Ammattilaisten somekeskustelu varhaiskasvatuksen tilasta on professori Kirsti Karilalle surullista luettavaa. Puheenvuorot ovat useimmiten negatiivisia, ja ratkaisuja esille nostettuihin pulmiin keksitään harvoin.
Yhä laajemmalle leviää myös oletus, että suuri joukko osaajia on lähtemässä alalta pois. Karila toivoisi keskusteluun enemmän faktaa.
− Poistumaa on, mutta siitä ei ole tietoa, paljonko lähtijöitä on, keitä he ovat, missä vaiheessa he lähtevät ja minne. Kokonaisuus on monimutkainen, hän sanoo.
Karilan työpaikalla Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa osa varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoista keskeyttää koulutuksen tai valmistuu muita hitaammin.
− Ihmiset vaihtavat opiskelupaikkaa kaikilla koulutusaloilla. Se on viisas ratkaisu, jos ala ei lainkaan kiinnosta, Karila sanoo.
Poistumaa alalta on, mutta sitä ei tiedetä, paljonko lähtijöitä on, keitä he ovat, missä vaiheessa he lähtevät ja minne.
Onko ammattilaisten joukkopako varhaiskasvatuksesta siis pelkkää huhupuhetta? Karilan mukaan se riippuu siitä, mitä alalla olemisella tarkoitetaan.
Jos lasketaan esimerkiksi vakaopettajista vain päiväkodeissa työskentelevät, siirtymistä muualle varmasti on. Mutta jos mukaan otetaan myös muut alan asiantuntijatehtävät, hävikki ei olekaan niin suuri.
Varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksesta valmistuu asiantuntijoita monenlaisiin tehtäviin. Useat jatkavat opintojaan kanditutkinnon jälkeen. Koulutuksellisia umpiperiä ei nykyisin ole, vaan halukkaat voivat jatkaa maisteriopintoihin ja esimerkiksi erityisopettajiksi.
Professorin mielestä vakaopettajien tutkintojen ei kannattaisikaan tähdätä vain yhteen tehtävään.
– Alan asiantuntijoilla on paljon osaamista, jota voitaisiin hyödyntää erilaisilla tehtäväalueilla vaikkapa aluesuunnittelussa.
Karilan omat opiskelijat ovat valmistuttuaan päätyneet opettajiksi päiväkoteihin, päiväkodinjohtajiksi ja kuntien varhaiskasvatusjohtajiksi. Monet ovat suorittaneet maisteriopinnot ja osa myös tohtorin tutkinnon.
– Heitä työskentelee päiväkotityössä mutta myös vaativissa asiantuntijatehtävissä valtionhallinnossa, kuntien johdossa ja järjestöissä, Karila kertoo.
Varhaiskasvatuksen opettaja Aleksi Vehmassalo uskoo, että alan houkuttavuutta lisäisi, jos opiskelijoille kerrottaisiin, miten monenlaisiin tehtäviin koulutuksella voi sijoittua.
− Varhaiskasvatuksen asiantuntijoita tarvitaan myös vaikuttamistyössä, jotta koulutukseen, kasvatukseen ja tutkimukseen saadaan hyviä päätöksiä, hän sanoo.
Aleksi Vehmassalo sanoo, että hän saa työssään päiväkodissa käyttää varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntemustaan ja suunnitella ja toteuttaa tehtäviään luovasti.
Vehmassalo itse työskentelee vakaopettajana ja nauttii työstään. Silti hän ymmärtää hyvin, miksi monet kollegat – esimerkiksi muutamat hänen entisistä opiskelukavereistaan – ovat uupuneita ja valmiita vaihtamaan alaa. Palkka on kehno, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
− Emme ole vierasta ihmislajia, joka tekee töitä pelkästä kutsumuksesta. Haluamme palkan kondikseen, Vehmassalo sanoo.
Kolmetuhatta euroa käteen heti ensi kuussa olisi Vehmassalosta toki kiva asia, mutta tuskin realistinen. Jonkinlainen fiksu palkkaohjelma sen sijaan auttaisi jo paljon.
− Sillä päästäisiin muutaman vuoden päästä tasolle, jolla varhaiskasvatuksen opettajien kuuluisi olla.
Myönteisiä merkkejä palkankorotusten tarpeen ymmärtämisestä näkyy jo monien vakaopettajien kukkaroissa. Esimerkiksi Helsinki on korottanut palkkoja reilut 220 euroa vuoden sisällä ja tarjonnut edullisia vuokra-asuntoja.
Palkan ohella kuumaa keskustelua käydään varhaiskasvatuksen opettajan työn kuormittavuudesta. Vehmassalo uskoo, että tunteet ovat pinnassa, koska työhyvinvointi ja palkka-asia koetaan tärkeiksi.
Työn hyvät puolet näkyvät harvoin julkisuudessa. Epäkohtiin keskittyvä keskustelu aiheuttaakin huolta alan arvostuksesta ja houkuttavuudesta. Alan imago mietityttää niin opettajia, työnantajia, opiskelijoita kuin yliopistojakin.
Vehmassalon mielestä yhteinen agenda voi tuottaa paljon hyvää. Hän toivoo, että viisaat päät saadaan koottua yhteen.
– Toistaiseksi kaikki puuhastelevat näissä asioissa vain omilla tahoillaan.
OVTES-siirrolla olisi alalle iso merkitys.
Kevään työehtosopimusneuvotteluissa OAJ tavoittelee varhaiskasvatuksen opettajien sopimuksen siirtoa opetusalan sopimukseen OVTESiin.
Kirsti Karila uskoo, että siirrolla olisi suuri symbolinen merkitys alalle.
− Varhaiskasvatuksen opettajan tutkinto on yksi opettajatutkinto muiden joukossa. OVTES korostaisi opettajan tehtävää ja varhaiskasvatuksen pedagogista funktiota.
Karila muistuttaa vakaopettajan työn palkitsevuudesta. Siitä pitäisi julkisuudessa puhua enemmän. Opettajalla on valtavasti mahdollisuuksia toteuttaa uusia ideoita yhdessä lasten ja työtovereiden kanssa.
− On kiehtovaa seurata, miten lapset oppivat ja hahmottavat maailmaa. Tällaisessa työssä on ilo olla, jos työolot ovat sellaiset, ettei siinä uuvahda, Karila sanoo.
Miten sitten pitää kiinni työn hyvistä puolista, vaikka työoloissa olisikin puutteita ja toimeentulo sitkuttelua?
Aleksi Vehmassalo työskentelee esiopetuksen opettajana Helsingin Jakomäessä. Alue on tunnettu sosioekonomisista ongelmistaan, mutta Vehmassalo halusi juuri sinne, jotta pääsisi käyttämään koulutustaan ja haastamaan itseään.
Hän sanoo saavansa Naavan päiväkodissa suunnitella ja toteuttaa tehtäviään luovasti. Hän on mukana myös mentorointiryhmässä mentoroitavana.
Myös esimiehen kannustus, hyvä työpari ja positiivinen asenne ovat auttaneet jaksamaan työssä.
− Meillä tehdään laadukasta pedagogiikkaa hyvällä fiiliksellä. Esimieheni on todella kannustava ja luottaa minuun alani asiantuntijana.
Kirsti Karilaa kannattelee uuden oppiminen. Hän on työskennellyt varhaiskasvatuksen parissa yli 40 vuotta ja sanoo koko ajan oppivansa lisää. Uutta tutkimustietoa varhaislapsuudesta ja varhaiskasvatuksen pedagogiikasta tulvii kaiken aikaa, ja Karilakin on mukana monissa kehittämishankkeissa robotiikkaa myöten.
Kirsti Karila:
Näillä eväillä varhaiskasvatukseen saadaan imua
1 Palkka vastaamaan työn vaativuutta
Pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista on pulaa ja Kirsti Karilan mukaan suurin syy siihen on heikko palkka.
– Palkkataso on epäreilu, kun ajattelee työn vaativuutta ja sen merkitystä syrjäytymisen ehkäisyssä ja elinikäisessä oppimisessa.
Karila epäilee, että pula osaajista johtuu ainakin pääkaupunkiseudulla myös yhteiskunnallisesta muutoksesta. Kulttuurien kirjo on laajentunut, ja työstä on tullut entistä vaativampaa ja sen mukana kuormittavampaa.
− Varhaiskasvatukseen tarvitaan ammattitaitoisia ihmisiä toimimaan vaikeissakin työtilanteissa, joissa lasten erilaiset taustat on osattava ottaa huomioon. Palkan pitää nousta, kun työn vaativuus kasvaa.
2 Pysyvät lapsiryhmät ja suhdelukujen noudattaminen
Opettajapula johtaa noidankehään. Kun päteviä ammattilaisia on vähän ja lapsiryhmät suuria ja jatkuvassa muutoksessa, käy arki raskaaksi sekä lapsille että henkilöstölle. Tämä kehä pitää katkaista, ja siihen ei pelkkä palkan nostaminen riitä.
Päiväkotien toimintaympäristön pitää olla ennustettava ja mielekäs. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa nykyistä pysyvämpiä lapsiryhmiä.
Henkilöstön määrää normittavat suhdeluvut ovat Karilan mielestä ensi syksystä alkaen kohdallaan. Silloin yhtä työntekijää kohden voi olla seitsemän kolme vuotta täyttänyttä lasta. Nykyisin aikuisten määrä on yksi kahdeksaa lasta kohden. Alle kolmevuotiaiden ryhmissä suhdeluku säilyy nykyisenä eli yhtä työntekijää kohden lapsia voi olla neljä.
Monesti suhdeluvuilla kuitenkin kikkaillaan ja ryhmiä muodostetaan pulmallisin tavoin. Tavoitteena ovat kustannussäästöt mutta seurauksena on muun muassa lasten kuormittuminen ja opettajien uupuminen.
− Työnantajankin kannattaisi miettiä, kumpi on tehokkaampaa: säästää hetkellisesti henkilöstömenoissa vai pitää lapsiryhmät vakaina, jolloin sekä lapset että työntekijät jaksavat paremmin ja toiminnan tavoitteet voivat toteutua.
3 Lisää alan koulutuspaikkoja ja julkisuuskuva kuntoon
Eri ammattiryhmien ja koulutuksen järjestäjien yhtenäinen, rakentava esiintyminen eheyttäisi Karilan mielestä alan julkisuuskuvaa.
– Nyt näyttää ajoittain siltä, että varhaiskasvatus on pelkkää ammattilaisten välistä reviirikamppailua ja sen laatu on surkeaa, vaikka meillä on paljon päiväkoteja, joissa varhaiskasvatus on korkealaatuista.
Opettajapulaa paikkaamaan koulutukseen tarvitaan lisää aloituspaikkoja.
Lisäksi Karila toivoo, että varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuusvaatimus nostetaan maisteritasolle.
4 Johtamistyö ansaitsemaansa arvoon
Hyvin johdetussa työyhteisössä paineitakin siedetään paremmin.
– Varhaiskasvatuksen opettajat kaipaavat mahdollisuutta puhua asioista ja toivovat, että joku johtaisi kasvatusyhteisön työprosesseja. Johtajilla on kuitenkin usein niin paljon alaisia, että lähijohtaminen ja yhteisöjen pedagoginen johtaminen on vaikeaa, Karila sanoo.
Maan hallitus luvannut tukea varhaiskasvatuksen johtamisen kehittämiseen.
5 Untuvikoille tukea ja tilaa uusille ideoille
Mentorointi tukee olennaisesti vastavalmistuneiden työssäjaksamista.
− Ainahan nuoret työntekijät ovat raakileita, eikä kukaan ole heti valmis työhön siirtyessään. Työelämässä pitää olla mahdollisuus jatkaa omaa oppimistaan hyvin johdettuna ja kokeneemman mentorin kanssa.
Karila toivoo, että uudet ammattilaiset ottavat ohjat käsiinsä, kun varhaiskasvatuksen tulevaisuutta suunnitellaan.
Tule kuuntelemaan Kirsti Karilaa Educaan la 25.1.2020 klo 11.