Tuki on tasa-arvokysymys – lasta pitää auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa

Jokaisen varhaiskasvatuksen opettajan ja lastenhoitajan vastuulla on huolehtia lapsen kehityksen ja oppimisen tuesta. Varhaiskasvatuksen laatu ja tasa-arvoisuus ovat edellytys myös kolmiportaisen tuen onnistumiselle.

Näin sanoo tutkija, varhaiskasvatuksen erityisopettaja Noora Heiskanen, jonka johdolla työryhmä laati Kehityksen ja oppimisen tuki sekä inklusiivisuus varhaiskasvatuksessa -selvityksen. Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys on osa nykyisen hallituksen Oikeus oppia -ohjelmaa, ja se ilmestyi maaliskuussa.

– Lähtökohtana tulee olla lapsen oikeus varhaiseen, hyvin resursoituun ja vaikuttavaan kehityksen ja oppimisen tukeen, Heiskanen vaatii.

Nykyisen varhaiskasvatuslain kirjaus lapsen oikeudesta kehityksen ja oppimisen tukeen jää valitettavan usein toteutumatta, koska tuen muodot ovat paikallisesti päätettävissä. Puutteet oppimisen tuessa asettavat lapset eriarvoiseen asemaan.

Lapsen tuki vaihtelee monella tapaa, esimerkiksi kunnittain sekä julkisen ja yksityisen järjestäjän välillä. Eroja on myös siinä, osallistuuko lapsi päiväkoti- vai perhepäivämuotoiseen toimintaan.

Ongelmat korostuvat yksityisessä varhaiskasvatuksessa ja perhepäivähoidossa.

Millainen sitten olisi toimiva ja varhaiskasvatukseen soveltuva kolmiportaisen tuen malli, josta on jatkumo esi- ja perusopetuksen tukeen?

– Ensimmäinen asia on aloittaa tukitoimet pikaisesti lapsen omassa ryhmässä erityisopettajan avulla. Diagnooseja tai lausuntoja ei pidä jäädä odottelemaan, Noora Heiskanen ohjeistaa.

Työryhmän selvitys sisältää ehdotuksen kehityksen ja oppimisen tuen malliksi. Ehdotus kuvaa kaikille lapsille tarjottavan tuen, tehostetun tuen sekä erityisen tuen periaatteet, muodot ja rakenteet.

Tavoitteena on myös vahvistaa henkilöstön tukeen liittyvää osaamista ja konkretisoida inkluusioperiaatetta varhaiskasvatuksen kehittämisessä.

Heiskasen mukaan tuen rakenteet ja hallinnolliset prosessit tulisi saada osaksi varhaiskasvatuslakia ja tuen soveltamisen erityistilanteita koskevat yksityiskohdat säädettäväksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa.

Tukeen liittyviä päätöksiä tulee tarkastella lapsen yksilöllisen tilanteen ja tarpeiden näkökulmasta.

– Tuen toteutumista pitää myös arvioida nykyistä systemaattisemmin. Ilman arviointia emme voi tietää, toteutuuko lapselle kuuluva tuki.

Tuen mallissa korostuu nykyistä matalammalla kynnyksellä annettava tuki. Esitys listaa tuen muodoiksi pedagogisen, rakenteellisen ja hoidollisen tuen, varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelut sekä monialaisen yhteistyön ja konsultaation.

Malli myös kuvaa varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien tukeen liittyvät vastuut ja työnjaon aiempaa selkeämmin.

Erityisopettajan työpanosta ei saa käyttää varhaiskasvatuksen tason parantamiseen.

Heiskasen mukaan keskeinen tuen resurssi on osaava ja riittävä henkilöstö. Jos varhaiskasvatuksesta puuttuu kelpoisia varhaiskasvatuksen opettajia ja lastenhoitajia, saattaa käydä niin, että varhaiskasvatuksen erityisopettaja hoitaa sellaisia tehtäviä, jotka kuuluisivat muille ammattiryhmille.

Heiskanen painottaa, että ilman kelpoista henkilöstöä varhaiskasvatuksen laadulta ja vaikuttavuudelta puuttuu pohja. Osaamista on oltava kaikilla ammattiryhmillä perhepäivähoitajia ja lastenhoitajia myöten.

– Erityisopettajista on pulaa, eikä heidän työpanostaan saa käyttää varhaiskasvatuksen yleisen tason parantamiseen.

OAJ laati oman oppimisen tuen mallinsa jo viime vuonna. Järjestö vaatii, että yhtenäinen ja vahva kolmiportaisen tuen ketju ulottuu varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Siksi tuen käsitteiden ja toimeenpanon on oltava yhtenäisiä kaikilla asteilla.

Järjestö kannattaa selvityksessä esitettyä mallia tuen kolmiportaisuudesta sekä tuen nopeaa aloittamista ilman pitkää hakuprosessia. OAJ myös haluaa selvityksen tavoin lisätä varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää ja kannattaa resurssierityisopettajan palkkaamista jokaiseen varhaiskasvatusyksikköön.

OAJ:n mallissa tukea annettaisiin nykyiseen tapaan kolmella tasolla: yleisenä, tehostettuna ja erityisenä. OAJ kuitenkin haluaa tuen portaiden välille selkeät erot niin, että tuki vahvistuu seuraavalle portaalle siirryttäessä. Erot tuen portaiden välillä tulisi säätää varhaiskasvatuslaissa.

Järjestön tavoitteena on karsia turhaa byrokratiaa yksinkertaistamalla tuen lomakkeita. OAJ:n mallissa pedagogiseen selvitykseen ja tuen järjestämissuunnitelmaan kirjattaisiin vain lakisääteiset tukimuodot sekä se, missä määrin niitä annetaan. Tuen toteutumista seurattaisiin järjestelmällisesti.

– Varhaiskasvatuslaissa pitää säätää selkeästi lapsen oikeudesta varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaan osa- tai kokoaikaiseen erityisopetukseen, koulutuspolitiikan päällikkö Nina Lahtinen sanoo.

OAJ:n mallissa varhaiskasvatuksen erityisopettajia tulisi olla varhaiskasvatuksessa yksi sataa lasta kohden ja esi- ja alkuopetuksessa yksi 50:tä lasta kohden. Erityisessä tuessa oppija olisi aina oikeutettu erityisryhmään tai -luokkaan.

– Lakiuudistuksessa kaikkein tärkeintä olisi turvata lapsen oikeus varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamaan osa- tai kokoaikaiseen erityisopetukseen, Lahtinen kiteyttää.

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Paula Ojalehto löytää paljon hyvää niin työryhmän selvityksen esityksestä kuin OAJ:n mallistakin.

Vantaan Keimolanmäen päiväkodissa työskentelevä Ojalehto kiittää esimerkiksi ajatusta tiimityössä rakennettavasta inklusiivisen toimintakulttuurin mallista ja yhteisöllisyyden vahvistamisesta.

Resurssierityisopettajana työskentelevä Ojalehto toimii osittain lapsiryhmissä ja osittain päiväkotinsa erityispedagogiikan asiantuntijana.

– Yritämme Keimolanmäessa tarttua lasten ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Tavoitteena on rakentaa jokaiselle lapselle sopiva oppimisympäristö ja -polku sekä tukea kunkin lapsen vahvuuksia.

Myös Ojalehto harmittelee pulaa kelpoisista varhaiskasvatuksen opettajista ja erityisopettajista.

– Varhaiskasvatuksen laadun tae olisi pätevä henkilöstö. Lasten tarvitsema tuki ja tavoite mahdollismman varhaisesta puuttumisesta olisi helpompi toteuttaa, jos kelpoisuustilanne olisi parempi.