Erityisen hyvää varhaista tukea – Leena Sivulalla on aikaa tehdä työnsä kunnolla

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Leena Sivula huomaa lapsen jokaisen pienen edistysaskelen ja auttaa vanhempia näkemään asioiden aurinkoiset puolet.

Kuusivuotiaalta Vieno Kämäräiseltä sujuu rakettilasku kuin vettä vaan. Hän luettelee hetkessä numerot kahdestatoista nollaan.

– Vaude! iloitsee varhaiskasvatuksen erityisopettaja Leena Sivula. Vienolla on hymy korvissa.

Kintauden päiväkodissa on menossa eskareiden taitojen alkuarvioinnit. Pienessä Petäjäveden kunnassa Jyväskylän kupeessa ymmärretään varhaiskasvatuksen arvo.

– Joissakin kunnissa yhtä veoa kohden saattaa olla 200 lasta. Minulla on 50–60 lasta, Sivula sanoo.

Petäjäveden varhaiskasvatuksessa on yhteensä 180 lasta. Veoja on kaksi kokoaikaista sekä 70-prosenttista työaikaa tekevä Sivula.

Eskareiden taitojen arviointitehtävässä laitetaan numeroita oikeaan järjestykseen.

 

Kintauden päiväkodin lapsista viidesosa tarvitsee tehostettua tai erityistä tukea. Petäjävedellä tuki järjestyy yleensä riittävän aikaisessa vaiheessa ja jopa ennaltaehkäisevästi.

– Se on ihanaa! Parasta työssäni on nähdä oikea-aikaisen tuen tuloksia, Sivula iloitsee.

Parasta työssäni on nähdä oikea-aikaisen tuen tuloksia.

Petäjäveden varhaiskasvatusjohtaja Sanna Ruuth kertoo, että tuen rakenteita on kehitetty pitkäjänteisesti vuosien ajan. Hankerahoitus ja seudullinen yhteistyö ovat tuoneet tukeen lisää voimavaroja.

– Pätevää henkilöstöä on vielä saatu, mutta siinä on haasteita. Nyt on auki kaksi varhaiskasvatuksen opettajan paikkaa, Ruuth sanoo.

 

Leena Sivulan missiona on järjestää päiväkotiryhmien toiminta niin viisaasti, että kaikki lapset pääsevät osalliseksi tuesta. Ennakointi ja positiivinen palaute tekevät hyvää kaikkien lasten kehitykselle.

– Jos ryhmän yleinen tuki on tasokasta, kaikki hyötyvät. Tarvetta erityiselle ja tehostetulle tuelle on vähemmän, Sivula summaa.

Uuden tukea tarvitsevan lapsen on helppo hypätä sellaiseen ryhmään, jossa yleisen tuen keinot on treenattu kuntoon.

 

Sivula suosii työskentelyä pienryhmässä. Silloin lasta ei tarvitse erottaa kavereistaan. Samalla veo toimii tuen käytännön mallina muille työntekijöille.

– Tosin joskus lapsen tunnetaidot voivat vaatia kahden kesken toteutettua intensiivistä tukijaksoa, Sivula kertoo.

Hänen mielestään sekä aikuiset että lapset harjoittelevat aina jotain taitoa.

– Jos lapsella on haastavaa käyttäytymistä, meidän aikuisten tehtävä on harjaannuttaa häntä esimerkiksi empatiataidoissa tai tavoissa, joilla mennään luontevasti leikkiin mukaan.

Arviointihetken aluksi Leena Sivula käy lapsen kanssa läpi, millaisia tehtäviä on edessä ja napsauttaa päälle ajastimen. Näin kehitetään ennakointitaitoa.

 

Kun kuljemme tutustumassa päiväkodin tiloihin, moni lapsi kapsahtaa Sivulan kaulaan ja kertoo kuulumisiaan.

– Saan olla vieraileva tähti, kun en ole lasten kanssa kaiken aikaa, Sivula naurahtaa.

Hän kuvailee veon tehtävää tutkimustyöksi.

– Ensin havainnoidaan lasta ja tutkitaan, mistä lapsen pulmassa on kysymys. Sitten kokeillaan, mikä voisi auttaa. Lapsen saamat onnistumisen elämykset vievät kehitystä eteenpäin.

Työssä on aimo annos myös markkinointia. Sivulan täytyy olla sinnikäs ujuttaessaan ryhmiin lapsia tukevia työtapoja.

Hän liputtaa vahvasti kuvilla ohjaamisen puolesta. Uloslähtötilanne saattaa olla kaaos, kun kymmenen lasta kyselee yhtä aikaa, mitä tänään laitetaan päälle.

– Tilanne rauhoittuu, kun eteisen seinälle laitetaan kuvat vaatteista, jotka puetaan.

 

Ajastin on Sivulalla ahkerassa käytössä. Se helpottaa siirtymätilanteita.

– Jos lapselle kerrotaan, että sinulla on viisi minuuttia aikaa leikkiä, hän ei välttämättä hahmota tilannetta. Ajastimessa vähenevän ajan katsominen tekee asiasta konkreettisemman.

Opettelen sanomaan entistä selkeämmin, mitä mieltä olen ja mitä mielestäni pitäisi tehdä. Joskus puen asiat liian kauniiseen muotoon, eikä toiveeni tule kunnolla kuulluksi.

Yhteistyö muiden kasvattajien kanssa vaatii topakkaa asennetta.

– Opettelen sanomaan entistä selkeämmin, mitä mieltä olen ja mitä mielestäni pitäisi tehdä. Joskus puen asiat liian kauniiseen muotoon, eikä toiveeni tule kunnolla kuulluksi.

Sivulan mielestä on tärkeä ymmärtää pintaa syvemmältä, miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään.

– Siinä varhaiskasvatuksen opettajien koulutus ja pedagoginen osaaminen ovat tarpeen.

 

Veon työssä tarvitaan kykyä nähdä jokaisen lapsen kyvyt ja mahdollisuudet. Leena Sivula kokee sen vahvuudekseen.

Erityislasten vanhempien riittämättömyyden ja väsymyksen tunteet ovat Sivulalle tuttuja. Kolmella hänen kuudesta lapsestaan on neuropsykologisia haasteita. Pian kuusivuotias kuopus syntyi keskosena. Hänellä on pulmia motoriikassa ja kielen kehityksessä. Kahdella lapsella on adhd-diagnoosi.

Sivula harjoittaa vanhempia näkemään lapsen kehityksen pienimmätkin edistysaskeleet.

– Ei pidä miettiä, mitä lapsen pitäisi tietyn ikäisenä osata, vaan löytää lapsen omat mahdollisuudet. Pulmat ovat vain pieni osa lasta. Huomio kannattaa kiinnittää vahvuuksiin.

Vanhempia pitää koulia siihen, että välillä tulee takapakkia.

– Työni on pitkälti asioiden normalisointia tyyliin “tällaiset vaiheet kuuluvat usein tämän ikäisen lapsen elämään”. Pulmatilanteissa käännyn oman veo-mentorini puoleen, joka on todellinen neuropsykiatristen haasteiden asiantuntija.

 

Sivulan työpäiviin kuuluu esimerkiksi työskentelyä lasten ryhmissä, puheopetusta, konsultaatiota, puheluja sekä tuen asiakirjojen valmistelua. Työtä piisaa, joten jaksamisesta täytyy pitää huolta.

– Kun teen töitä, teen täysillä. Kun lepään, lepään täysillä. Saatan maata päivän sohvalla tekemättä yhtään mitään, Sivula tiivistää jaksamisensa salaisuuden.

Kerran viikossa Leena Sivulalla on vapaailta. Silloin hän käy esimerkiksi kirpparilla tai uimassa.

Myös kouluttautuminen pitää mielen virkeänä. Erityislasten vanhemmuus innosti Sivulaa opiskelemaan erityisopettajaksi. Tänä syksynä hän aloittaa työn ohella ratkaisukeskeisen nepsy-valmentajan opinnot.

– Jonain päivänä haluan tehdä gradun ja valmistua maisteriksi, kasvatustieteiden kandidaatti suunnittelee.