Itsenäisyyspäivänä olin kotona nenä ruudussa vieraiden saapuessa kättelemään presidenttiparia. Miten selostajat tunnistaisivat opetusalan ammattilaiset, bongaisivatko toimittajat heitä haastatteluihin?
Vaikka tiedossa oli, että iso joukko alan edustajia oli saanut juhlakutsun, määrä selvisi vasta Ylen selostajien esitellessä vieraita. Heitähän oli kymmeniä eri koulutusasteilta. Miten hienoa!
Ehkä moni entinen ja nykyinen oppilas bongasi joukosta oman opettajansa. Ehkä kotisohvilla keskusteltiin kasvatus- ja opetustyöstä. Meillä ainakin.
Koko OAJ:n jäsenkuntaa Linnassa edusti puheenjohtaja Katarina Murto.
Ilahduttavan moni Linnaan kutsutuista opettajista oli valmis jakamaan juhlailoaan Opettajan lukijoille. Pääsimme välittämään juhlaan valmistautumisen jännitystä ja pohtimaan haastateltavien kanssa koulutuksen ja sivistyksen merkitystä.
“Jotta meillä olisi jatkossakin hyvä maa elää, tarvitsemme laadukkaan koulutuksen ja laaja-alaista sivistystä”, sanoi ammatillinen opettaja Maarit Marttila.
“Suomalainen opettajuus ja osaaminen tunnetaan maailmalla, ja on kunnia olla osa tätä jatkumoa”, kiitti lukionopettaja Lauri Hellsten.
Oikea tieto rakentaa niin turvallisuutta kuin demokratiaakin.
Sivistyksestä puhuttiin Suomen 108-vuotispäivän alla muuallakin.
Ihmiskunnan sivistyksen katoamista ihmetteli satavuotias sotaveteraani Ylen jutussa. Hän viittasi maailmalla yhä syttyviin sotiin.
Suomalaisten sivistystasosta on huolissaan neljä viidestä suomalaisesta, ilmenee Uutismedian liiton tutkimuksesta.
Lähes yhtä moni arvelee vastakkainasettelun lisääntyvän ja yhteiskuntamme eriarvoistuvan. Jottei näin tapahtuisi, tarvitaan oikeaa ja saavutettavissa olevaa tietoa.
Näkemykset osoittavat, ettei koulutuksen ja sivistyksen merkityksestä ole erimielisyyttä. Sekin nähdään, että tieto rakentaa niin turvallisuutta kuin demokratiaakin.
Uutismedian tutkimus kertoi myös, että mielenkiinto yhteiskunnallisia asioita kohtaan on kasvanut. Eikä nuorisokaan ole pilalla: eniten kiinnostus on lisääntynyt 15–24-vuotiailla. Siihen intoon on opettajienkin hyvä tarttua.
Minna Ängeslevä