Orivedeltä Tampereen kautta pääkaupunkiin, ja takaisin. Näin ovat kulkeneet pääraiteet ammattikasvatusneuvos Päivi Koppasen uralla ja elämässä ainakin maantieteellisesti.
Työuran kannalta Päivin tärkeimmät paikat ovat sijainneet tamperelaisissa oppilaitoksissa ja esimerkiksi Akavatalossa, Helsingin Pasilassa. Henkilökohtaisesti tärkeimmältä paikalta kuitenkin kuulostaa Oriveden Suomaseman kylä.
Tämän jutun valokuvien kuvauspaikkaa sovittaessa käy ilmi, että Päivi piipahtaa Orivedellä jatkuvasti. Siellä kului syysloma ja niin kuluvat usein viikonloputkin. Nykyään Orivesi soveltuu hyvin myös etätöiden tekoon.
Oriveden lapsuudenkodin ympärille syntynyt sisarusten yhteisö on pysynyt koossa.
– Minulla on kaksi siskoa, jotka muuten ovat kummatkin ammatillisia opettajia, ja kaksi veljeäkin. Me kaikki viisi vietämme paljon aikaa siellä maalla. Näin tiiviit sisarussuhteet taitavat olla nykyään harvinaisia, Päivi sanoo.
Talouskoulussa oli ay-aktivisteja, jotka nappasivat minut matkaansa.
Erilaisiin yhteisöihin Päivi on hakeutunut muutenkin poikkeuksellisissa määrin.
Opettajana Päivin ensimmäinen työpaikka oli Tampereen talouskoulussa, jossa hän aloitti kotitalousopettajana vuonna 1981. Samalla hän liittyi jäseneksi Koti- ja laitostalousalan opettajiin, minkä voi jälkikäteen nähdä hänen uransa kannalta erityisenä alkupisteenä.
– Talouskoulussa oli ay-aktivisteja, jotka nappasivat minut matkaansa.
Päivi Koppanen sai vuoden 1986 lopussa Koti- ja laitostalousalan opettajien Ruusulankadun toimiston avaimen häntä edeltäneeltä puheenjohtajalta Pirkko Saluselta. Oikealla Päivi mukana saman yhdistyksen kokouksessa noin kymmenen vuotta myöhemmin.
Toiminta veti puoleensa, sillä Päivin mukaan tämä aktivismi tuntui työltä koko oppilaitosyhteisön eteen.
– Myös työantajan edustajat ovat suhtautuneet pääosin positiivisesti järjestötehtäviin osallistumiseen. Erityisesti Tamkin aikana se on nähty koko alan kehittämisenä, jossa tavoitteet ovat usein yhteiset.
Päivi kertoo kuitenkin nähneensä muualla Suomessa tilanteita, joissa järjestötyö on tehty tosi hankalaksi.
– Tämä johtuu useimmiten huonosta johtamisesta. Siitä, että nillitetään jostain olemattomista asioista.
Ammattiliitosta Päivi löysi yhteisön, joka tempaisi hänet mukaansa seuraavaankin yhteisöön. Ja sitä seuraaviin. 40-vuotinen järjestöura on vienyt Päivin paikallistason yhdistyksistä valtakunnallisten liittojen luottamustehtäviin ja esimerkiksi OAJ:n ja keskusjärjestö Akavan hallituksiin.
Tänä syksynä Päivi jätti OAJ:n ammatillisten opettajien OAO:n puheenjohtajan paikkansa. Hän toimi tässä tehtävässä peräti 18 vuotta. Tampereen ammattikorkeakoulun ja sen edeltäjän Piramkin lehtorina ja pääluottamusmiehenä hän on toiminut kaksi vuosikymmentä. Eläke siintää vuodenvaihteessa.
– Alan jo nyt huomata, kuinka sitä putoaa lyhyessä ajassa kärryiltä monen asian suhteen. Esimerkiksi OAJ:n hallitustyöhön on kuulunut se, että olen saanut sen aivan viimeisimmän tiedon, mitä työmarkkinoilla tapahtuu.
Tällaista maailmaa ja ajan tasalla olemista alkaa tulla ikävä jo nyt, Päivi sanoo.
– Isoin ikävä on kuitenkin ihmisiä, joiden kanssa sain tehdä pitkään yhteistyötä ja joista tuli myös ystäviä.
Päivin järjestöuran päätehtävät ovat liittyneet opettajien ja erityisesti ammatillisen koulutuksen puolustamiseen.
Joku voisi sanoa, että opettajien ay-toiminnassa riittää, kun puhalletaan yhteen hiileen. Päivin mukaan asia ei ole ihan näin yksinkertainen, sillä hiiliä on monta. Yksilöillä ja ryhmillä on erilaiset identiteetit ja profiilit, ja niillä voi olla myös erilaiset näkemykset siitä, miten alaa ja asioita puolustetaan.
Täysi yksimielisyys on loistanut poissaolollaan alusta saakka. Päivi oli mukana päättämässä jo esimerkiksi siitä, että ammatilliset opettajat eli tuolloinen Ammatillisten opettajien liitto AOL liittyi OAJ:hin vuonna 1988.
– Alku oli työläs ja muutoksella oli kriitikkonsakin, kun osa ammatillisista opettajista piti OAJ:hin liittymistä virheenä. Alkuvuosina ei helpottanut sekään, miten osa ysiläisistä opettajista otti ammatilliset vähän nokka pystyssä vastaan. Tämä kaikki on kuitenkin muuttunut, ja myöhemmin on nähty, että ratkaisu oli oikea.
Erilaisia näkemyksiä on ollut aina, mutta viime vuosina Päivi on havainnut kritiikin sävyssä muutoksen.
– Välillä kuulen sellaisia puheenvuoroja, joissa väitetään järjestön päättäjien tekevä tieten tahtoen jäsenkunnan edun vastaisia päätöksiä. En ymmärrä, miten asioita voidaan kääntää näin. Sellaisen puheen yleistyminen on peräti karmaisevaa.
Hän myöntää itsekin saaneensa uransa kovimman kritiikin ammatillisten opettajien siirtymisestä vuosityöaikaan. Tässä eripurassa voi Päivin mukaan olla kyse nykyisten ja tulevien etujen turvaamisen ristiriidasta.
– Ei ole järkeä turvata vain tätä päivää. On nähtävä kokonaisuus ja se, mitä on tulossa.
Skismaan kuin skismaan Päivillä on patenttiratkaisu: yhteistyö. Tässä keskiöön nousee hänen mukaansa luottamus yhteistyökumppaneihin.
– Osa ihmisistä ajattelee, että parempiin tuloksiin päästään kaaoksen, suurten ristiriitojen ja tappelun kautta. Minä en ole sitä mieltä.
Päivin mielestä asioita hoidetaan parhaiten niin, että ihmiset tutustuvat toisiinsa ja toistensa mielipiteisiin.
– Silti voidaan olla eri mieltä, ja varmasti usein ollaankin, mutta parhaat ratkaisut syntyvät neuvotellen.
Ammatillisen koulutuksen maailma on muuttunut Päivin uran aikana perusteellisesti. Koulutuksen järjestämisen kuvioissa Päivi on nähnyt isoimmat murrokset: keskiasteen uudistuksen 80-luvulla, ammattikorkeakoulujen synnyn ja toissavuotisen ammatillisen koulutuksen reformin.
Ammatillisten opettajien järjestäytyminenkin on elänyt, ja se saisi Päivin puolesta kehittyä jatkossakin. Hän toivoisi, että yksi yhteinen OAO ilman valtakunnallisia yhdistyksiä toteutuisi.
– Eli OAO:n sisään luotaisiin jaostot toisen asteen, ammattikorkeakoulujen, vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen opettajille. Nykyinen rakenne on ajalta, jolloin jokaiselle alalle oli oma oppilaitosmuotonsa.
Ammatilliselle koulutukselle Päivi toivoo parempaa. Hänen mukaansa sen kehittämisen kukoistuskausi alkoi keskiasteen uudistuksesta ja jatkui aina 2010-luvulle. Myös Amk-järjestelmän rakentaminen oli hänestä merkittävä ja myönteinen uudistus 2000-luvun vaihteessa.
Sen jälkeen kehitys on ollut reformeineen, rahoitusleikkauksineen ja osaamistason heikkenemisineen Päivin mielestä hieman pelottavaa.
– Haluan kuitenkin uskoa, että 2010-luvun mullistuksista on opittu. Ainakin juuri nyt näyttää siltä, että maan hallitus näkee, missä asioissa on syytä pakittaa.
Päivi Koppanen
- Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori ja OAJ:n pääluottamusmies vuosina 2000–2020.
- Tampereen kotitalousoppilaitoksen luottamusmies 1985–2000.
- OAJ:n Ammatilliset opettajat OAO:n puheenjohtaja 2002–2020.
- OAJ:n valtuutettu 1990–2020 sekä hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja 2002–2020. Hallituksen jäsen Akavassa vuosina 2002–2013 ja neuvottelujärjestö Jukossa 2002–2020.