OAJ teki toukokuussa historiaa: se kanteli ensimmäisen kerran viranomaisen toiminnasta. Eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun kohteena oli Opetushallitus ja aiheena oppilaan erityisen tuen epäselväksi ja virheellisiksi väitetyt ohjeistukset.
OAJ vaatii Opetushallitusta ohjeistamaan selkeästi ja käytännöllisesti, miten kolmiportaisen tukimallin tehostettu tuki eroaa erityisestä tuesta. Järjestön mukaan kunnat hyödyntävät nykyistä epäselvää tilannetta säästääkseen kuluissa, ja tukea tarvitsevia oppilaita jää heitteille.
Alakoulun tehostetun tuen toteutumisesta äskettäin väitellyt erityisopettaja Helena Nykänen yhtyy järjestön vaatimuksiin. Tukien väliset rajat ovat hänen tutkimuksensa mukaan veteen piirrettyjä viivoja.
– Sama lapsi, jota yhdessä koulussa pidettäisiin vilkkaana voi toisessa koulussa olla erityisen tuen oppilas.
Nykäsen mielestä pitäisi pohtia, lisääkö kolmiportainen tuki tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vai viekö se päinvastaiseen suuntaan.
Hän keräsi väitökseensä tietoa kymmenestä koulusta. Haastateltavana oli 15 luokanopettajaa, erityisopettaa ja rehtoria, viisi kustakin ammattiryhmästä. Kohderyhmähaastatteluihin osallistui lisäksi kaksi erityisopettajaa ja kolme luokanopettajaa.
Yksi väitöksen teemoista on opettajan valta: aloittaako opettaja tuen, kun tilanne sitä vaatii, kirjaako hän toimenpiteet asiakirjoihin ja tekeekö hän yhteistyötä oppilashuoltohenkilöstön ja vanhempien kanssa?
Nykänen nostaa esiin tutkimukseen osallistuneen opettajan, joka kertoi, että hänen luokassaan ei ollut tehostetun tuen oppilaita.
– Muut keskusteluryhmän opettajat olivat asiasta ihmeissään. Jos pedagogiset arviot jäävät tekemättä, moni tuen tarpeessa oleva lapsi ja nuori voi jäädä tukea vaille.
Puutteet olivat suurimmat osa-aikaisessa erityisopetuksessa.
Myös resurssipula nousee tutkimuksessa vahvasti esiin. Haastellut eivät pitäneet resursseja riittävinä, jotta kolmiportaista tukea olisi voitu toteuttaa lähikouluperiaatteen ja inkluusion hengessä. Puutteet olivat suurimmat osa-aikaisessa erityisopetuksessa.
– Ongelma tiedostetaan keskushallinnossa ja kunnissa, mutta rahalla on monta jakajaa. Erityisopetukseen pitäisi saada vastaavat valtakunnalliset mitoitukset kuin esimerkiksi koulupsykologeilla, koulukuraattoreilla tai terveydenhoitajilla jo on.
Helena Nykäsellä on omiakin kokemuksia siitä, kuinka suuria alueelliset erot voivat erityisopetuksessa olla. Hän on Oulun Madekosken ja Heikkilänkankaan koulujen erityisopettaja.
– Kouluumme toisesta kunnasta tullut oppilas oli saanut edellisessä koulussaan osa-aikaista erityisopetusta matematiikassa neljä ja äidinkielessä viisi tuntia viikossa. Omat resurssimme eivät riittäneet edes puoleen siitä.
Erot voivat olla suuria yhden kunnan sisälläkin.
– Kahdesta saman kunnan koulusta toisessa yhdellä erityisopettajalla voi olla sata oppilasta ja toisessa kolmesataa.
Nykänen painottaa tutkimuksessaan myös tukia koskevan tiedon keskittämisen tarvetta. Hänen mukaansa tukimuodoista on olemassa paljon tutkimustietoa, mutta se on hajallaan siellä täällä.
– Opetushallituksen pitäisi luoda nettiin kansallinen tukitiedon kokoamispaikka.
Väitös
Veteen piirretty viiva. Opettajien ja rehtoreiden kokemuksia tehostetun tuen toteutumisesta perusopetuksen alakoulussa. Oulun yliopisto 2021.