Kouluissa ja oppilaitoksissa ympäri Suomen pohditaan, miten ja millä resursseilla paikataan poikkeustilan aiheuttamia oppimisvajeita ja sosiaalisia ongelmia, kun syyslukukausi alkaa.
Opetusministeri Li Andersson lähtee siitä, että valtion lisäresursseja tarvitaan jokaiselle koulutusasteelle. Neuvottelut valtion neljännestä lisätalousarviosta sekä siihen liittyvästä lasten ja nuorten tukipaketista ovat haastattelun aikaan kesken, joten Andersson ei voi mennä yksityiskohtiin.
Tukipaketissa linjataan lisäresursseista eri koulutusasteille, nuorisotyöhön, perhetyöhön ja lastensuojeluun koronakriisin seurauksista selviämiseksi. Tukirahojen päätyminen oikeisiin osoitteisiin taataan Anderssonin mukaan valtionavustusjärjestelmällä: rahaa siis haetaan tiettyyn tarkoitukseen ja sen käytöstä raportoidaan.
Opetusministerin suurin huolenaihe on, että talousvaikeuksissa olevat kunnat leikkaavat omaa koulutusbudjettiaan saatuaan valtiontukea.
– Tämä ei missään tapauksessa ole oikea aika lomauttaa opetushenkilöstöä tai oppilas- tai opiskelijahuollon henkilöstöä. Tarvitsemme yhteisen panostuksen siihen, että kriisinhoito saadaan toteutettua.
Andersson näkee monia tukitarpeita koronakevään jälkeen.
Varhaiskasvatuksessa erityisopetuksen tarve voi lisääntyä, jos perheiden ongelmat kärjistyvät.
Perusopetuksessa pitää tarjota tuki- ja lisäopetusta sitä tarvitseville. Asiointi oppilashuollossa ja terveydenhuollossa väheni poikkeusaikaan merkittävästi, jolloin avuntarve voi kasaantua syksylle.
Tukiopetustarpeita on Anderssonin mukaan myös toisella asteella. Ammatillisessa koulutuksessa pitää ottaa koppi opiskelijoista, jotka eivät poikkeustilan takia valmistuneet. Moni lukiolainen kaipaa tukea stressiin ja uupumukseen. Ohjauksen tarve korostuu.
– Tutkimuksissa koulupudokkuus on liittynyt usein ajanjaksoon, jossa ei oltu fyysisesti läsnä koulussa. Siinä mielessä opinto-ohjaus kaikilla koulutusasteilla on nyt todella tärkeää.
Korkeakouluille myönnetään Anderssonin mukaan oma lisärahoituksensa osana tukipakettia. Vahvan autonomisen asemansa nojalla korkeakoulut voivat kuntia vapaammin päättää resurssien käytöstä.
Koulun pitää tuntua turvalliselta paikalta
Nyt ei ole oikea aika leikata opetuksesta, vaikka kuntatalous olisi miten tiukalla, sanoo rehtori Markku Tolvanen.
Hänestä on selvää, että kevään poikkeusolot heijastuvat tulevaan syyslukukauteen. Oppimisvajeiden ja sosiaalisten ongelmien paikkaamiseen tarvitaan resursseja.
Tolvanen johtaa vihtiläistä Kuoppanummen koulukeskusta, jossa opiskelee 760 peruskoululaista. Opettajia on 60, joista kolmannes on luokanopettajia, kolmannes aineenopettajia ja kolmannes erityisopettajia ja erityisluokanopettajia. Koulunkäynninohjaajia on 40.
Tarvittavilla resursseilla Tolvanen tarkoittaa tukiopetukseen, resurssiopettajiin, ohjaajiin ja osa-aikaiseen erityisopetukseen satsaamista, kun kouluarki syksyllä alkaa.
– Kunnan opetuspäällikön ja rehtorikunnan kanssa tulevaa on mietitty hyvässä hengessä.
Kuoppanummen oppilaista valtaosa opiskeli koronarajoitusten ajan etänä. Koulussa työskenteli päivittäin 8–10 opettajaa ja noin 30 oppilasta, joista noin kolmannes oli erityisen tuen piirissä.
Alun hässäkän jälkeen etäopetus rullasi Tolvasen mielestä hyvin. Koulun opettajat jaettiin 7–15 hengen tiimeihin, jotka suunnittelivat lähi- ja etäopetuksen. Tolvasen luotsaama johtoryhmä auttoi ongelmissa.
Uskon, että kaikkia oppilaiden huolenaiheita ei etänä huomattu.
Tukea tarvitsevat oppilaat yritettiin löytää etäopetuksenkin aikana, mutta Tolvanen uskoo, että kaikkia oppilaiden huolenaiheita ei etänä huomattu. Opettajien lisäksi erityisopettajat ja osa ohjaajista auttoivat niitä oppilaita, joiden etäopiskelu kangerteli tai jotka eivät ilmestyneet verkkotapaamisiin. Tukiopetusryhmät pyörivät etänä.
Moniammatillinen oppilashuoltoryhmä ja konsultoiva pedagoginen ryhmä puivat viikottain vakavampia sosiaalisia ja oppimiseen liittyviä ongelmia. Lastensuojelun apuun turvaudutaan, kun koulun omat tukitoimet eivät riitä ja lapsen hyvinvoinnista herää akuutti huoli.
Poikkeuskevät ei näkynyt Kuoppanummella erityisenä ruuhkana koulukuraattorin tai -psykologin vastaanotolla ainakaan toukokuun loppupuolella tehdyn haastattelun aikaan.
Vaikka parin viikon lähiopetusjakso lukukauden päätteeksi vaati erityisjärjestelyjä, se oli Tolvasesta perusteltu erityisesti sosiaalisesta näkökulmasta.
– Täällä on ollut hienoa jälleennäkemisen fiilistä.
Koronakevät on ollut opettajille valtava voimanponnistus. Markku Tolvanen kuvaa suomalaisia opettajia sitkeiksi, innovatiivisiksi ja sitoutuneiksi. Hän toivoo, että opettajat olisivat itselleen armollisia.
Tolvanen uskoo, että etäopetuksessa syntyneet oppimisvajeet on paljon helpompi korjata kuin poikkeusolojen aiheuttamat sosiaaliset ongelmat esimerkiksi niissä perheissä, joissa oli vaikeaa jo ennen koronakriisiä.
Tolvasen mukaan syksyllä pitää keskittyä erityisesti turvallisuuden tunteen luomiseen koulussa: keskustella poikkeusajasta ja tarjota tukea sitä tarvitseville oppilaille.
– Ryhmäytymiseen ja koulun aloittamiseen on käytettävä tavallista enemmän aikaa.
Oppimisvajeet selviävät aikaisintaan syksyllä
Pekka Lehtoruusua tuleva syyslukukausi jännittää. Vaikka hänen oppilaansa ja opiskelijansa ovat tehneet suuren määrän tehtäviä arvioitavaksi, Lehtoruusu on silti epävarma, mitä kevään aikana on opittu.
Lehtoruusu opettaa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa yläkoululaisille Uudenkaupungin yhtenäiskoulussa sekä pitkää ja lyhyttä matematiikkaa Uudenkaupungin lukiossa. Etäopetusjaksolla hän opetti viittä yläkouluryhmää ja kahta lukioryhmää.
Huomaan lähiopetuksessa etäopetusta paremmin, kuunteleeko kukaan tai mitkä asiat menevät perille.
Lehtoruusu toteaa huomaavansa lähiopetuksessa etäopetusta paremmin, kuunteleeko kukaan tai mitkä asiat menevät perille. Etäopetusviikkoina hän kaipasikin eniten tavallista kanssakäymistä.
– Näen listan nimiä, mutta naamoja ei haluta näyttää. Luennoin 15–20 minuuttia, ja jos haluan kommentteja, oppilaat käyvät kirjoittamassa chattiin, Lehtoruusu kuvaa videotapaamisia.
Lehtoruusun mukaan etäopetus sujui melko hyvin. Hänen mielestään matematiikan opetus taipuu sähköiseen ympäristöön ja sähköisiä materiaalejakin on hyvin tarjolla.
Myös yläkoulun fysiikassa ja kemiassa sisällöt sattuivat sopimaan etäjaksoon: liikeopista ja orgaanisesta kemiasta keksi helposti kokeellisia tehtäviä, jotka oppilaiden oli helppo toteuttaa kotioloissa.
Yläkoululaisille Lehtoruusu teki opetusvideoita ja tapasi kunkin ryhmän kerran viikossa. Lukiolaisryhmät hän tapasi joka oppitunnilla. Tarvittaessa erityisopettajat antoivat yksilöllistä tukea oppilaille ja opiskelijoille.
Lehtoruusu tuntee saaneensa poikkeusaikana hyvin tukea opettajayhteisöltä. Kuormittavaa oli sekä uuden työarjen opettelu että huoli erityisesti oman valvontaluokan oppilaista.
– Oli oppilaita, jotka eivät tehneet tehtäviä, eivät olleet sovittuun aikaan miiteissä tai eivät heränneet aamuisin.
Luokanvalvoja tarttui ongelmiin ensimmäisenä vaikka apuna oli ohjaajia, erityisopettajia ja oppilashuollon työntekijöitä.
Kokonaiskuva kevään oppimisvajeista selviää aikaisintaan syksyllä, arvioi Lehtoruusu. Matematiikassa aukkoja on hänestä helpompi paikata yläkoulussa kuin lukiossa, koska yläkoulussa uutta rakennetaan joka vuosi jo opitun päälle, ja kertaaminen kuuluu asiaan.
Lukiossa syksy alkaa uudella aiheella, eikä vanhaan juurikaan ehdi kurssilla palata. Aukot paljastuvat vasta kertauskurssilla abivuonna. Oli onnekas sattuma, että Uudenkaupungin lukion matikassa pyörivät poikkeusaikaan koulukohtaiset syventävät kurssit, joilla enimmäkseen kerrattiin vuoden aikana opittua.
Nivelvaiheen oppilaista Lehtoruusu ei ole huolissaan. Yläkoulun matematiikka alkaa vanhaa kerraten, ja uusien lukiolaisten tukena ovat kertaavat nollakurssit.
Hänestä syksyllä pitää tarjota tukiopetusta ja erityisopettajan apua kohdennetusti niille, joilla haasteita ilmenee. Tukiresurssit ovat hänestä tällä hetkellä hyvät sekä Uudenkaupungin yhtenäiskoulussa että lukiossa.
– Toki lisäresursseista olisi aina hyötyä.
Jaksamiseen tarvitaan joustavaa mieltä
Hämmästelen sitä, kuinka nopeasti poikkeustilanteesta on tullut uusi normaali – on pitänyt vain mukautua ja tehdä, toteaa Sanna-Maija Kohonen, joka kouluttaa muun muassa sosionomeja ja sairaanhoitajia Diakonia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä.
Kohosen mielestä koronakevät pakotti opettajat rauhoittumaan väistämättömän edessä.
– Opimme nöyrää hetkessä elämistä ja sitä, että ei voi jäädä kiinni tehtyihin suunnitelmiin.
Syksyllä tärkein työtaito on: älä panikoi. Diakissa on dokumentoitu työntekijöiden kokemuksia etätyöstä, koska halutaan olla viisaampia, jos koronan toinen aalto tulee.
Oppilaitoksessa on varauduttu tulevaan tekemällä suunnitelmat sekä lähi- että etäopetusta ajatellen.
– Kun suunnitelmat ovat valmiita, voin laittaa aivot off-asentoon ja lähteä hyvillä mielin vapaajaksolle. Olen tosi onnellinen siitä, että minulla on hyvä työpaikka, jonka olemassaolo ei ole uhattuna.
Rauhoitun, kun tiedän, että on olemassa plan b.
Syksyllä tarvitaan joustavaa mieltä, koska kaikki voi muuttua lennosta.
– Rauhoitun, kun tiedän, että on olemassa plan b. Toisaalta toivon hartaasti, että pääsen vapaajakson jälkeen tapaamaan kollegojani. Omalle jaksamiselleni se on tosi tärkeää.
Työtä koronakeväänä riitti tavallistakin enemmän, ja oman kuormittumisensa Kohonen havaitsi välillä kireytenä ja väsymyksenä. Digiloikasta kuitenkin selvittiin ilman, että oppimistulosten laatu olisi heikentynyt fataalisti.
– Opiskelijat ovat venyneet hienosti, ja it-tuki on reagoinut herkällä korvalla opiskelijoiden tukipyyntöihin.
Tulevaisuutta ajatellen hän on käynyt uudelleen läpi omaa pedagogiikkansa ja sitä, mitkä sisällöt vaativat kasvokkaista kohtaamista ja mitkä voi toteuttaa laadukkaasti verkossa.
Esimerkiksi tiimityö on niin tärkeä osa tulevaa ammattitaitoa, että siihen liittyvien ongelmien selvittely pitäisi tapahtua lähiopetuksessa.
– Opettajan täytyy pystyä lukemaan sanojen lisäksi eleitä ja ilmeitä, jotta tiimityö saadaan taas pelaamaan.
Kun kaikki opetus tapahtui etänä, Kohosen oli opettajana vaikeampaa aistia opiskelijoiden vaikeuksia ja tuen tarpeita samaan tapaan kuin kohtaamisessa kasvokkain.
Jos Kohonen saisi valita, hän opettaisi pelkästään lähiopetuksessa, koska siinä hän tuntee olevansa parhaimmillan.
– Olen joutunut tekemään surutyötä sen suhteen, että paluuta pelkkään lähiopetukseen ei enää ole. Olen kuitenkin innostunut myös joidenkin verkkopedagogisten juttujen haltuun ottamisesta.
Toisaalta Kohosen mielestä pitää muistaa, että vuorovaikutuksen ja kohtaamisen ammattilaisten kouluttamisessa lähiopetuksella on iso merkitys.
– Poikkeustila ei saa jäädä päälle.