Huippurumpalit mukaan opetukseen
Tommi Rautiainen, musiikin lehtori, rumpali, Metropolia-ammattikorkeakoulu, Helsinki
Sain idean rumpalivieraista koronakeväänä puolivahingossa. Opiskelin Manhattan School of Musicissa New Yorkissa 1990-luvulla ja kysyin silloiselta opettajaltani John Rileyltä, olisiko hänellä aikaa puolen tunnin etäsessioon opiskelijoideni kanssa. Hän oli heti valmis.
Kevään aikana meillä oli 25 rumpalivierasta Suomesta ja Amerikasta. Kaikki, joilta kysyin, suostuivat. Kovimpia nimiä olivat David Garibaldi, Peter Erskine ja Steve Gadd, kaikki soittaneet maailman huippujen kanssa vuosikymmenet.
Olen itse soittanut ympäri maailmaa 20 viime vuoden aikana, ja löysin vieraat luomieni suhteiden avulla.
Rumpaliopiskelijoilleni vieraat olivat yllätyksiä. Sessioiden osallistumisprosentti oli aina lähes sata. Vierailut jatkuvat tänä syksynä.
Kaikki legendat painottivat samantyyppisiä asioita. He harjoittelevat edelleen samoja perusasioita kuin nuorena. He korostivat, että kannattaa tuntea sekä oma instrumentti että musiikin historia ja kuunnella kaikenlaista musiikkia.
Tuntui, että sain sessioista vahvistusta opiskelijoille toitottamilleni asioille. Oli hienoa huomata, että huippuammattilaisilla ei ole salaisuuksia, vaan tietoa ja taitoa halutaan jakaa eteenpäin.
Etäyhteyden kautta ei välity tarpeeksi tarkasti, miltä rummut ja symbaalit kuulostavat.
Pidin koronakevään ajan vapaaehtoisia ryhmätapaamisia 20 rumpaliopiskelijani kanssa joka aamu. Niissä soitettiin monenlaista, tehtiin demoja ja kisailtiin. Ne olivat myös vertaistukea ja ajatustenvaihtoa varten.
Lisäksi pidin opiskelijoille yksityistunteja etänä. Suurin ongelma liittyi soiton kuulemiseen puolin toisin: etäyhteyden kautta ei välity tarpeeksi tarkasti, miltä rummut ja symbaalit kuulostavat. Musiikin nyanssit katoavat.
Kevään aikana opiskelijat edistyivät valtavasti rumpujensoiton tekniikassa. Kun koulut ja treenikämpät olivat kiinni, opiskelijat eivät päässeet rumpusetin ääreen vaan soittivat paljon enemmän rumpupadeilla eli harjoitusalustoilla.
Padilla soittotekniikka on suurennuslasin alla ja soittaja kuulee virheet todella selkeästi. Olen puhunut padisoiton tärkeydestä 25 vuotta, nyt sen hyödyt huomattiin pakon kautta.
Korona vei keikat sekä minulta että opiskelijoiltani. Tämä on ollut karmeaa aikaa koko taidealalle. Totta kai toivon paluuta normaaliin, mutta entisten aikojen palaaminen ottaa aikansa.
Tulevaisuudessa kilpailu keikoista kovenee. Muistutan opiskelijoitani siitä, että oman instrumentin hallinta ja kaikki muusikkouteen liittyvä tietous korostuu entisestään. Nyt käsissä oleva aika kannattaa käyttää treenaamiseen.
Peppu nousi penkistä myös kotona
Sari Salo, luokanopettaja, Myllykankaan koulu, Alajärvi
Uskon ilon ja toiminnan kautta oppimiseen ja valjastan usein liikkeen mukaan opeteltavaan asiaan. Näin liikkuminen ei syö aikaa oppitunneista.
Etäopetuksessa suurin murheeni oli se, miten 3.–4.-luokan oppilaani jaksavat istua päivät ruudun takana paikallaan. Mietin, miten ihmeessä saan heidät aktivoitua.
Pidin etäyhteyden auki oppilaisiin koko koulupäivän ajan. En edes ajatellut muuta ratkaisua kuin sen, että olen oppilaiden käytettävissä ja että näen, mitä he tekevät. Apunani oli työkokeilija, ja pystyimme välillä puolittamaan porukan pienempiin ryhmiin.
Sari Salo puhuu toiminnallisen oppimisen puolesta myös poikkeusoloissa. Tehtäviä voi keksiä joka kodista löytyviä asioita hyödyntäen. Salon etäkoulussa lukuyksiköitä opeteltiin lusikkalaatikon sisältöä lajitellen.
Olin onneksi opetellut digijutut aikaisemmin, joten etäopetuksen tekninen puoli ei ollut hankalaa.
Olen kehittänyt pitkään toiminnallisia opetusmetodeja, ja materiaalia on kertynyt paljon. Korona-aikana huomasin, että yllättävän moni idea toimii myös etänä.
Kun esimerkiksi harjoittelimme lukuyksiköitä, oppilaat lähtivät tyhjentämään lusikkalaatikkoa. Sovimme, että pikkulusikat ovat ykkösiä ja haarukat kymppejä, ja he lajittelivat ja laskivat ne.
Liikunnassa oppilaat kävelivät tai hölkkäsivät kyläkoululle ja takaisin.
Kun olimme istuneet pitkään ja tehneet keskittymistä vaativaa tehtävää, pidin kilpailun, kuka löytää tietyt esineet kotoaan nopeimmin.
Liikunnassa oppilaat puolestaan kävelivät tai hölkkäsivät kyläkoululle ja takaisin. Voi niitä riemun kiljahduksia, kun ope seisoi yllätyksenä koulun pihassa. Piti äkkiä muistuttaa, että nyt ei voi halata.
Välillä pinosin opetusmateriaaleja koululla oppilaiden pulpeteille, jotta vanhemmat voivat hakea niitä kotiin.
Suunnittelutyötä oli valtavasti. Jaoin toiminnallistavia etäharjoituksia ja valmiita pelejä opettajille Instagramissa Verkkokoulu-sivullani. Ne sai jakaa oppilaille koteihin.
Etänä hankalinta oli se, kun ruudun takaa ei samalla tavalla huomaa, milloin joku oppilas uupuu. Oppilaiden toiminnanohjauksen haasteet korostuvat ja kertautuvat etäopetuksessa, ja oppimisvaikeuksiin on vaikea päästä käsiksi.
Vaikka toiminnallinen etäopetus sujui loistavasti, en missään nimessä haluaisi palata siihen. Kaverittomuus oli lapsille rankkaa ja oma kevät oli todella raskas. Jos etäopetukseen on pakko mennä, toivon, että voisimme vuorotella etä- ja lähiopetusviikkoja.
Koronakeväänä tajusin taas, miten älyttömästi tykkään olla lasten kanssa ja miksi olen alun perin lähtenyt opettajaksi.
Nyt arki rullaa normaalisti ja koronan varotoimista on tullut automaatioita. Olen huomannut, että etäopetuksessa käyttämäni fraasi ”nyt kaikki mikit mutelle” hiljentää luokan lähiopetuksessakin.
Yhteisopettajuus kannattelee korona-aikanakin
Marko Ursin, luokanopettaja, Vahteron koulu, Kouvola
Poikkeusajan pelastus oli se, että kakkosluokkalaisemme olivat jo käyttäneet sähköistä oppimisalustaa. He osasivat kirjautua sinne, tehdä siellä tehtäviä ja liittää kuvia kirjoittamiinsa teksteihin.
Näin etäopetuksen mahdollisuutena. Olen tehnyt opettajan töitä 25 vuotta ja minusta oli oikeastaan kivaa päästä opettamaan samoja asioita ihan eri tavalla.
Otin oppilaisiini videoyhteyden joka aamu, ja höpöttelimme niitä näitä. Tärkeintä oli kohdata oppilaita ja näyttää, että ope on täällä edelleen. Samalla katsoimme tehtäviä, jotka vaativat erityistä huomiota.
Marko Ursin yrtti parhaansa mukaan tehdä etäkoulusta oppilailleen hauskaa. Esimerkiksi vapun tienoilla hän järjesti luokalleen videoyhteyden välityksellä naamiaiset.
Kirjoitin oppilaille ohjeet tehtävien tekoon oppimisalustalle. Matematiikassa tein opetusvideoita, joiden avulla oppilaat tekivät oppikirjan tehtäviä.
En halunnut kuormittaa vanhempia ja kerroin oppilaille, että olen koulupäivän heidän käytettävissään. Autoin heitä videopuheluiden ja ryhmävideopuheluiden välityksellä.
Yhteisopettajuuden merkitys vahvistui etäopetuksen aikana. Rinnakkaisluokka käytti samaa oppimisalustaa, ja jaoimme vastuuta kollegan kanssa, kuten teemme lähiopetuksessakin. Se kevensi työtaakkaa huomattavasti.
Välillä minulla oli koulussa muutama oppilas lähiopetuksessa. He tekivät samoja asioita kuin kotona olevat oppilaat.
Yllätyin, miten hyvin oppilaat oppivat asioita opetusvideoiden avulla.
Olen tosi ylpeä, miten hyvin tokaluokkalaisemme etäajasta selvisivät. Teimme käsitöissä marionettinuket, joille piti keksiä tarina, jonka oppilaat videoivat kotona. Olin tuotoksista puulla päähän lyöty. Yksi oli rakentanut vessapaperirullista linnankin nukelleen.
Yllätyin, miten hyvin oppilaat oppivat asioita opetusvideoiden avulla. Ne voisivat olla hyvä apu lähiopetuksessakin, koska videoihin voi palata uudelleen.
Olen myös kouluni tvt-vastaava. Tein keväällä opettajille videoita niistä digiasioista, joista tuli paljon kysymyksiä.
Minusta koronakevät alleviivasi, miten tärkeää on, että opettajien tieto- ja viestintäteknologian taidot ovat ajan tasalla.
Syyslukukauden alussa oma työ tuntui raskaammalta kuin etäkeväänä. Elo–syyskuussa arkea leimasivat lomautukset, kun kaikki kouvolalaiset opettajat lomautettiin portaittain 14 kalenteripäiväksi.
Yhteisopettajuus helpotti arkea myös lomautuksia paikatessa. Kolmasluokkalaisemme ovat tottuneet siihen, että luokassa on joko minä tai kollega, ja tiedämme toistemme oppilaiden tuen tarpeet.
Tuntuu, että korona-ajan seurausten paikkaaminen onnistuu meillä vasta lokakuussa, kun pääsemme aloittamaan tavallisen kouluarjen.