Motivaatio kunnossa, opetuksen rakenteissa paljon parantamisen varaa – siinä lyhyesti Teija Kangasvieren väitöksen tärkeimmät tulokset. Väitös käsittelee yläkoululaisten kielivalintoja ja kielenoppimismotivaatiota.
– Perusopetuksen kieliohjelma pitäisi laittaa kokonaan uusiksi, ja sen toteutusta koskeva päätösvalta tulisi siirtää kunnilta valtiolle, Jyväskylän yliopistossa tutkimuskoordinaattorina työskentelevä Kangasvieri täräyttää.
Tällä hetkellä laki velvoittaa kuntia järjestämään vain ensimmäisellä luokalla alkavan A1-kielen ja kuudennella alkavan toisen kotimaisen kielen opetuksen. Kaikki muu on Kangasvieren mukaan kuntapäättäjien hyvän tahdon varassa.
– Esimerkiksi neljännellä tai viidennellä luokalla alkavaa vapaaehtoista A2-kieltä opiskellaan vain noin puolessa Suomen kunnista. Tämä lisää oppilaiden koulutuksellista epätasa-arvoa, Kangasvieri arvostelee.
Väitöksessään Kangasvieri tarkastelee yläkoululaisten kielivalintojen ja valitsemattomuuden syitä, kielenoppimismotivaatiota, oppilaiden käsitystä itsestään kielenoppijoina sekä oppimismotivaation yhteyksiä jatkosuunnitelmiin perusopetuksen jälkeen.
Tutkimusaineistona on kymmenen vuotta sitten tehty kysely, johon saatiin 1 206 vastausta yhdeksäsluokkalaisilta 33 koulusta eri puolilta Suomea.
– Tulosten perusteella vapaaehtoisuus ja valinnaisuus näyttäisivät pikemminkin hämmentävän oppilaita kuin parantavan heidän opiskelumotivaatiotaan, Kangasvieri sanoo.
Hänen mukaansa nykyinen kieliohjelma painottuu liikaa alakoulussa tehtäviin valintoihin. Yläkoulussa motivaatio omiin valintoihin on parempi.
Opiskeltava kieli on usein huoltajan, ei oppilaan, valitsema.
Kangasvieri ehdottaa, että ensimmäisellä luokalla alkavasta A1-kielestä tehtäisiin pakollinen englanti. A1 mielletään hänen mukaansa jo nyt pikemminkin pakolliseksi kuin valinnaiseksi, sillä yleensä valittavana on vain englanti.
– Englannin pakollisuutta puoltaa sekin, että toisin kuin usein väitetään, kaikki lapset eivät vielä nykyäänkään opi englantia itsestään.
A2-kielen Kangasvieri poistaisi kieliohjelmasta kokonaan.
– Mahdollisuus A2-kielen opiskeluun riippuu nytkin täysin oppilaan asuinpaikkakunnasta, ja opiskeltava kieli on usein huoltajan, ei oppilaan, valitsema.
Monet lopettavat nelosella tai vitosella aloittamansa A2-opinnot yläkouluun mennessä.
– Silloin opinnot menevät tavallaan hukkaan.
Kahdeksannella alkavasta B2-kielestä Kangasvieri tekisi pakollisen valinnaisaineen.
– Motivaatiota lisää se, että yläkoululainen ymmärtää jo kielestä saamansa hyödyn. B2-kieli onkin yleensä oppilaan itsensä valitsema.
Lukiossa B2-kielen opintoja voi jatkaa B3-kielenä. Näin kyseisen kielen opintoja kertyy vähintään viisi vuotta ennen ylioppilaskirjoituksia. Kangasvieri uskoo, että pakollinen B2-kieli kasvattaisi kovassa laskussa ollutta vapaaehtoisten kielten kirjoittajien määrää.
– Jos määrä saataisiin kasvamaan, niin ylioppilaskirjoituksiin voitaisiin lisätä yksi pakollinen vieraan kielen koe. Näin saataisiin korkeakouluihin ja työelämään monipuolisemmin kielitaitoisia ihmisiä.
Väitös
“Mielestäni on hyvää yleissivistystä osata muitakin kieliä kuin omaa äidinkieltään.” – Kvantitatiivinen tutkimus suomalaisten perusopetuksen yläkoulun oppilaiden vieraan kielen oppimismotivaatiosta. Jyväskylän yliopisto 2022.