Opettajakin voi olla värisokea – rasismin kitkeminen kouluista vaatii työtä

Eiväthän opettajat voi olla rasisteja – vai voivatko?

Näin kuului tutkijatohtori Tuuli Kurjen puheenvuoron otsikko seminaarissa, jossa koolla oli yli 50 ammatillisen koulutuksen opettajaa. Helsingissä järjestetty seminaari oli osa Luulot pois -täydennyskoulutusta, jossa perehdyttiin yhdenvertaisuutta, rasismia ja syrjintää koskevin kysymyksiin opettajan työssä.

Kysymys on kaikkea muuta kuin vanhentunut, vaikka seminaari järjestettiin jo maaliskuussa. Esimerkiksi Black Lives Matter -mielenosoituksia on pidetty ympäri maailmaa sen jälkeen, kun poliisi tappoi yhdysvaltalaismiehen George Floydin toukokuussa.

Jos rasismi ei ole katoamassa yhteiskunnasta, miksi se olisi kadonnut kouluista ja oppilaitoksista? Jos kuka tahansa näyttää voivan ajatella rasistisesti, miksi ei myös opettaja?

Rasismia vastaan on marssittu ympäri maailmaa. Helsingissä Black Lives Matter -mielenosoitus järjestettiin 3. kesäkuuta.

Luennoitsija käyttää n-sanaa. Luennoitsija ei puutu opiskelijoiden rasistiseen puheeseen. Luennoitsija käyttää toiseuttavaa oppimateriaalia eikä huomioi, että luentosalissa voi olla myös muita kuin valkoisia suomalaisia.

Muun muassa tällaisia kokemuksia on tullut syksyllä perustetun opiskelijajärjestön Students of Colourin eli Socon tietoon, kertoo hallituksen jäsen Hekma Peltonen.

Soco on tarkoitettu etniseen ja näkyvään vähemmistöön kuuluville korkeakoulujen opiskelijoille. Helsingin yliopiston opiskelijoiden perustama järjestö tarjoaa jäsenilleen vertaistukea ja edistää yhdenvertaisuutta korkeakouluissa.

Järjestönä Soco voi osoittaa, että samat kokemukset toistuvat, ja auttaa esimerkiksi syrjintätilanteiden selvittelyssä.

– Meillä kaikilla ei ole yhtäläisiä voimavaroja tai rohkeutta puuttua tilanteisiin, Peltonen sanoo.

Luennoitsija käyttää toiseuttavaa oppimateriaalia.

Hän kertoo Socon tietoon tulleen esimerkin toiseuttamisesta: Eräs luennoitsija näytti videolta raakaa afroamerikkalaisiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa.

Luennoitsija ei varoittanut sisällöstä ennakolta, eikä luennon aiheena ollut rasismi tai poliisiväkivalta. Tällaisesta materiaalista voi tunnistaa kahtiajaon heihin ja meihin. Oletuksena näyttää olleen, että yleisössä on vain ”meitä”, valkoisia suomalaisia. Vähemmistöille materiaali voi aiheuttaa turvattoman olon.

Yksien rasismi on suoraa, mutta suuri osa siitä on tiedostamatonta, sanoo Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtori Ruut Kaukinen, yksi Luulot pois -koulutuksen vetäjistä.

– Jos ei ole itse koskaan ollut alttiina syrjinnälle, rasismia ja syrjintää on vaikeaa tunnistaa omassa tai muiden ajattelussa ja toiminnassa, hän sanoo.

Kaikilta rasististen tai syrjivien ajatusmallien tunnistaminen ei luonnistu siksikään, että he eivät vaivaudu ajattelemaan asiaa, saati opiskelemaan antirasismin käsitteitä.

Rasismin ja antirasismin käsitteistä tarvittaisiin Kaukisen mukaan perusymmärrys, jotta keskustelua ylipäänsä voidaan käydä. Myös itsetutkiskelu on tarpeen.

– Luulot pois -hankkeessa puhumme kriittisestä monikulttuurisuuspedagogiikasta, johon sisältyy opettajan omien ajatusten tarkastelu ja kyseenalaistaminen hyvinkin perusteellisesti.

Joku voi esimerkiksi väittää kirkkain silmin, että ihonvärillä, kulttuurisella taustalla tai sukupuolella ei ole mitään vaikutusta siihen, miten hän suhtautuu muihin.

– Se ei ole totta, sillä kyllä ominaisuuksiin kiinnitetään huomiota. Kun väitämme, että ihonvärillä ei ole merkitystä, puhumme antirasismin termein värisokeudesta. Samalla kiellämme ihmiseltä ison osan hänen identiteetistään.

Rasismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta korkeakouluun, selviää tuoreesta yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksestä. Kyselyssä kaksi kolmesta afrikkalaistaustaisesta vastaajasta oli kokenut syrjintää jollain koulutusasteella.

Eniten rasistista syrjintää koetaan oppilaiden välisessä vuorovaikutuksessa, mutta kyselyn mukaan myös opetushenkilökunta voi syyllistyä rasismiin.

Helsingin yliopisto linjaa ohjeistuksessaan, että se ei hyväksy minkäänlaista epäasiallista kohtelua, kiusaamista tai häirintää. Yliopiston henkilöstöasiantuntija, tasa-arvovastaava ja häirintäyhdyshenkilö Timo Valtonen pitää silti tärkeänä, että Soco on nostanut syrjinnän keskusteluun.

– Haasteena on, miten me saamme kaikki tietoisiksi ohjeistuksesta, kontaktihenkilöistä ja toimintatavoista, Valtonen sanoo.

Valtosen mukaan toimintatavat ovat kunnossa mutta ne vaativat jatkuvaa päivittämistä. Yliopisto on järjestänyt henkilöstölle koulutuksia esimerkiksi monikulttuurisuudesta ja ennakkoasenteista, mutta koulutukset ovat vapaaehtoisia ja niissä käy vain pieni osa henkilöstöstä.

Oikeustieteitä Helsingin yliopistossa opiskeleva Hekma Peltonen tunnistaa valkoisuuden normin yliopistossa. Hänet on adoptoitu lapsena Suomeen Etiopiasta.

Peltosen kokemus on, että suomalainen opetushenkilöstö on ammattitaitoista eikä halua tahallaan esimerkiksi toiseuttaa. Silti parantamisen varaa on. Hän toivoo, että opetushenkilöstö saisi koulutusta antirasistiseen ja yhdenvertaisuutta edistävään kohtaamiseen.

– Opetushenkilöstölle voisi lähettää terveisiä, että tutustukaa antirasistiseen pedagogiikkaan, Peltonen sanoo.

Jo ennen meneillään olevaa antirasistista liikehdintää opettajankoulutusta kritisoitiin usein siitä, että yhdenvertaisuus, kulttuurinen moninaisuus tai kielitietoisuus eivät saa koulutuksessa ansaitsemaansa korostusta.

Kesäkuun alussa Suomen opettajaksi opiskelevien liitto Sool vaati antirasistisen pedagogiikan vahvistamista opettajankoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa. Soolin mukaan tämä varmistettaisiin liittämällä antirasismi osaksi kaikkia valtakunnallisia opetussuunnitelmia.

Koulutuksen maailmassa maahanmuuttajaistaminen tarkoittaa esimerkiksi rodullistettuja koulutusreittejä opinto-ohjauksessa. Näin huomautti Luulot pois -seminaarissa puhunut yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Michaela Moua.

– Ihonvärin vuoksi saatetaan myös kysyä, haluaako oppilas suomi toisena kielenä -ryhmään, vaikka äidinkieli olisi suomi.

”Alaspäin ohjaaminen” voi tarkoittaa myös oppilaan kykyihin nähden vaatimattomampiin jatko-opintoihin ohjaamista.

Terapeuttinakin työskennellyt Moua muistuttaa, että rasismitraumojen kasautuminen voi johtaa mielenterveysongelmiin. Hän kertoi opettajille vähemmistöstressistä, jolla tarkoitetaan jatkuvien ennakkoluulojen, rasismin ja syrjinnän kohtaamisen aiheuttamia stressireaktioita.

– Samalla ihmiselle voi myös kehittyä eräänlainen kuudes aisti, jonka avulla esimerkiksi ratikassa yritetään hakeutua turvalliseen kohtaan.

On selvää, että opettajien on järjestettävä jokaiselle oppijalle sellainen oppimisympäristö, jossa nämä eivät tunne vähemmistöstressiä.

Oppia antirasismista on käden ulottuvilla. Perusasioita voi opiskella itse ja täydennyskoulutusta on tarjolla.

Haaga-Helian opettajakorkeakoulun opettajille suunnatun täydennyskoulutuksen lisäksi esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa pidetään kaikille avointa antirasismin perusteet -kurssia.

– Normien kyseenalaistamisen lisäksi meidän myös toimittava. Jokaisen etuoikeutetun valkoihoisen, kuten minun, on otettava vastuu, Ruut Kaukinen sanoo.