Työpaikat janoavat ammattitaitoista työvoimaa, mutta amiksiin vaikea saada opettajia

Koska puuseppämestari Visa Meisalmi palaa halusta välittää taitoaan eteenpäin, hän opiskelee ammatilliseksi opettajaksi. Moni opettajaksi aikova säikähtää kuitenkin opettajan jatkuvasti paisuvaa työnkuvaa ja valitsee työn muualla. Suomessa on pula erityisesti tekniikan alan opettajista.

Minä hengitän puuta, kuvailee itseään tamperelainen Visa Meisalmi, joka on nikkaroinut innokkaasti pienestä pitäen.

Tesoman yläasteella oppaana puutyön saloihin toimi jämpti teknisen työn opettaja Hannu Järvisalo.

– Hän antoi kaikkensa niille opiskelijoille, jotka syttyivät oppiaineesta. Sain tehdä tarpeeksi vaikeita töitä, joiden myötä kiinnostukseni puualaa kohtaan heräsi, Meisalmi kertoo Teams-haastattelussa.

Into päästä tekemään puusta yhä haastavampia juttua vei nuoren miehen läpi puualan perustutkinnon, ammattitutkinnon ja erityisammattitutkinnon aina puuseppämestariksi asti.

Nyt Meisalmi opiskelee rakennusinsinööriksi ja ammatilliseksi opettajaksi. Lisäksi hän on yrittäjä ja opettaa Tampereen seudun ammattiopistossa aikuisryhmää, joka suorittaa puualan perustutkintoa.

Omniassa vaikeinta on löytää opettajia sähkö- ja automaatioalalle.

Meisalmi on havainnut, että Tredulla on ollut vaikeuksia löytää opettajia erityisesti tekniikan aloille. Sama ongelma vaivaa Suomessa muitakin suurten kaupunkien ammatillisia oppilaitoksia, koska kasvukeskuksissa on pula työvoimasta ja parhaat osaajat kaapataan työelämään.

Esimerkiksi Omniassa on kaikkein vaikeinta löytää opettajia sähkö- ja automaatioalalle.

– Jos pulan syvyyttä pitäisi kuvata asteikolla 1–10, valitsisin numeron 10. Joskus opettajien virkoihin ei saada yhtäkään hakemusta, Omnian toimialarehtori Kari Mäenpää sanoo puhelinhaastattelussa.

Omnia tarjoaa koulutusta Espoon ympäristökunnissa. Se on ottanut käyttöön maksullisia rekrytointikanavia ja oppilaitoksen työntekijälle on luvassa vinkkipalkkio, jos hänen vihjeensä johtaa rekrytointiin.

Myös Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän Keudan hallitus on päättänyt ottaa käyttöön rekrytointirahan. Sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi ei-kelpoisen opettajan pätevyysvähennyksen kompensoimiseen siihen asti, kun tämä saa suoritettua työn ohessa ammatillisen opettajan tutkinnon.

Hakijoita opettajan töihin ei aina riitä harvaan asutuillakaan alueilla. Tästä syystä esimerkiksi Kainuun ammattiopisto on palkannut opettajien sijaan ammattiohjaajia, jotka hallitsevat alan taidot mutta joilla ei ole pedagogista koulutusta.

 

Suomi onkin mahdottoman yhtälön edessä. Osaajista on pula, mutta ilman päteviä opettajia oppilaitokset eivät pysty heitä työmarkkinoille tuottamaan.

Opettajapula syvenee lähivuosina, kun eläkebuumi kiihtyy. Opetushallituksen selvityksen mukaan vuonna 2019 peräti 62 prosenttia ammatillisista opettajista oli yli 50-vuotiaita.

Opettajan palkkakaan ei houkuta. Esimerkiksi insinöörin alkupalkka opettajana on kolmetuhatta euroa – teollisuuden palveluksessa hän saa tonnin enemmän. Myös työpäivä on helpompi rajata kahdeksasta neljään. Työasiat jäävät työpaikalle, kun sulkee oven.

Yksi syy opettajapulaan on koulutuspolitiikassa, jossa on soudettu ja huovattu. Vuonna 2018 tehtiin samaan aikaan ammatillisen koulutuksen reformia ja isoja leikkauksia, joiden takia jouduttiin irtisanomaan opettajia.

Kun osa opiskelijoista jäi tuuliajolle, herättiin ymmärtämään lähiopetuksen arvo. Niinpä viime vuosina on palkattu lisärahoituksella määräaikaisia opettajia.

 

Ammatilliset opettajat ovat melkoisia jonglöörejä, joilla on ilmassa yhä useampi pallo.

– Työhön on 5–10 viime vuoden aikana uinut kuin varkain hurja määrä kirjaamista ja muita hallinnollisia tehtäviä, jotka vievät helposti lähes päivän viikossa, kertoo erityisasiantuntija Eira Bani, jonka työsarkana OAJ:ssä ovat ammatillisten opettajien asiat.

Jokaisella opiskelijalla on oma henkilökohtainen opintopolkunsa. Opettajalle tämä tarkoittaa kirjaamista ja huolehtimista siitä, että eri vaiheessa olevien opiskelijoiden opinnot etenevät.

Myös työelämäyhteistyö on monipuolistunut. Lisäksi oppivelvollisuuden laajennuttua opettajan tulee pitää entistä tiiviimmin yhteyttä oppivelvollisten huoltajiin ja huolehtia tuen tarpeen arvioinnista ja tukitoimista, jos opinnot eivät etene.

– Hankkeitakin riittää. Kun niihin kiinnitetään henkilökuntaa, kuka sitten hoitaa opiskelijoiden ohjauksen? Bani kysyy.

Ammatillisessa koulutuksessa jokaisella opiskelijalle täytyy nimetä vastuuopettaja, joka on kartalla opintojen etenemisestä. Yhdellä opettajalla voi olla vastuullaan jopa 40 opiskelijaa, ja se on Banin mielestä liikaa.

 

Alaa vaivaa myös opettajien vaihtuvuus. Ammatillisiin oppilaitoksiin tulee hyviä opettajanalkuja, jotka kauhistuvat hallinnollisen ja opintososiaalisen työn määrää, kääntyvät kannoillaan ja palaavat töihin yrityksiin.

Usein ammatillisen opettajan opinnot suoritetaan työn ohessa, ja se lisää ensimmäisten opettajavuosien työkuormaa.

Työn eri puoliin tottuu ajan kanssa, mutta aloittava amisopettaja tarvitsisi rinnalleen tuutoriksi vanhemman kollegan.

– Tämä voisi auttaa valikoimaan tehtävien viidakosta ne, joiden tekemiseen opettajan kannattaa panostaa työaikaa, erityisasiantuntija Lauri Kurvonen OAJ:stä sanoo.

 

Monia opettajia rasittaa se, että he joutuvat lähettämään opiskelijoita työelämään liian hatarilla taidoilla.

Työelämä on muuttunut moninaisemmaksi.

Ammatillisia opettajia kouluttavan Hämeen ammattikorkeakoulun Hamkin johtaja Seija Mahlamäki-Kultanen ottaa problematiikkaan toisen näkökulman.

Hänen mukaansa työelämä on muuttunut moninaisemmaksi ja asioita joudutaan jättämään kesken enemmän kuin ennen.

– Pitkään alalla ollutta saattaa rassata se, että koulutuksen aikana ei päästä sellaiseen taitotasoon kuin ennen. Nuoret tietävät, että työ, ammatit ja vaadittavat taidot muuttuvat jatkuvasti. Tämä on ikäpolvi- ja persoonakysymys, Mahlamäki-Kultanen sanoo.

Se, mistä toinen puhuu rasittavana sälänä, voi toiselle merkitä virkistävää vaihtelua.

Mahlamäki-Kultanen kuulee nuorten usein sanovan, että “mä osaan tämän jo”. Ehkä käsitys taidon perusteellisuudesta on muuttumassa?

 

Hakijoita ammatilliseen opettajakoulutukseen onneksi riittää.

Hamkissa opettajaopinnot aloittavia on vuosittain noin 350 eikä hakijamäärissä ole tapahtunut voimakasta laskua.

– Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle hakee niin moni, että voimme valita isosta joukosta parhaat. Tekniikan ja liikenteen alalle on vaikeampaa saada hyviä hakijoita, Mahlamäki-Kultanen sanoo.

Kehto sisaren esikoiselle. Kirjoituspöytä, jossa taidokkaita intarsiaupotuksia. Kansainvälisessä kilpailussa palkittu puinen saippua-annostelija, joka otettiin käyttöön Tampereen ratikoissa.

Puuseppämestari Visa Meisalmi esittelee ylpeänä taidonnäytteitään. Hänen vapaa-aikansa kuluu oman yrityksen pyörittämiseen sekä uusien tuotteiden suunnitteluun.

Työni tulee aina liittymään puuhun, Visa Meisalmi pohtii. Opettajan uransa kestosta hän ei sen sijaan ole aivan varma.

Vuoden loppuun mennessä Meisalmi valmistuu ammatilliseksi opettajaksi puolentoista vuoden etäopinnoista.

Pelottaako jaksaminen työssä, joka on melkoista tilkkutäkkiä?

– Ei minua pelota. Jos tulee liikaa työtä, nostan kädet pystyyn ja myönnän itselleni, että aika ei vaan riitä parempaan, Meisalmi tuumaa.

Onko sinulla aikomus jatkaa opettajan uralla?

– Aika näyttää, mihin mennään. Ainakin työni tulee aina liittymään puuhun.