”Ei, ope ei ole koronan takia sairaalassa, kyllä, tilanne on vakava” – aivoverenvuoto pysäytti Mirka Järvisen

Työpöytänsä takana Marttilan koulussa Sastamalassa ahkeroi opettaja, joka murehtii aiempaa vähemmän työasioista.

Vielä lukuvuoden alussa oli toisin.

Elokuun viimeisen viikon Mirka Järvinen muistaa erityisen hyvin. Oppituntien ja koulun johtamisen lomassa hän taisteli koko viikon takkuilevan tietokoneen kanssa, jotta olisi saanut peruskoulutilastoinnit valmiiksi.

– Niskani oli iltaisin kankea, mutta ajattelin sen johtuvan kiireestä ja stressistä. Otin särkylääkettä, tein jumppaliikkeitä ja mieheni hieroi hartioitani.

Perjantaina hiipi päänsärky. Töiden jälkeen kesken kauppakassien purkamisen kipu iski kuin salama. Oli lähdettävä sairaalaan.

Mirka epäili migreeninsä äityneen, mutta aluesairaalasta hänet ohjattiin nopeasti Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Muutamaa tuntia myöhemmin Mirka oli jo teho-osastolla.

– Selvisi, että minulla on aivoverenvuoto. Neurologi kehotti soittamaan kotiin, kun vielä pystyn. En tajunnut, kuinka vakava tilanteeni on, vaan ajattelin, etten ala herättämään perhettä turhaan keskellä yötä.

Mirkaa hoidettiin teho-osastolla neljä vuorokautta. Tarkaksi diagnoosiksi selvisi aivokalvonalainen verenvuoto. Vuotokohtaa etsittiin monella eri tutkimuksella, mutta sitä ei löytynyt. Nukutuksessa kävi kuitenkin ilmi, että vuoto oli lakannut.

– Lääkärit sanoivat, että kyseessä oli ilmeisesti ”merkityksetön suoni”, joka oli puhjennut kokonaan. Jäljelle aivoihin jäi vuotanut veri, joka oireili aikansa ja suodattui pois selkäydinnesteen mukana.

Järviset ovat tiivis perhe. Koronan takia lapset eivät päässeet katsomaan äitiään sairaalaan, mutta yhteyttä pidettiin puhelimitse.

Sairaalassa Mirka oli kymmenen päivää. Aviomies Janne piti ajan tasalla Mirkan esihenkilöä, joka huolehti informoinnista koulussa.

Mirkan toiveesta hänen sairaudestaan kerrottiin avoimesti sekä työkavereille että oppilaille.

Ei, ope ei ole koronan takia sairaalassa. Kyllä, tilanne on vakava.

Kun Mirka avasi sairaalassa puhelimensa, se oli täynnä työkavereilta, ystäviltä ja sukulaisilta saatuja tsemppiviestejä.

Lääkärien mukaan Mirkan saama aivoverenvuoto oli sikäli kuin lottovoitto, että pysyviä jälkiä ei jäänyt. Kipujen ja väsymyksen takia Mirka oli kuitenkin sairauslomalla parisen kuukautta. Työhön hän palasi joulukuun alussa, aluksi kolmeksi päiväksi viikossa.

– Asteittainen palaaminen työhön vaatii työnantajan suostumuksen, mutta hyödyttää yleensä kaikkia osapuolia, sanoo Mirkaa hoitanut työterveyslääkäri Jaana Kulmala Terveystalosta.

Pehmeä paluu vähentää Kulmalan mukaan merkittävästi jatkosairauslomia ja jättää palaajalle riittävästi aikaa elpyä ja mukautua takaisin työrytmiin.

– Toinen tärkeä asia vakavan sairauden jälkeen työhön paluussa on aktiivinen henkisen jaksamisen tukeminen, Kulmala korostaa.

Jo sairauslomallaan Mirka kävi juttelemassa työterveyspsykologin kanssa tuntemuksistaan. Hän oli väsynyt ja huomasi keskittymiskykynsä heikentyneen. Mielessä kävi pelko siitä, jäävätkö nämä vaivat pysyviksi. Lopulta niin ei käynyt.

Mirka kiittää työnantajaansa työnohjauskerrasta, jolloin työyhteisön opettajat saivat käydä yhdessä läpi Mirkan sairastumista. Se oli tarpeen, sillä liikunnallisen ja energisen koulunjohtajan vakava sairaus oli järkyttänyt monia.

– Kiireisten välituntikeskustelujen sijaan meillä oli rauhallinen aika ja paikka keskustella ja itkeä tapahtunutta ohjatusti. Se oli valtavan hoitavaa meille kaikille.

Sairautta ei olisi voinut estää omalla toiminnalla.

Työpsykologin vastaanotolla Mirka on pohtinut myös työnsä stressaavuutta, jota aiheuttaa etenkin epävarmuus tulevasta.

Sastamalan kaupunginvaltuusto on päättänyt lopettaa säästösyistä Mirkan johtaman Marttilan koulun. Lakkautuksen ajankohdasta ei kuitenkaan ole päätöstä.

Koulussa ei viime syksynä aloittanut ensimmäistä luokkaa. Ekaluokkaa ei perusteta myöskään ensi elokuussa, vaikka koulupiirin alueella on yli 20 lasta, joiden lähikoulu Marttila on.

– Epävarmuus vie työltäni pohjaa, vaikka tiedän tekeväni hyvää työtä ja saan siitä kiitosta. Toisinaan tuntuu, että perusta karkaa altani, Mirka pohtii.

Mielessä on käynyt ajatus siitäkin, että työstressi aiheutti aivoverenvuodon.

Tämän vaihtoehdon lääkärit ovat onneksi torpanneet kertomalla, että Mirkan sairautta ei olisi voinut estää omalla toiminnalla, eikä työkuorma vaikuttanut siihen. Myöskään uusiutumisriskiä ei ole.

Liikunta on aina ollut Mirka Järviselle intohimo. Arjen onnenhetkiin kuuluvat esimerkiksi Kangoo Jumps -tunnit, jotka ovat neljän lapsen äidille työn vastapainoa ja omaa aikaa.

Mielenrauhaa Mirkalle ovat tuoneet sairastamisen jälkeiset oivallukset.

Aivoverenvuoto on muistuttanut koulunjohtajaa siitä, kuinka tärkeää ruuhkavuosien keskellä on pitää kiinni omasta hyvinvoinnistaan. Työpöytä ei tyhjene koskaan, vaikka olisi kuinka tehokas, ja välillä pitää muistaa levätä.

– Työ on edelleen minulle merkityksellinen asia, mutta se ei saa olla liian tärkeää. Toiveammattiakin tärkeämpi on perhe.

Työviikon päätteeksi Järviset viettävät nykyisin koko perheen voimin juhlaperjantaita, jolloin he syövät yhdessä usein pizzaa.

– Silloin mietin, kuinka kiitollinen saan olla, että kaikki meni sittenkin hyvin. Noina hetkinä liikutus ei ole kaukana.