Ville Mankin väitöksen kyselyosa kertoo, että opettajankouluttajat myötäilevät portinvartijan roolissaan tulevaisuuden opettajuusmääritelmiä. Soveltuvuuskokeissa suositaan oman kehittymisprosessinsa ja monimutkaisten toimintaympäristöjen hallintaan kykeneviä hakijoita.
– Esimerkiksi hakijan yhteiskunnallinen aktiivisuus arvostettiin yllättäväkin korkealle siihen nähden, miten epäilevästi opettajan yhteiskunnallisiin sidoksiin on perinteisesti suhtauduttu, Tampereen yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä Mankki tuumii.
Toisaalta kouluttajat näyttävät käyttävän valinnoissaan piilokiintiöitä: miehille ja vanhemmille hakijoille annetaan muita korkeampia soveltuvuuskoepisteitä.
– Jos halutaan lisää miesopettajia, pitäisi piilokiintiöiden sijaan pyrkiä purkamaan esteitä, jotka vähentävät miesten halua hakeutua alalle. Esimerkiksi palkkavertailuissa miesopettajat eivät pärjää muille korkeakoulutetuille miehille, Mankki huomauttaa.
Mankki tutki opettajankouluttajien soveltuvuuskokeissa käyttämiä valintakriteereitä kyselytutkimuksen ja kahdeksan haastattelun pohjalta. Kyselyyn vastasi 92 opettajankouluttajaa.
Kouluttajien suoriutumista portinvartijoina Mankki analysoi tutkimalla rekistereitä, jotka sisälsivät lähes kolmentuhannen soveltuvuuskokeeseen osallistuneen ja yli seitsemänsadan valituksi tulleen hakijan tiedot.
Portinvartijoiden soveltuvuuskäsitysten ei tarvitse olla identtisiä.
Tänä vuonna alkava yhteisvalinta luo Mankin mukaan lisää painetta soveltuvuuskokeiden yhtenäisyydelle. Toisaalta yhteisvalinta antaa myös entistä paremmat raamit kehittää soveltuvuuskoetta yhdessä.
Soveltuvuuskoetta on kehitetty tutkimusperustaisesti Turun yliopiston koordinoimassa Ovet-hankkeessa. Valinnan kehykseksi laadittu malli tiivistää opettajan ydinosaamisen viiteen alueeseen, jotka ulottuvat tietoperustasta aina arvoihin ja stressinhallintaan saakka.
Mankin mukaan soveltuvuuskokeessa ei ole mahdollista eikä syytäkään arvioida kaikkia mallissa mainittuja ominaisuuksia. Miksi esimerkiksi pitäisi edellyttää opettajalle kuuluvia tietoja ja taitoja ihmisiltä, jota vasta pyrkivät koulutukseen?
– Väljistä haastatteluista ja ryhmätehtävistä tulisi siirtyä jämäkämmin strukturoituihin kokeisiin. Valinnoissa kannattaisi keskittyä erityisesti niihin opettajuuden kannalta tärkeisiin ominaisuuksiin, joiden tiedetään muuttuvan koulutuksen aikana vähiten.
Käytettävissä ei ole tutkimustietoa siitä, mihin opettajuuden kannalta kriittisiin ominaisuuksiin opettajankoulutus puree heikoimmin. Lisää tutkimusta siis tarvitaan.
– Yleisesti ottaen yliopistokoulutuksen tiedetään vaikuttavan hyvin rajallisesti esimerkiksi vuorovaikutustaitoihin ja dispositioihin eli taipumuksiin reagoida tietyllä tavalla esimerkiksi stressaavissa tilanteissa.
Ville Mankin mielestä portinvartijoiden soveltuvuuskäsitykset eivät voi eikä niiden tarvitsekaan olla identtisiä.
– Opettajankouluttajat toivovat, että koulutukseen valikoituisi mahdollisimman monenlaisia opiskelijoita. Opettajuuden variaatioille jää enemmän tilaa, jos kollektiivinen soveltuvuuden määrittely koskee vain keskeisimpiä ominaisuuksia.
Väitös
Opettajankouluttajat portinvartijoina opettajankoulutuksen opiskelijavalinnassa. Tampereen yliopisto 2019.