Joulukuun hämyssä opettaja kannustaa nuoria ponnistelemaan, kun koputus keskeyttää tunnin kulun. Kolme Visionäärimaan tietäjää saapuu.
Tietäjä 1: Tehkääs tilaa! Tulin ojentamaan tulevaisuuden toivoja kultaakin kalliimmilla neuvoilla. Sun pitää aivan spessusti opiskella kovia luonnontieteitä ja matikkaa, koska tällä strategialla sä kilpailukykyistyt.
Nuori A: Mä tykkään kyl kuviksest.
Nuori B: Ja mä liikasta!
Tietäjä 1: Viikonloppuisin voi käydä taidemuseossa tai golfaamassa.
Ope: Entä luovuu…
Tsot tsot, ratkaisukeskeisemmin, pyydän.
Tietäjä 2: Tsot tsot, ratkaisukeskeisemmin, pyydän. Visioidaanpa vuodelle 2026 eheä ja asiakaslähtöinen arki, joka täyttää kestävän kehityksen nelikentän nurkkia myöten.
Tarvitsette retkiä kansallispuistoihin ja juurikin taidemuseoihin, kiertotalouskurssin sekä aamujoogan, lukuvartit, taukojumpat ja tunninaloitusmeditaatiot. Näitä asiakasrajapintakohtaamisia te aikuisina muistelette ettekä tätä pulpeteissa puurtamista, jota tuo (osoittaa opea) kutsuu opiskeluksi.
Ope: Hmpf, ajasta ja rahasta tekee tiukk…
Tietäjä 3: Minunpa lahjani on maksuton low hanging fruit, sillä tuon eksklusiivisen ilosanoman inklusiivisuudesta. Tätä jengiä pitää eriyttää vertikaalisesti eri taitotasoille ja horisontaalisesti turvallisemman tilan oppimisympäristöihin, jotka maadoittavat ja joissa saa kehittyä omissa oloissaan ilman isoloitumisriskiä.
Nuori C: Meidän fyssanmaikka sanoi, että maadoittaminen johtaa nollapotentiaaliin.
Tietäjä 3 (kuiskaa opelle): Eriyttämisestä ei saa kertoa kenellekään, ettei se leimaa. Eli missioksi sopii: “Erillään, mutta tasa-arvoisesti.”
Ope: Siis häh, tuohan on suoraan Jim Crow…
Kop, kop!
Joulupukki: Ho-ho-ho, terve taloon! Kuulkaas kukin lapsi ynnä lehtori. Vaikka et uskoisi minuun, usko minua: sinä riität. Hyvää koulua ja onnellista uutta vuotta!