Varhaiskasvatuksen opettajan päivässä pedagogiikka on läsnä kaikessa

Varhaiskasvatuksen opettaja vastaa päiväkodin pedagogiikasta. Anna-Kaisa Mehton marraskuinen maanantai kertoo, mitä työ käytännössä on.

Open päivä -juttusarjassa kerromme erilaisten opettajien työpäivästä.

KLO 8.30

Kuudes päivä joulukuuta lippu nostetaan sinitaivaan alle liehumaan”, kajauttaa kuusivuotiaiden kuoro. Sipuran päiväkodissa Lahdessa valmistaudutaan itsenäisyyspäivän juhlaan. Varhaiskasvatuksen opettaja Anna-Kaisa Mehto eli Annu näyttää eskarilaisille kuvia itsenäisyyspäivän vastaanotosta ja presidentti Sauli Niinistöstä.

Alex lukee ääneen ja riemastuu.

− Hei Otto siinä on sun nimi, itsenäisyyspäivän vastaanOTTO!

Mitä Sauli Niinistö harrastaa? Sauli rullaluistelee ja pelaa lätkää, tietää joku.

Näkikö kukaan Sauli Niinistön katsomossa Huuhkajien matsissa, kysyy Annu. Joo, huutavat kaikki.

− Sauli Niinistö taputti käsiään näin, ihan pikkuisen, matkii Valtteri.

 

Samuel esittelee Annulle piirustustaan.

 

Annu ehdottaa, että ryhmä ryhtyisi kirjoittamaan aiemmin suunniteltua kirjettä presidentille. Mitä kirjoitetaan?

− Kysytäänkö, mitä temppuja Lennu osaa ja pääseekö Aaro mukaan kauppareissulle, lapset ehdottavat.

Juttu jatkuu, ja kaikki alkavat innostua kirjeestä. Yksi ehdottaa yhtä asiaa, toinen tarttuu siihen ja höystää ehdotusta omalla kommentillaan.

Annu huomioi jokaisen, äänekkään ja hiljaisen. Hän johdattelee aihetta eteenpäin ja houkuttelee lapsia kertomaan lisää. Täällä opinpolun alkupäässä opetellaan ilmaisemaan itseä ja kuuntelemaan muita.

 

KLO 10.00

Lapset rientävät ulos ja toiset tulevat sisään. Annu jatkaa aivojumppaa sisään tulleen ryhmän kanssa. Juttu itsenäisyyspäivästä ja presidentistä kulkee taas uusille urille lasten ehdoilla.

Annu havainnoi lapsia tarkkaan huomatakseen, missä kukin on hyvä ja missä tarvitsee vielä harjoitusta tai apua. Yhdessä vanhempien ja lasten kanssa hän keskustelee lasten henkilökohtaisista tavoitteista ja laatii keskustelujen pohjalta lapsille esiopetussuunnitelmat.

Parasta on Annun mielestä se, kun huomaa, että lapsi on oppinut uuden taidon tai oivaltanut uuden asian.

Kuusimetsä-nimisessä esiopetusryhmässä tukea tarvitsevia lapsia on enemmän kuin aikaisempina vuosina. He ovat osa ryhmää niin, että satunnaisen vierailijan on vaikea arvata, keitä he ovat.

Tuen tarpeet liittyvät Annun mukaan vaikeuksiin esimerkiksi kielen kehityksessä. Tarvittaessa Annulla on apunaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja.

 

Kuusimetsän esiopetusryhmässä on 24 lasta, kaksi opettajaa ja yksi hoitaja. Tänään hoitajan sijaisena on varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija Frida Häme. Lapset jaetaan tilanteen mukaan kahteen, kolmeen tai neljään pienryhmään.

 

Annu toivoo, että lapsia pystyttäisiin tukemaan oppimisvaikeuksissa mahdollisimman varhain, viimeistään esiopetuksessa. Näin helpotettaisiin koulun aloitusta ja säästyttäisiin mahdollisilta oppimisen vaikeuksilta myöhemmin.

Kuusimetsässä päivä etenee leppoisasti leikin kautta, vaikka kaikella toiminnalla on ennalta suunnitellut pedagogiset tavoitteet.

”Annu hei, miten tää toimii, katso tätä, arvaa mitä mulle tapahtui”, kuuluu eri puolilta.

Lapsilla on opettajalle paljon kerrottavaa ja näytettävää. Annu katsoo silmiin, kuuntelee, vastaa ja auttaa siinä sivussa Iikkaa avaamaan tablettipelin.

 

KLO 10.30

Kännykkä pirahtaa. Päiväkodin yhteiseen puhelimeen voi soittaa, jos kaipaa apua johonkin akuuttiin tilanteeseen. Nyt tarvittaisiin yksi aikuinen lisää pukemaan lapsia ulos. Annu, joka toimii tänään päiväkodin varajohtajan sijaisena, lupaa lähettää paikalle jonkun.

Varhaiskasvatuksen opettajan työ on Annusta antoisaa, mutta samalla myös raskasta. Vaikeinta on kestää riittämättömyyttä.

− Tuntuu siltä, että pitäisi olla niin monessa paikassa yhtä aikaa.

Päteviä varhaiskasvatuksen opettajia ja sijaisia on Lahdessakin vaikea löytää. Palkkakaan ei houkuttele. Vaikka monet kunnat ovat nostaneet varhaiskasvatuksen opettajan palkkoja, ei Lahdessa ole lisäsatasia näkynyt.

 

Opettaja syö lasten kanssa, koska ruokaileminenkin on oppimista. Valtteri ja Samuel auttavat aikuisia tuomaan ruokakärryn alakerran keittiöstä.

KLO 12.30

Lasten lepohetken aikana pidetään päiväkodin palaveri, johon osallistuu yksi työntekijä jokaisesta ryhmästä. Kuusimetsäläisistä se on tällä kertaa Annu.

 

Lasten lepohetken aikana Annu osallistuu talon palaveriin.

 

Esiopetuksen opettajat kokoustavat kerran kolmessa viikossa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajaa tavataan tarvittaessa. Annun tärkein työpari on varhaiskasvatuksen opettaja Eija Peltola. Yhdessä he suunnittelevat opetusta ja miettivät esimerkiksi, mitä asioita otetaan esille vanhempien kanssa, kun tehdään esiopetuksen opetussuunnitelmia.

Esiopetus on Annun mielestä selkeä osa opinpolkua, ja se voisi hyvinkin kestää kaksi vuotta. Hänestä olisi hienoa, jos kaikki lapset voisivat aloittaa eskarin jo viisivuotiaana ja siirtyä joustavasti alkuopetukseen sitten, kun ovat siihen valmiita.

Annulla on joustavasta alkuopetuksesta hyviä kokemuksia. Hän on toiminut aikaisemmin monta vuotta esiopettajana luokanopettajan työparina alakoulun alkuluokassa, jossa oli yhdistetty esiopetus sekä ykköset ja kakkoset.

 

KLO 13.30

Veikko palaa päiväunilta suu mutrussa päätään riiputtaen. Onko sattunut jotain?

Teo laskee käden Veikon olkapäälle ja selittää, että Veikkoa harmittaa, koska lepohuoneessa oli liian kova meteli.

Eskarissa kaikkein tärkeintä on oppia oppimisen taitoja.

Empatia- ja vuorovaikutustaidot, toisen kuunteleminen ja huomioonottaminen ovat ehkä kaikkein arvokkaimpia taitoja tulevaa elämää varten. Sipuran päiväkodissa näkee, että näitä taitoja on treenattu. Veikko ei ole yksin. Kaverit kuulevat, ymmärtävät ja tukevat häntä.

− Eskarissa opitaan paljon uusia asioita, mutta kaikkein tärkeintä on oppia oppimisen taitoja, kuten toimimaan ryhmässä ja huomioimaan muita, Annu kertoo.

 

Osa eskarilaisista haetaan kotiin aikaisemmin. Annu kertoo Iikan äidille Kati Toloselle, miten päivä on mennyt.

KLO 14.55

Annu ehtii viimein kahvitauolle. Kuusimetsän sivuovesta pääsee suoraan henkilökunnan taukotilaan.

Kun lapset lähtevät ulos toisen opettajan ja hoitajan kanssa, Annu jää sisälle valmistelemaan loppupäivän hommia tai tekemään sak-tehtäviä. Tässä välissä hän ehtii tarvittaessa jutella myös varhaiskasvatuksen erityisopettajan eli veon kanssa.

Oman työn suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen varattua sak-työaikaa Annulla on viikossa viisi tuntia. Niistä kolme hän käyttää työpaikalla ja kaksi kotona.

Sak-työajat on merkitty työvuorolistaan hyvissä ajoin ja Annu pyrkii pitämään niistä kiinni.

Lapsia koskevien asiakirjojen laatimiseen menee opettajalta paljon aikaa. Muksunetti on sähköinen viestintäväline Sipurasta koteihin ja päin vastoin. Siihen kirjataan muun muassa lasten esiopetussuunnitelmat ja julkaistaan opettajien blogeja, joissa kerrotaan, mitä päiväkodissa on tapahtunut ja millaista tekemistä on tulossa.

 

Hallitus on juuri luvannut lisää rahaa varhaiskasvatuksen laadun ja tasa-arvon parantamiseksi. Annu toivoo, että rahalla palkattaisiin lisää opettajia ja pienennettäisiin ryhmäkokoja.

KLO 15.30

Annu saattaa toisen opettajan kanssa lapsia kotimatkalle ja vaihtaa kuulumisia vanhempien kanssa.

Päivä 18. marraskuuta kulki Kuusimetsässä tuttuun ja turvalliseen tapaan totutussa järjestyksessä. Erityisen tyytyväinen Annu oli siihen, että tiimi selvisi hyvin, vaikka lastenhoitaja oli poissa. Jokaiselle lapselle riitti aikaa ja huomiota.

Hankalinta oli Annun mielestä ehtiä joka paikkaan ja saada hommat luistamaan niin, että hienoinen sijaisjärjestelyistä johtunut kiireen tuntu ei välittynyt lapsille.

− Tässä työssä saa käyttää omaa osaamistaan monipuolisesti. Oppimisen ilo on läsnä jokaisessa päivässä niin lapsilla kuin aikuisillakin. Hyvä me-henki vauhdittaa työtä.

 

Anna-Kaisa Mehto

  • Varhaiskasvatuksen opettaja Sipuran päiväkodissa Lahdessa. Työskentelee nyt esiopetusryhmässä.
  • Valmistunut lastentarhanopettajaksi Jyväskylän yliopistosta. Suorittanut myös esiopetuksen ja alkuopetuksen perusopinnot.
  • Toiminut aikaisemmin esiopettajana muun muassa alkuluokissa luokanopettajan työparina Hollolassa.