Perusopetuksessa lisää tuen tarvitsijoita
Tiina Pesonen, luokanopettaja, Pähkinärinteen koulu, Vantaa
Korona keskeytti monen lapsen hyvän nousukiidon. Kuilu heikosti ja hyvin menestyvien oppilaiden välillä on syventynyt ja yksilöllistä tukea tarvitaan lisää.
Kun takamatkaa lähdetään nyt kuromaan, toivon rauhaa tehdä omaa työtäni ja riittävästi aikaa oppilaiden kohtaamiseen. Ylimääräisiin kehittämishankkeisiin ei nyt ole aikaa.
Pandemian alussa opetin kuudesluokkalaisia. Etäopetukseen oli helppo hypätä, koska oppilailla oli digitaidot hyvin hanskassa.
Kaikki eivät kuitenkaan pysyneet mukana. Eniten hankaluuksia oli niillä, joiden oli muutenkin vaikea aloittaa tehtäviä. Heistä tuli huolilapsia, passivoituneita oppilaita, joiden oli vaikea löytää motivaatiota tai nähdä vaivaa.
Yritin ohjata heitä kuraattorille, perheneuvolaan ja koulupsykologille, mutta jonot olivat niin pitkät, että säännöllisiä viikkotapaamisia oli mahdotonta järjestää.
Viime syksynä sain opetettavakseni kakkosluokan. Luokassa oli 23 oppilasta, joista noin neljännes eri kieli- ja kulttuuritaustaisia.
Monien S2-oppilaiden oli aloitettava suomen kielen opiskelu alusta, kun taito oli taantunut etäopetuksessa. Me opettajat annoimme tukiopetusta niin paljon kuin ikinä jaksoimme, ja sillä oli iso vaikutus. Syksyllä tukiopetusta tarvitaan lisää.
Iso osa työstäni on nyt kasvattamista.
Oppimisvaje, keskittymisvaikeudet ja itsesäätelyn pulmat ovat korona-aikana lisääntyneet. Iso osa työstäni on nyt kasvattamista. Kevään aikana harjoittelimme koululaistaitoja, rakensimme motivaatiota oppimiseen ja vahvistimme tunnetaitoja.
Kodeissakin on ollut rankkaa, eivätkä kaikki lapset ole saaneet vanhemmiltaan tukea koulunkäyntiin. Se on lisännyt eriarvoisuutta. Kodit on kiireesti saatava mukaan tiiviimpään yhteistyöhön.
Koronarahoilla kouluumme palkattiin lisää erityisopettajia ja resurssiopettajia sekä koulunkäynnin ohjaajia, joiden avulla pystyimme jakamaan porukkaa pienempiin ryhmiin.
Meillä on ollut yksi yhteinen kouluavustaja kolmen kakkosluokan käytössä. Parasta olisi, jos lisäapu olisi käytössä kaikilla tunneilla, ja vielä parempi, jos apuna olisi opettaja, jonka kanssa tunteja voisi jakaa.
Varhaiskasvatuksessa kurotaan kiinni kielen kehitystä
Elina Wallin muistuttaa, että poikkeusajan seuraukset saattavat näkyä lapsissa pitkään. Siihen on syytä varautua.
Elina Wallin, varhaiskasvatuksen opettaja, päiväkodin vastaava johtaja, Pihlajan päiväkoti, Helsinki
Päiväkotimme on ollut auki, mutta jotkut riskiryhmään kuuluvien perheiden lapset ovat olleet pandemian aikana kotona.
Minua huolettaa, miten jopa kokonaisen vuoden poissaolo varhaiskasvatuksesta vaikuttaa lapsen kielen kehitykseen ja kaverisuhteisiin.
Korona lisäsi eriarvoisuutta.
Tilastojen mukaan Helsingin kaupungin koronatilanne on ollut vaikeampi perheissä, joiden sosioekonominen asema on heikompi. Lisäksi suurin pula pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista on juuri näillä alueilla.
Toivoisin, että voisimme palkata lisää päteviä opettajia.
Koronapandemian aikana varhaiskasvatuksesta ovat olleet eniten poissa ne, jotka siitä eniten hyötyvät.
Nyt olisi olisi tärkeää havainnoida heidän kielitaitoaan ja miettiä S2-opettajan kanssa, miten kielen oppimista lähdettäisiin systemaattisesti vahvistamaan.
Syksyn koronarahoilla meillä on mahdollisuus saada avustajia esiopetusryhmiin. Itse toivoisin, että voisimme nyt vahvistaa pedagogiikkaa ja palkata lisää päteviä opettajia.
Avustajat ovat iso apu, mutta vastuu toiminnan suunnittelusta on aina varhaiskasvatuksen opettajalla.
Luulen, että myös varhaiskasvatuksen erityisopettajia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Emme voi vielä tietää, miten lapset reagoivat, kun he kesän jälkeen palaavat päiväkotiin ja millaisia tuen tarpeita heillä on.
Koronaan on liittynyt paljon ahdistusta, pelkoa ja epävarmuutta. Opettajat ovat aika väsyneitä. Jos saisimme lisää koulutettuja työntekijöitä, voisimme myös jakaa työmäärää ja vastuuta.
Suhtaudun syksyyn toiveikkaasti.
Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu alkaa elokuussa ja innostaa meitä kaikkia. Olen saanut palkata sitä varten myös esiopetusopettajan, mikä on hieno juttu!
Lukiossa kerrataan etäopiskelutaidot
Vesa Lahtisen mukaan Helsingin yhteislyseossa pyritään pitämään tunnit lukujärjestyksen mukaan poikkeusoloissakin. Näin opiskelijoilla pysyy päivärytmi.
Vesa Lahtinen, uskonnonopettaja, luottamusmies, Helsingin yhteislyseo
Kun korona-ajan jälkiä ryhdytään paikkaamaan, tulee muistaa, että oppimisvaje ei ole vain tieto- ja erityisopetusvajetta. Opiskelijoilla on myös kulttuurisen oppimisen vaje.
Juhlasalijuhlat striimattiin, vanhojen tanssit peruttiin.
On pohdittava, miten voimme paikata yhteisöllisyysvajetta, koska suuri osa kouluvuosien mieleenpainuvimmista ja hauskimmista jutut piti järjestää joko pienimuotoisina etäversioina tai perua kokonaan.
Oppimisvaje ei ole vain tietovajetta.
Etäopiskelu vaatii lukiolaisilta huomattavan suurta itseohjautuvuutta. Sosiaalisen vuorovaikutuksen puuttuminen ja suuret määrät itsenäisesti suoritettavia tehtäviä lisäävät stressiä ja aiheuttavat yksinäisyyden ja suoranaisen masennuksen kokemuksia.
Koetamme tänä lukuvuonna pitää kaikki viime vuoden tuen muodot pyörimässä. Lukion läksykerhotoimintaa laajennetaan, ja kerho on avoin kaikille opiskelijoille kahtena iltapäivänä viikossa.
Opiskelijoiden tukena on erityisopettaja kolmena päivänä viikossa. Koulussamme on myös täyspäiväinen kuraattori ja psykologi.
Pyrimme mahdollisissa poikkeusoloissakin pitämään kaikki tunnit lukujärjestyksen mukaan. Käytäntö tukee opiskelijoiden päivärytmin säilymistä ja auttaa opettajaa kontrolloimaan läsnäoloja ja oppimisen onnistumista. Tarvittaessa perustamme taas rästityöpajoja ja varaudumme vuorolukuun.
Syyslukukauden alussa opetamme varmuuden vuoksi uusille opiskelijoille kaikki välttämättömät etäopiskelutaidot.
Oppimisen ja hyvinvoinnin vajeita joudutaan paikkaamaan koko tuleva lukuvuosi, ja epäilemättä vielä tämän jälkeenkin.
Opiskelijoidemme suvun historia on kolmasosalla muualla kuin Suomessa. Se tekee työstämme erityisen merkityksellistä – luomme pohjaa maahanmuuttajataustaisten akateemiselle uralle.
Amiksessa petrataan kädentaitoja
Merja Paloniemi kohdistaisi koronarahat ohjaukseen ja opiskelijahuoltoon.
Merja Paloniemi, hankekehityspäällikkö, Oulun seudun ammattiopisto, Oulu
Oppimisvelan paikkaamiseen parkoitetun lisärahan tarve on ammatillisessa koulutuksessa todella suuri. Koronan vaikutus iskee kovasti jo nyt, mutta jälkiseuraamukset ovat vasta tulossa.
Kuluneiden 15 opiskelukuukauden aikana opiskelijamme ovat opiskelleet etänä viisi kuukautta. Koronaepidemian tuomat rajoitukset ovat vaatineet joustavuutta niin opettajilta kuin opiskelijoiltakin.
Tukea tarvitaan sekä ammatillisiin opintoihin että yhteisiin opintoihin. Olemme Osaossa pidentäneet monien opiskelijoiden opiskeluaikaa, koska työssäoppimisjakso on peruuntunut tai harjoittelupaikkaa ei ole löytynyt.
Käytännön työtä omalla ammattialalla ei voi korvata eikä työelämätaitoja opi kuin työpaikalla. Työssäoppimispaikka on myös monille ponnahdus varsinaiseen työpaikkaan.
Näytöt pystyimme hoitamaan hieman soveltaen eli niitä tehtiin poikkeusaikana enemmän koulussa ja digitaalisuutta hyödyntäen, jotta valmistuminen saatiin turvattua. Mutta kädentaitojen harjaantuminen on vaikeutunut, ja yhä useampi tarvitsee lisäohjausta.
Koronan jälkiseuraamukset ovat vasta tulossa.
Arvelen, että korona-ajan oppimisvajeen kiinni kuromiseen menee muutamasta kuukaudesta vuoteen. Tärkeätä olisi, että pystyisimme entistä helpommin tarjoamaan täsmävälineitä oppimisvajeisiin. Siksi meidän pitää onnistua henkilökohtaistamisessa ja digitaalisten alustojen hyödyntämisessä.
Opetusministeriö on korvamerkinnyt koronarahat henkilöstön rekrytointiin ja ohjauksen vahvistamiseen. Itse käyttäisin rahaa ennen kaikkea ohjaukseen ja opiskelijahuoltoon.
Henkilökohtaistaminen vaatii paljon työaikaa opettajalta.
Koronapandemia on vahvistanut työelämän murrosta sekä jatkuvan oppimisen tarvetta.
Koska korona painaa päälle, oppivelvollisuuden laajentaminen olisi ollut parempi toteuttaa myöhemmin.
Yliopistossa paikataan emotionaalista vajetta
Susanna Kohonen antaa kollegoilleen teknistä ja pedagogista tukea verkko-opetuksessa.
Susanna Kohonen, yliopistonlehtori ja verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattori, Itä-Suomen yliopiston kielikeskus, Joensuu
Opettajat ovat tehneet hartiavoimin töitä, joten oppimisvajetta ei ole meillä juuri syntynyt. Opintopistekertymät ovat hyvät ja tutkintoja on tehty ennätysmäärä.
Toisaalta etäopiskelu on varmasti ollut myös rankkaa. Huomiota tuleekin kiinnittää vuorovaikutusvajeeseen tai emotionaalisesta vajeeseen, jonka livekontaktien puute jätti jälkeensä.
Itä-Suomen yliopistoon on palkattu viisi hyvinvointikoordinaattoria tarjoamaan opiskelijoille tukea. Syksyä varten palkattiin nelisenkymmentä opetusavustajaa, jotka voivat olla esimerkiksi loppuvaiheen opiskelijoita.
Miten verkko-opetukseen saisi lisää vuorovaikutteisuutta?
Osa opettajista haluaa palata lähiopetukseen, toiset nauttivat etäopetuksesta. Itse olen kiinnostunut siitä, mitä säilyttämisen arvoista opimme korona-ajassa.
Tästä saattaa tulla mielenkiintoinen pedagoginen matka esimerkiksi arviointimenetelmiä ajatellen.
Pohdimme, miten verkko-opetukseen saisi lisää vuorovaikutteisuutta, milloin on tarpeellista järjestää lähiopetusta ja mitä voidaan jatkossakin opiskella etänä.
Olen mukana Itä-Suomen yliopiston verkko- ja monimuotopedagogiikan viisihenkisessä tiimissä. Annamme opettajille teknistä ja pedagogista tukea, järjestämme keskustelutilaisuuksia ja jaamme vinkkejä verkko-opetuksen toteutukseen. On esimerkiksi viisaampaa palastella materiaali kuin laittaa jokin luento jättitallenteena verkkoon.
Olin 80-prosenttisesti etä- ja monimuoto-opettaja jo ennen koronaa. Opetan pääasiassa oikeustieteiden opiskelijoita. Heille on tarjottu jo pitkään etäopetusta, sillä monet ovat maisteriopintojen aikana työelämässä.
Opettajat toivovat, ettei etä- tai lähiopetuspäätöksiä tehtäisi kysymättä heidän mielipidettään. Työsuunnitelmassa pitäisi huomioida kunnolla se, kuinka paljon etäopetuksen valmistelu ja toteuttaminen vaatii työaikaa. Myös digitaitojen opiskeluun pitää järjestää mahdollisuuksia työajalla.
Amkissa lisävoimia opiskelijoiden tavoittamiseen
Pirjo Venhovaara pyrkii seuraamaan, että kaikkien opiskelijoiden opinnot lähtevät kunnolla käyntiin.
Opinto-ohjaaja Pirjo Venhovaara, Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopio
Koronan takia opiskelijoiden tilanne on kahtiajakautunut. Osalle ovat sopineet hyvin opinnot, jotka voi itse aikatauluttaa. Toisille etäopinnot aiheuttivat uupumista, oppimisvajetta ja yksinäisyyttä.
Opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtimiseksi meillä on tutkinto-ohjelmissa opinto-ohjaajat ja ryhmissä lisäksi opettajatuutoreita.
Savoniassa lukukausi alkaa porrastetusti, eivätkä kaikki opiskelijat tule yhtä aikaa kampukselle.
Lukuvuoden alussa pyrimme seuraamaan tiiviisti, että kaikki opiskelijat tulevat opiskelemaan ja että opinnot lähtevät sujuvasti käyntiin. Olemme saaneet digiteknistä tukea ja koulutusta esimerkiksi siinä, miten opiskelijoita voidaan tavoittaa sosiaalisen median kautta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä erityisrahoituksella olemme muun muassa lisänneet korkeakoulukuraattorien resursseja ja avanneet chat-palvelun.
Opiskelijat eivät tule yhtä aikaa kampukselle.
Aiemmin opiskelijat ovat asuneet opiskelukaupungissa ja olleet näin opiskelijakunnan järjestämän yhteisöllisen toiminnan ulottuvilla. Koronan aikana opiskelijat jäivät kotipaikkakunnalleen suorittamaan opintojaan.
Osin tilanne jatkuu, sillä etäopetusta järjestetään edelleen paljon. Tästä syystä myös ohjauspalvelujen pitäisi olla verkkovälitteisiä. Toisaalta se, että kaikki on verkossa, kuormittaa opiskelijoita. Ristiriitaisessa tilanteessa on riittänyt ratkottavaa.
Viime lukuvuosi oli työntäyteinen ja hektinen, ja loma tuli tarpeeseen. Opettajat ovat tehneet hienoa työtä ja jaksavat yhtä vaihtelevasti kuin opiskelijatkin.
On pitänyt opetella tekemään yksi asia kerrallaan, ettei stressin tunne tule päälle. Omasta jaksamisesta on täytynyt pitää huolta entistä tietoisemmin. Liikunta on hyvä keino, samoin käsillä tekeminen: neulon, nikkaroin ja remontoin.
Korona on auttanut ymmärtämään yhteisöllisyyden merkitystä entistä paremmin, ja yhdessä tästä ajasta on selvitty.
Juttua korjattu 17.8. Vesa Lahtisen nimi oli kirjoitettu väärin. Alkuperäisessä jutussa häntä kutsuttiin Vesa Lehtiseksi.