Työelämä huutaa pehmeitä osaajia – opettajankouluttaja kehitti avuksi digitaalisen syväoppimisen mallin

Väitöstyötä aloitellessaan Sanna Ruhalahti oli kiinnostunut lähinnä ammatillisen opettajakoulutuksen digiympäristöistä. Neljän vuoden aikana tutkimusaihe syveni teknologiasta yhteisöllisyyden ja syväoppimisen suuntaan.

– Vaarana tällä hetkellä on, että opettajat uppoutuvat oppimisteknologian yksityiskohtiin innostavan opetustyön kustannuksella. Jotkut näyttävät uskovan, että opiskelija oppii asiat yksinkin, Hämeen ammattikorkeakoulun Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajankouluttajana työskentelevä Ruhalahti pohtii.

Hän puhuu T-osaamisesta, jossa T-kirjaimen pystyosa tarkoittaa syvää substanssiosaamista ja vaakasuora hattuosa laajalle leviävää pehmeiden taitojen aluetta: kommunikointia, empatiaa ja vuorovaikutusta.

– T-kirjaimen hatusta löytyy iso osa niistä valteista, joilla Suomen elinkeinoelämä pidetään kilpailukykyisenä robotiikan ja tekoälyn maailmassa. Työmarkkinoilla on huutava pula työntekijöistä, jotka hallitsevat substanssin ohella myös pehmeät taidot.

Ruhalahti kehitti väitöksessään opettajille ja opetuksen suunnittelijoille tarkoitetun digitaalisen syväoppimisen Dialogical, Digital and Deep learning- eli DDD-mallin, joka rakentuu kuuden periaatteen varaan.

Periaatteista ensimmäinen koskee dialogiseen tiedonrakentamiseen valmentamista.

– Aina ei mietitä tarpeeksi sitä, miten opiskelijoita tulisi valmentaa vuorovaikutuksen ja empatian taitoihin. Ei riitä, että heidät pistetään omin nokkinensa ryhmätöihin ja jäädään odottamaan tuloksia, Ruhalahti pohtii.

Opettajaa tarvitaan aina, ja opetus on välttämätöntä, vaikka opiskelu onkin dialogista ja yhteisöllistä.

Toisen periaatteen otsikkona voisi olla Tunne opiskelijasi. Mitä suurempi uusi ryhmä on, sitä tärkeämpää on selvittää opiskelijoiden lähtötaso.

– Opiskelijalähtöinen opettaja selvittää aluksi vaikkapa pienillä harjoitustehtävillä, mikä ryhmän osaamisen taso on, ja alkaa suunnitella opetusta vasta sitten.

Kolmas periaate muistuttaa, että oppimisen ei pidä olla vain yhteisöllistä ja dialogista. Opintoihin pitää kuulua isoja yhteisiä projekteja, mutta niiden lisäksi tarvitaan vaiheita, joissa opiskelija työskentelee selkeästi yksin.

– Ilman niitä opiskelijan on vaikea sisäistää oppimaansa nimenomaan omaksi osaamisekseen.

Neljännen periaatteen mukaan opettajaa tarvitaan aina. Opetus on välttämätöntä, vaikka opiskelu onkin dialogista ja yhteisöllistä.

Viides periaate huomauttaa, että opiskelijaryhmän pitäisi saada itse valita digitaalinen työskentely-ympäristönsä. Esimerkiksi Facebook-ryhmä ei sovi kaikille, koska kaikki eivät halua omaa sosiaalisen median profiilia.

Kuudes periaate koskee syväoppimisen arviointia. Ruhalahden tutkimuksen mukaan tärkeimmät syväoppimisen kriteerit ovat kyky arvioida, soveltaa, tuottaa, luoda ja rakentaa. Syväoppimisen vastakohta on ulkoa opeteltu tieto.

Ruhalahden väitöstutkimukseen osallistui 19 täydennyskoulutettavaa kansainvälistä ammatillista opettajaa ja 76 suomalaista ammatillista opettajaopiskelijaa. Aineiston hankintamenetelminä olivat verkkokyselyt, syvähaastattelut, itsereflektiot ja avoimet verkkoblogit.