Miten kävi erkkarempan?

Erityisopetus toimii yhä huonosti koulun arjessa. Tutkijatohtori Raisa Ahtiainen ja erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen OAJ:stä pohtivat, mikä uudistuksessa onnistui ja mikä meni pieleen.

Erityisopetuksen uudistus ei mennyt ihan putkeen. Kolmiportaisen tuen käytänteet näyttävät olevan yhä hakusessa, vaikka muutosta on harjoiteltu jo seitsemän vuotta.

Tutkijatohtori Raisa Ahtiainen on tutkinut väitöskirjassaan oppimisen ja koulunkäynnin tukiuudistuksen valmistelun eri vaiheita. Väitöstyön tulosten mukaan pelkkä tiedon jakaminen ja koulutus eivät aina riitä koulun muutoksessa, vaan tukea tarvitaan myös sen avaamisessa, mitä uudistus tarkoittaa luokassa.

 

Erityisopetusta lähdettiin kehittämään kymmenen vuotta sitten, kun kunnat havahtuivat siihen, että tuen tarpeessa olevia oppilaita oli aina vain enemmän ja kuntien käytännöt tuen tarjoamisessa kirjavia.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus tuli voimaan 2011. Tuki porrastettiin yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen.

Kaikilla tuen tasoilla voidaan käyttää samoja keinoja: eriyttämistä, tukiopetusta ja osa-aikaista erityisopetusta oppilaan tarpeen mukaan. Erityiseen tukeen ovat oikeutettuja oppilaat, jotka ovat saaneet siitä henkilökohtaisen päätöksen.

Uudistuksessa vahvistettiin jo meneillään ollutta suuntausta, jossa erityisluokkia purettiin ja erityistä tukea tarvitsevia oppilaita siirrettiin lähikouluihin yleisopetuksen ryhmiin.

 

Mikä sitten meni metsään? Raisa Ahtiaisen tutkimuksesta ilmenee, että peruspalikat olivat kunnossa. Muutoksen valmistelussa ja jalkauttamisessa kuultiin asiantuntijoita. Koulutuksen järjestäjät eli kunnat saivat kymmeniä miljoonia euroja tukea kehittämiseen ja henkilöstön täydennyskoulutukseen.

– Opettajille kerrottiin, mistä uudistuksessa on periaatteessa kyse. Kenties he olisivat tarvinneet lisää tukea muutoksen käytännön toteuttamiseen, Raisa sanoo.

Opettajia olisi Raisan mielestä voinut rohkaista enemmän muuttamaan vanhoja käytänteitä. Myös uusia käytäntöjä olisi pitänyt arvioida, jotta olisi saatu tietää, miten opettajat ja oppilaat kokivat muutoksen.

– Mitä vahvemmat voimavarat koululla ovat, sitä paremmin tuki toimii, kiteyttää erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen OAJ:stä.

Kunnat ja koulut voisivat suunnata jo olemassa olevia varoja toisin.

OAJ kyseli jäseniltään viimeksi huhtikuussa kolmiportaisen tuen toimivuudesta. Vain kolme prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että erityisopetuksen järjestämiseen on varattu riittävästi rahaa.

Vastaavanlaisia viestejä kantautuu järjestöön edelleen jatkuvasti.

– Vanhemmat ja opettajat ovat todella huolissaan oppilaista, jotka eivät vieläkään saa tarvitsemaansa tukea. Tässä kunnat rikkovat lakia, Päivi sanoo.

Raisa ehdottaa, että kunnat ja koulut suuntaisivat jo olemassa olevia varoja toisin ja ottaisivat mallia toisiltaan.

– Sen sijaan, että pyöritellään samoja ongelmia, kannattaisi etsiä toimivia ratkaisuja.

OAJ:n mielestä lähikouluihin olisi palkattava lisää erityisopettajia ja erityisluokanopettajia antamaan samanlaista vahvaa tukea, jota oppilaat saivat aiemmin pienryhmissä.

 

Raisa ja Päivi näkevät, että oppimisen tuki on kokonaisvaltaista ja sisältyy kaikkeen opetukseen. Kun kolmiportaista tukea tuotiin kouluihin, luokan- ja aineenopettajien olisi ehdottomasti kuulunut saada lisää täydennyskoulutusta erityispedagogiikassa. He tarvitsevat osaamista pystyäkseen kohtaamaan tukea tarvitsevan oppilaan nykyistä paremmin.

– Miten luokan- tai aineenopettaja opettaa esimerkiksi autistista oppilasta, jos ei ole saanut minkäänlaista perehdytystä autismiin? Päivi ihmettelee.

Lisäksi samanaikaisopetuksen, eli sen, että luokan- tai aineenopettaja opettavat luokassa yhtä aikaa erityisopettajan kanssa, olisi pitänyt kuulua uudistukseen heti.

– Samanaikaisopetus hyödyttää kaikkia oppilaita. Siinä myös luokan- tai aineenopettajat näkevät, miten erityisopettaja työskentelee, ja kaikki oppivat toisiltaan. Opettajat voivat yhdessä suunnitella ja jakaa vastuita, Päivi perustelee.

Vanhemmat ja opettajat ovat todella huolissaan oppilaista, jotka eivät saa tarvitsemaansa tukea.

OAJ:n selvitysten mukaan opettajat tuntevat yhä heikosti kolmiportaisen tuen kokonaisuutta: sitä mitä tuki tarkoittaa, miten sitä annetaan ja kuka tukipäätöksen saanutta oppilasta saa opettaa.

– Kaikki opettajat ovat kelpoisia opettamaan kaikkia oppilaita. Henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan hojksiin kirjattua erityisopetusta voi sen sijaan antaa vain erityisluokanopettaja tai aineenopettaja, jolla on erityisopettajan kelpoisuus, Päivi vastaa.

 

Erityisen tuen päätöksiä tehdään kunnissa vaihtelevia määriä ja kirjavin kriteerein. Päätösten määriä on leikattu, vaikka tuen tarve ei ole vähentynyt.

– Erityisen tuen oppilaita on ”kadonnut” säästösyistä, Päivi Lyhykäinen sanoo.

Raisa Ahtiaista polttelee päästä kuntiin tutkimaan, miten oppimisen tukea käytännössä järjestetään. Siihen tarvittaisiin iso tutkimusryhmä, sillä olisi tärkeää päästä keskustelemaan opettajien, oppilaiden ja rehtoreiden kanssa – ja siihenkin tarvittaisiin rahaa.

Päivi kannattaa ajatusta. Ulkopuolisia tarkkailijoita kaivattaisiin, koska opettajilla ei ole aikaa raportoida kaikkea.

Päivin mielestä pitäisi selvittää, saavatko oppilaat sen tuen, joka pedagogisiin asiakirjoihin on kirjattu.

– Meidän käsityksemme OAJ:ssa on, että asiakirjoihin kirjataan tukimuotoja, joita oppilas todella tarvitsee, vaikka kouluilla ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa näitä tukia.

Esimerkiksi moni tarvitsisi oppimisensa tueksi pientä opetusryhmää. Silti OAJ:n selvityksen mukaan vain kolme viidestä erityisen tuen oppilaasta opiskelee pienryhmässä.

OAJ:n viimekeväisen kyselyn mukaan erityisen tuen oppilaista vain 66 prosenttia saa erityisopetusta tarpeensa mukaan. Lähes 20 prosenttia saa sitä vain harvoin tai ei koskaan.

Raisa Ahtiainen

  • Työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksessa.

  • Väitteli viime syksynä siitä, miten erityisopetuksen uudistus valmisteltiin ja tarjoiltiin opetusalalle.

  • Taustaltaan erityisopettaja.

  • Parasta oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmässä juuri nyt: Oppilasta voidaan tukea joustavasti ja reaaliajassa. Tukea voidaan vahvistaa ja oppilasta tukea omassa opetusryhmässään. Opettajilla on uusia, luovia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä.

Päivi Lyhykäinen

  • Erityisasiantuntija OAJ:ssa vastuullaan erityisopetus, opettajien perus- ja täydennyskoulutus, maahanmuutto ja monikulttuurisuusasiat.

  • Luokanopettaja, työskennellyt myös musiikinopettajana.

  • Opettanut muun muassa Kallahden ja Malmin peruskouluissa Helsingissä.

  • Parasta oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmässä juuri nyt: Vaikea vastata, koska nyt inkluusio ei toimi eivätkä oppilaat, jotka tarvitsevat pienryhmän oppiakseen, pääse erityisluokalle vahvan erityisluokanopettajan tuen piiriin.