovaikutustapa myös etäopetuksessa. Tehtäviä jaetaan Teamsissa, Whatsappilla tai vaikkapa puhelimitse.
Jotkut tekevät tehtävät perinteisesti paperille ja lähettävät niistä kuvat takaisin Liikaselle.
– Pääasia on, että opiskelija pääsee eteenpäin.
Ja eteenpäin on päästy. Kevään ensihämmennyksen jälkeen erityinen tuki saatiin toimimaan ja jokainen opiskelija tavoitettiin. Putoamisvaarassa olevien perään katsottiin moniammatillisesti. Esihenkilöiltä sai riittävästi tukea.
Ylpeys selviytymisestä näkyy myös uunituoreessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin ammatillisten erityisopettajien kokemuksia koronakeväästä ja erityisen tuen järjestämisestä.
Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun tutkimuksen mukaan opiskelijoiden pelkoja pystyttiin lievittämään muuttuvassa tilanteessa.
Erityinen tuki toteutettiin pääosin yksilöllisenä ohjauksena verkossa, mutta myös esimerkiksi pienryhmäohjausta käytettiin.
Tutkimuksen mukaan oleellista etäopetuksessa on mahdollistaa yksilöllinen ohjaus ja yksilölliset oppimistavat ja materiaalien saanti.
Opettajat kokivat erityisen tuen huomiomisen verkossa raskaaksi. Myös pidentyneet työpäivät rasittivat. Kaikissa oppilaitoksissa ei ollut riittäviä laitteita, eikä kaikkialla esihenkilöiden tukea ollut saatavilla.
– Kevään šokista selviytyminen näkyy tutkimuksessa onnistumisen kokemuksena. On ymmärrettävää, jos syksyllä on tullut uupumus tilanteen jatkuessa, lehtori Kaija Peuna-Korpioja tutkimustiimistä toteaa.
Jamkin toukokuiseen kyselyyn vastasi reilut 120 erityisen tuen tehtävissä amiksissa toimivaa henkilöä.