1 Palkkaohjelma tarvitaan paikkaamaan palkkauksen epäoikeudenmukaisuudet.
OAJ vaatii palkkaohjelmaa, jotta työnantaja korjaisi vuosien varrella syntyneen palkankorotusvelan. Koulutus- ja kasvatusalan peruspalkkataso on liian matala ja sitä pitää korottaa.
OAJ ei vaadi palkkaohjelmaa siksi, että kuntien työntekijöiden palkkauksen pitäisi kehittyä paremmaksi kuin yksityisten alojen. Tällä hetkellä kunnan palkat eivät kuitenkaan ole edes samalla tasolla yksityisen kanssa ja jäävät koko ajan lisää jälkeen.
Korjausliike ei onnistu ilman työnantajapuolen kanssa sovittua suunnitelmaa ja määräaikaista erillisrahoitusta valtiolta.
2 Palkkaohjelmia on ollut aiemminkin ja sellainen voidaan toteuttaa nyt.
Palkkaohjelman ajatus ei ole uusi – sellaisia on toteutettu aiemminkin. Kunta-alalle sovittiin vuosina 2004 ja 2007 palkkaohjelmat, joissa palkkoihin saatiin neljän prosentin ylimääräiset korotukset.
Umpeen eivät korotukset palkkojen eroja kuroneet, mutta tavoite hidastaa ansiotason kuilun syvenemistä toteutui.
3 Palkkaohjelma ei romahduta taloutta – mutta ilman sitä vaikutukset talouteenkin voivat olla tuhoisia.
Aiemmat palkkaohjelmat eivät romahduttaneet julkista taloutta eivätkä nostaneet veroastetta. Päinvastoin: ne auttoivat pitämään huolta siitä, että myös globaalin talouden taantuman aikana meillä oli osaavat ja korkeasti koulutetut opettajat tekemässä työtään sen puolesta, että lamasta noustiin osaavana sivistys-Suomena.
Nyt kuusi opettajaa kymmenestä harkitsee alanvaihtoa. Keskeisimpiä syitä alanvaihdon pohtimiselle ovat liian suureksi kasvanut työmäärä ja kuormitus sekä palkkataso.
Ilman osaavia opettajia meillä ei ole lääkäreitä, sähkömiehiä, hoitajia, insinöörejä tai tutkijoita. Ilman osaavia opettajia haaveet tulevaisuuden talouskasvusta voidaan heittää romukoppaan.
4 Ratkaisun avaimet ovat työnantajien ja valtiovallan käsissä.
Sopimusneuvotteluissa palkankorotusprosentit ovat viime vuosikymmeninä olleet melko tarkalleen samanlaiset niin kunnalla kuin yksityiselläkin. Mistä ansiokehityksen kuilu siis johtuu?
Vastaus on kuntien haluttomuus käyttää palkkaliukumia – esimerkiksi maksaa taulukkopalkkoja korkeampaa palkkaa aloilla, joilla kipeästi tarvitaan työntekijöitä. Kunnat odottavat, että vaikkapa varhaiskasvatuksen opettajapula ratkeaa itsestään sen sijaan, että päteviä työntekijöitä houkuteltaisiin töihin palkalla. Näin tehdään muilla aloilla.
Katseet kääntyvät paitsi kuntatyönantajaan myös maan hallitukseen. Kuntatyönantajalla ei ole käytössä ylimääräistä palkankorotusvaraa. Palkkaohjelma täytyy sopia valtakunnallisesti siten, että hallituksen huhtikuun kehysriihessä osoitetaan siihen rahoitus.
5 Opettajien ponnistelu poikkeusaikoina ansaitsee tulla huomioiduksi
Kuntien työntekijät ovat koko yhteiskunnan hyvinvoinnin, tasa-arvon, osaamisen ja sivistyksen tekijöitä. OAJ ei vaadi kuuta taivaalta, vaan oikeudenmukaisuutta opettajille pitkään jatkuneen ansiotasokehityksen eriarvoistumisen tilalle.