Hyvä kolumni avaa lukijan eteen näkökulman, jota lukija pysähtyy miettimään.
Opettaja-lehden kolumnistiketjussa aloittaa talven mittaan kolme uutta kirjoittajaa. Yhteensä kolumnisteja vuorottelee lehdessä seitsemän.
Uusista kirjoittajista jo tässä lehdessä vuorossa on Jukka Maarianvaara, joka aloitti tehtävässään tasa-arvovaltuutettuna viime vuonna. Tätä ennen hän työskenteli edunvalvontajohtajana terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestössä Tehyssä, mutta löytyypä hänen työhistoriastaan myös muutaman kuukauden mittainen pätkä OAJ:n lakimiehenä.
Nina Sajaniemi on koulutukseltaan alun perin lastentarhanopettaja. Sittemmin hän on väitellyt kehitysneuropsykologian tohtoriksi ja työskennellyt neuropsykologina Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n lasten ja nuorten sairaalassa. Nykyisin Sajaniemi työskentelee yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa kasvatustieteiden osastolla.
Riitta Rissanen puolestaan on Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen toiminnanjohtaja. Hän on työskennellyt ammattikorkeakouluun liittyvissä tehtävissä jo 1990-luvun alun amk-kokeiluista lähtien.
Jo tutuista kirjoittajista kolumisteinamme jatkavat opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen, filosofian ja psykologian opettaja, Opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Arno Kotro, Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton SOOLin puheenjohtaja Jesper Lempiäinen sekä opettajajärjestöjen kansainvälisessä kattojärjestössä Education Internationalissa työskentelevä Antonia Wulff.
Pyysimme uusia kirjoittajiamme vastaamaan näihin Opettaja- lehden ystäväkirjan kysymyksiin:
1 Millaista asiaa sinulla on Opettaja-lehden lukijoille?
2 Lapsuutesi tai nuoruutesi avainkokemus, johon liittyi opettaja.
3 Miten suomalainen koulutus, kasvatus ja tutkimus voivat vuonna 2018?
4 Mitä muuttaisit suomalaisessa koulutusjärjestelmässä tai siitä käydyssä keskustelussa?
5 Millainen on mielestäsi hyvä kolumni?
Jukka Maarianvaara
Ikäsi: 43
Koulutuksesi: Oikeustieteen kandidaatti
Työsi: Tasa-arvovaltuutettu
Ensimmäinen kolumnisi Opettajassa: 26.1.2018 ilmestyneessä numerossa 2/2018
1 Opettajien kanssa on hyvä pohtia, mitä tasa-arvo tarkoittaa oppilaitosympäristössä eli mitä koulutuksen järjestäjä tekee sen eteen, että oppilaitoksissa edistetään tasa-arvon toteutumista. Henkilöstön kannalta esiin nousevia ilmiöitä ovat epäilyt palkka- ja raskaussyrjinnästä sekä virantäyttöön liittyvästä epätasa-arvosta.
2 Avainkokemusta on kovin vaikeaa valita, koska lähipiirini on aivan täynnä opettajia. Vanhempani tekivät työuransa opettajina, samoin lähes kaikki heidän sisaruksensa. Myös vaimoni on opettaja. Elämäni on ollut opettajien ympäröimää!
3 Suomalaisen koulutuksen ydinasioita katson etäältä mutta omia päivähoitoikäisiä lapsiani läheltä. Hyvin Suomessa on mennyt, mutta minulla on kyllä huoli koulutusleikkausten vaikutuksista suomalaiseen osaamistasoon ja kilpailukykyynkin.
4 Tasa-arvo olisi tuotava koulutuskeskusteluun nykyistä lujemmin, sillä eriytyminen on aikamme ilmiö useammallakin tasolla. Myös työelämässä on yhä liian vahvoja miesten ja naisten alojen painotuksia. Näihin pitää puuttua jo varhaiskasvatuksesta lähtien.
5 Pidän fokusoiduista, ytimekkäistä kolumneista enkä niinkään rönsyilevistä tai pintapuolisista teksteistä. Hauskojakin tekstit saavat olla, mutta haluan kyllä roolinikin kautta ottaa esiin aika vakavia asioita.
Elämäni on ollut opettajien ympäröimää!
Riitta Rissanen
Ikäsi: 56
Koulutuksesi: Kasvatustieteen tohtori, kauppatieteiden maisteri
Työsi: Toiminnanjohtaja, Arene. 1.4. alkaen Lapin ammattikorkeakoulun rehtori
Ensimmäinen kolumnisi Opettajassa: 23.2.2018 ilmestyvässä numerossa 4
1 Kolumnieni aiheet liittyvät ammattikorkeakoulutuksen merkitykseen ja suomalaisen korkeakouluosaamisen tulevaisuuteen niin kotimaisella kuin globaalillakin kentällä. Amkien voimakas työelämäyhteys tarkoittaa, että pedagogiikkaan ei voida aina suhtautua kovin perinteisesti. Pitää olla kriittinen ja hereillä – osaaminen ja oppiminen keskiössä.
2 Olin neljän tai viiden vanha, kun menimme vanhempieni kanssa kylään Kuusamoon, jossa tätini oli opettajana. Hän otti minut mukaan oppitunnille, mistä jäi minulle maaginen muisto. Toimin hänen apulaisenaan siinä opettajan kateederilla. ”Ojennatko sienen”, hän pyysi, ja minä mietin, mikähän se sieni voikaan olla. Näin siinä, että on tällainen ammatti kuin opettaja.
3 Perusasiat ovat kunnossa, koska Suomessa päättäjillä ja opettajilla on ollut jatkuva kyky kehittää koulutusta ja kasvatusta kaikilla asteilla. Aiemminkin on ollut haasteita, ja kysymys kuuluu, ollaanko niihin nyt valmiita.
4 Kaikilla asteilla huomion pitäisi kiinnittyä yksilön näkökulmaan, siis niin lapseen, nuoreen kuin aikuiseenkin. Näemme, että kaikkien polut eivät etene yhtä suoraviivaisesti. Tämä tarkoittaa myös tasa-arvon ajattelemista pidemmälle.
5 Pidän tarkkailevista teksteistä, joissa ajankohtainen ja yhteiskunnallinen asia esitetään uudesta ja tuoreesta näkökulmasta. Selkeys ja huumorikin vetoavat minuun enemmän kuin riitaisuus. Hyvä kolumni pysäyttää lukijan hetkeksi miettimään.
Kaikilla asteilla huomion pitäisi kiinnittyä yksilön näkökulmaan.
Nina Sajaniemi
Ikäsi: 62
Koulutuksesi: Kehitysneuro- psykologian tohtori, lastentarhanopettaja
Työsi: Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Ensimmäinen kolumnisi Opettajassa: 23.3.2018 ilmestyvässä numerossa 6
1 Haluan avata näkökulmia siitä, millainen kerroksellinen kokonaisuus ihminen on. Syvä biologinen taustamme ja aivojen toiminta voidaan ottaa huomioon, kun suunnitellaan yhdessä toimimista ja kokonaisvaltaista oppimista. Aivot ja biologia ovat minun fokuksiani, mutta en tuijota vain yksilöä, vaan erityisesti ryhmissä toimimista.
2 En muista oikein mitään kouluvuosista ennen neljättä luokkaa, mutta niillä vaiheilla minussa syttyi kiinnostus systeemisiin aiheisiin, eikä se ole koskaan sammunut. Kaikki, mihin liittyy syiden ja seurausten vyyhtejä, alkoi kiinnostaa ja historia ja biologia aivan erityisesti.
3 Koulutusmyönteisyys on nytkähtänyt poliittisessa mielessä eteenpäin. On ilmaantunut uutta huolta sivistyksen säilymisestä. Tutkimuksessa pitäisi olla enemmän rajojen murtamista ja vuoropuhelua tutkijoiden ja koulutuspoliittisten päättäjien välillä. Sen pitäisi vahvistaa kestävää tulevaisuutta ja vähentää syrjäyttämistä sekä vaihtoehtoisia totuuksia.
4 Joskus asioihin hurahdetaan turhan fundamentaalisesti. Tarvitsisimme analyysia esimerkiksi siitä, miksi jokin uusi tapa opettaa on hyvä. Ohut ymmärrys johtaa myytteihin ja kritiikittömyyteen. Otetaan nyt vaikka sellainen väite, että ”lapset ovat itseohjautuvia”. Eivät kaikki ole, ja jos näin uskotaan, ne jotka eivät ole, pudotetaan kärryiltä.
5 Luen toki kolumneja, ja parhaissa nostetaa esille uusia ja ristiriitaisiakin näkökulmia. Sellainen teksti laittaa ajattelemaan.
Joskus asioihin hurahdetaan turhan fundamentaalisesti.