Näin varhaiskasvatuksen kelpoisuudet muuttuvat ja laatu paranee

Pelkät kädet eivät riitä. Varhaiskasvatuksen laatu syntyy siitä, että opettajilla on kokonaisuus hallussa.

Laadukkaasta varhaiskasvatuksesta on kauaskantoinen hyöty lapselle ja suuri säästö koko yhteiskunnalle. Siksi varhaiskasvatus on nyt pop kaikkialla maailmassa. Jopa kehittyvät maat haluavat satsata varhaiskasvatukseen, koska siinä luodaan motivaatio ja ilo oppimiseen.

OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi muistuttaa, että Suomessa varhaiskasvatuksella on erityisen suuri painoarvo, koska meillä lapset aloittavat koulun myöhemmin kuin useimmissa muissa maissa.

 

Ritva Semi on seurannut pitkään suomalaisen varhaiskasvatuksen ylä- ja alamäkiä. Uuden varhaiskasvatuslain myötä ollaan viimein palaamassa siihen hyvään tilanteeseen, joka vallitsi 1990-luvun alkuun saakka. Silloin yli puolet päiväkotien henkilöstöstä oli opettajia.

Laman jälkeen varhaiskasvatuksen laatu notkahti. Opettajia vähennettiin, ja lopulta vain kolmannes päiväkotien henkilöstöstä oli lastentarhanopettajia.

– Sosiaaliala korostui, kun ammattikorkeakoulut valmistivat yhä enemmän sosionomeja ja yliopistot yhä vähemmän lastentarhanopettajia. Säästösyistä kunnat palkkasivat päiväkoteihin mieluummin lastenhoitajia kuin opettajia, Semi kertoo.

Yhteiskunnan kehitys kulki kuitenkin toiseen suuntaan. Pedagogiikan merkitys lapsen kehityksessä korostui, ja vuonna 2013 varhaiskasvatuksesta tuli osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää.

 

Tänä keväänä OAJ:n pitkään ajama tavoite on toteutumassa, kun eduskunta päättää uudesta varhaiskasvatuslaista. Sen tärkein anti on, että henkilöstön osaamistaso nousee.

Siirtymäaika ulottuu vuoteen 2030. Silloin vähintään kaksi kolmasosaa henkilöstöstä on yliopistokoulutettuja varhaiskasvatuksen opettajia ja ammattikorkeista valmistuneita varhaiskasvatuksen sosionomeja. Heistä vähintään puolet on opettajia. Uudet päiväkodinjohtajat ovat varhaiskasvatuksen maistereita.

– Sosiaalialan osaajia tarvitaan edelleen, mutta erityisesti tarvitaan yliopistokoulutettuja opettajia. Yliopistossa on valtavasti tietoa lapsen kehityksestä ennen kouluikää, Semi perustelee.

 

Vanhemmat voisivat Semin mielestä nostaa enemmänkin mekkalaa siitä, ketkä heidän lapsiaan opettavat ja miten he sen tekevät. Laadukas pedagogiikka on tavoitteellista toimintaa.

Miten se näkyy käytännössä? Semi kertoo, että eräässä ruotsalaisessa päiväkodissa kolmevuotiaat harjoittelivat matematiikkaa juoksentelemalla edestakaisin. Ikkunan takaa katsovalle touhu näytti kivalta temmeltämiseltä, mutta tosiasiassa lapset opettelivat matematiikka. Liikkumalla toistensa luo ja taas pois he opettelivat, mitä tarkoittaa isompi, pienempi, lähempänä ja kauempana.

− Jokainen hetki ruokailua ja pukemista myöten on pedagoginen, jos sen osaa käyttää oikein. Lastentarhanopettajan osaaminen näkyy liikunnassa, taidekasvatuksessa ja sanavaraston kehittämisessä. Retkellä meren rantaan tutkitaan, mitä kaikkea merestä löytyy ja puhutaan luonnon ilmiöistä, Semi tähdentää.

Vanhemmilla on oikeus tietää, mitä päivän aikana on tehty ja mitä sillä on tavoiteltu. Päiväkotikin voi tehdä vaikka niin kuin Semi on Norjassa nähnyt: päiväkodin oveen kiinnitetyssä viestissä lasten vanhemmille kerrottiin jokaisen päivän oppimistavoitteet. Esimerkiksi piirustustehtävässä harjoiteltiin värejä ja hienomotoriikkaa.

Työpaikat eivät häviä eikä kukaan jää lain takia työttömäksi.

Varhaiskasvatuslain toteutuessa päiväkodin henkilöstön työnjako ja osaamisen erot selkiytyvät. Lastentarhanopettajalla on suunnitteluvastuu toiminnasta, mutta sosionomia ja lastenhoitajaa tarvitaan sen toteuttamisessa.

− Kaikki tuovat oman osaamisensa yhteiseen pöytään. Se ei tarkoita, että kaikki tekisivät kaikkea, koska jokaisella on erilainen koulutus.

Semi korostaa, että opettaja on pedagogiikan ammattilainen, joka tunnistaa lasten erilaisuudet ja löytää jokaiselle oppimisen polun.

– Jos varhaiskasvatuslaki toteutuu hallituksen esityksen mukaisesti, vuonna 2030 jokaisessa lapsiryhmässä on yliopistokoulutettu opettaja. Fiksuissa kunnissa tämä on totta jo nyt.

 

Eduskunta päättää varhaiskasvatuslaista vielä ennen kesälomia. Huhtikuussa käydyssä lähetekeskustelussa lakiesitys sai laajaa kannatusta ja paljon myönteistä hyrinää yli puoluerajojen. Henkilöstön osaamistason nostoa kannattivat kaikki.

Ritva Semi muistuttaa, että vakalain muutos tapahtuu vähitellen ja suunnitelmallisesti. Henkilöstön nykyiset kelpoisuudet säilyvät vuoteen 2030 saakka.

– Työpaikat eivät häviä eikä kukaan jää lain takia työttömäksi. Päinvastoin. Varhaiskasvatuksen volyymi kasvaa, kun osallistumisaste nousee.

 

 

NYT
Varhaiskasvatuslaki eduskunnan käsittelyssä.

 

1.8.2018
Laki astuu voimaan.

Henkilöstön kelpoisuudet nykyisiin tehtäviin säilyvät. Sama koskee kaikkia niitä, jotka lain voimaan tullessa opiskelevat tai ovat päässeet opiskelemaan alaa 1.8.2019 mennessä.

 

2030
Sosionomit valmistuvat varhaiskasvatuksen sosionomeiksi ja lastentarhanopettajat varhaiskasvatuksen opettajiksi.

Päiväkodeissa kaksi kolmasosaa on varhaiskasvatuksen opettajia ja sosionomeja. Heistä vähintään puolet on varhaiskasvatuksen opettajia.

Uusilla päiväkodinjohtajilla on oltava vähintään maisterin tutkinto.

Päiväkodissa työskentelee moniammattillisesti varhaiskasvatuksen opettajia, erityisopettajia ja sosionomeja sekä lastenhoitajia.

Lue samasta aiheesta

Työssä

Yhdessä kohti laatua

18.05.2018