Mitä muuten ne muut opettajat sinulle kertoivat fuusiosta? kysyy Lab-ammattikorkeakoulun liiketalouden lehtori Emmi Maijanen puhelinkeskustelun päätteeksi.
Olemme puhuneet siitä, miten Lahden ammattikorkeakoulun ja lappeenrantalaisen Saimaan ammattikorkeakoulun yhdistäminen vuoden 2020 alussa on sujunut.
Maijasen uteliaisuus muiden haastateltujen näkemyksiä kohtaan on kuvaavaa. Keittiöihin ja makuuhuoneisiin perustetuissa etätyöpisteissä uuden työyhteisön tuntoja voi vain arvailla.
– No sitä ei tietenkään arvattu, että näin alkuun me fuusioidummekin virtuaaliorganisaatioksi, Lappeenrannan kampuksella markkinointia ja tuotteistamista opettava Maijanen sanoo.
Etätyöpisteissä uuden työyhteisön tuntoja ei voi kuin arvailla.
Fuusion pääasioita, eli kahden toimintakulttuurin sulauttamista ja uuden yhteisön rakentamista, on yritetty tehdä etänä. Se on tiennyt Teams-tuskaa, mutta onnistumisiakin on koettu, kertovat neljä tähän juttuun haastateltua Labin opettajaa.
– Liiketoiminnan yksikön etäpalaverissa voi olla paikalla satakin henkeä ja äänessä ihmisiä, joista en tiedä yhtään mitään, Maijanen sanoo.
Mutta pienemmissä piireissä on tutustuttu paremmin. Maijanen sai tehtäväkseen laatia hankevalmistelua yhdessä Lahden kampuksella viime syksynä lehtorina aloittaneen Kati Jaakkolan kanssa. Kaksikosta on kehkeytynyt korona-ajalle leimallinen työpari.
– On tunne, että mehän tunnemme toisemme jo aika hyvin. Kahden kesken saatamme vaihtaa ajatuksia muustakin kuin työasioista. Sellainen lähentää, mutta en ole varma tunnistaisinko Katin, jos törmäisimme kadulla, Maijanen sanoo.
Sen korona teki, että etätyössä Kati Jaakkolan Lahti ja Emmi Maijasen (ruudulla) Lappeenranta eivät ole kaupunkeina sen kauempana toisistaan kuin mitkään muutkaan.
Uusi Lab-ammattikorkeakoulu toimii Lut-konsernissa, johon kuuluu uuden amkin lisäksi Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Yksi konkreettinen muutos, fuusio fuusion sisällä, oli kahden amkin ja Lut-yliopiston yhteisen kielikeskuksen perustaminen.
Lahden kampuksella ruotsia ja englantia opettava lehtori Sirja Fränti myöntää, että aikanaan tieto fuusiosta aiheutti epävarmuuden tunteita.
– Se lienee tällaisessa muutoksessa luonnollista. Saatoimme pelätä, että päätökset meille tärkeistä asioista tehdään Lappeenrannassa. No nyt olen kuullut, että Lappeenrannassa ajateltiin samaa asiaa toisin päin, Fränti sanoo.
Pelkojen toteutumisen sijaan Fränti kertoo saaneensa kokemuksia samaan joukkueeseen kuulumisesta.
– Yhteistyö kieltenopettajien välillä on lisääntynyt ja olemme saaneet aivan mahtavia uusia työkavereita. Nämä ovat suurimmat syyt siihen, että itse olen alkanut suhtautua fuusioon varsin positiivisesti.
Kieltenopettajien välinen tiimiytyminen sujuu hyvin, mutta se Fräntiä mietityttää, onko kielenopetuksen kiinteä yhteys eri koulutusaloihin vähenemässä. Fuusiossa kielikeskuksesta tuli ikään kuin viides koulutusyksikkö, kun aiemmin kielenopetus oli muiden koulutusalojen osana.
– Kielten ja viestinnän opettajien osallistuminen eri koulutusalojen toimintoihin vaatii nykyään enemmän aktivisuutta.
Kahden ison oppilaitoksen fuusiossa viestintä korostuu. Se olisi kaiketi voinut olla suorapuheisempaa jo siitä lähtien, kun Lut-yliopiston ympärille alettiin suunnitella korkeakoulukeskittymää.
Ainakin osa henkilöstöstä ehti ihmetellä kahden erillisen amkin olemassaoloa samassa konsernissa jo ennen kuin fuusiopäätöksestä uutisoitiin.
Nykyisessä Labin Muotoiluinstituutissa Lahdessa graafista suunnittelua opettavan Julia Ojapellon mukaan ”fuusion huumassa” ei ole aina myöhemminkään voinut nähdä, miksi asioita tehdään, kuten tehdään.
– Suuremmassa organisaatiossa eteen näyttää tulevan enemmän asioita valmiiksi päätettynä, Ojapelto sanoo.
Opetushenkilöstöä vaivaava epävarmuus heijastuu nopeasti opiskelijoihin, Ojapelto sanoo.
– On silti sanottava, että puolentoista fuusiovuoden jälkeen toiminnassa alkaa näkyä sellaisiakin laatutavoitteita, jotka eivät liity ainoastaan rahaan ja toiminnan tehostamiseen.
Labissa hyvinvointialaa opettavan OAJ:n pääluottamusmiehen Taina Heininen-Reimin huomio fuusiossa on luonnollisesti kiinnittynyt henkilöstön asemaan.
Eräs muutos on ollut opintopisteisiin perustuvan työaikasuunnittelun mallista luopuminen. Ennen fuusiota Lahdessa työaikaa oli 20 tuntia ja Lappeenrannassa 23 tuntia opintopistettä kohden.
Opintopisteiden sijaan käyttöön tuli tavoitelähtöinen työaikasuunnitelma, jossa mitään valmista opetusresurssia ei määritellä, vaan niistä päätetään lähiesihenkilön kanssa.
– Nyt minä olen nähnyt työaikasuunnitelmia, joissa opintopistettä kohden on laskettu 18–27 tuntia opetusta, Heininen-Reimi sanoo.
Aiemmin työaikasuunnitelmat olivat myös nykyistä avoimemmin nähtävillä työaikajärjestelmässä. Esimerkiksi opintojaksojen resursoinnista oli järjestelmässä aiemmin enemmän ja tarkempaa informaatiota, hän kertoo.
– Ei tässä saisi tulla sellaisia salamyhkäisyyden ja läpinäkymättömyyden kokemuksia, että parempia resursseja on mahdollista saada, jos olet hyvä puhumaan tai sinulla on paremmat suhteet esihenkilöihin.
Heininen-Reimi seuraa tarkasti myös sitä, mitä Labissa meneillään olevassa toimenpideohjelmassa tarkoitetaan ”päällekkäisyyksien karsimisella”. Sanapari nostattaa kulmakarvoja, vaikka Lut-konsernin johto onkin moneen otteeseen lausunut, ettei fuusiolla ole henkilöstövaikutuksia.
Toimenpideohjelmasta voi kuitenkin Heininen-Reimin mukaan lukea esimerkiksi ajatuksia opetuksen suurtoteutuksista. Sellaisista, joissa vaikkapa sadat opiskelijat suorittavat opintojaksoja verkossa.
– Saisivatko opiskelijat sellaisista opinnoista henkilökohtaista palautetta? Ehkä jotain, mutta esimerkiksi 200 opiskelijan kanssa se voi mennä aika mekaaniseksi.
Ajattelen, että etusijalla on opiskelija.
Mustavalkoista vastausta siihen, onko yhdistyminen hyvä vai huono asia, ei kuulosta olevan olemassa. Paljaalla silmällä ei sitä paitsi näe, mikä seikka johtuu fuusiosta, mikä koronasta ja mikä esimerkiksi koko 2010-luvun jatkuneista rahoitusleikkauksista.
– Oikeastaan minun mielipiteeni fuusiosta on sivuseikka. Ajattelen, että etusijalla on opiskelija. Meidän on kaikissa tilanteissa löydettävä vastauksia kysymykseen, miksi opiskelija haluaa opiskella meillä. Ja miten takaamme heille mahdollisuudet mennä eteenpäin, Julia Ojapelto sanoo.
Rahanpuute ja tehostaminen olivat amkeissa läsnä jo ennen Lab-fuusiotakin, hän jatkaa.
– Rahoitusleikkausten myötä opiskelijoiden henkilökohtaisen ohjauksen määrä on romahtanut. Opetuksen määrä vähenee ja ryhmien koot kasvavat.
Muutos on ollut pysyvä olotila ammattikorkeakouluissa ennen Labiakin, niin Lahdessa, Lappeenrannassa kuin Imatrallakin, josta Saimaan ammattikorkeakoulun toiminnot lakkautettiin vuonna 2019.
– Ehkäpä se perustyö opiskelijoiden kanssa ei ole niinkään muuttunut, mutta kaikki sen ympärillä on, sanoo Emmi Maijanen.
Muutokset eivät sinänsä hirvitä Maijasta. Tehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus on hänelle tärkeä työn suola.
Mutta ei hän kiistä sitäkään, etteikö fuusio- ja koronavuosi olisi tiennyt myös kuormitusta. Hän sanoo nähneensä merkkejä uupumuksesta työyhteisössä ja kokeneensa sitä loppuvuodesta itsekin.
– Arjessa on epäyhteneväisyyksiä ja pieniä epäselvyyksiä, joihin menee aikaa ja aivokapasiteettia. Tässä on samanaikaisesti monia ulottuvuuksia. Hyviä asioita, innostusta ja uutta, mutta myös kuormitusta ja uupumusta.
Fuusio ei ole valmis, mutta Maijanen ei ole varma, onko sen edes tarkoitus koskaan sataprosenttisesti valmistua.
Labin fuusio koostuu vähintään kahdesta näytöksestä. Toinen alkaa, kun koronan esirippu nousee ja ihmiset pääsevät kohtaamaan uudet työkaverinsa myös kasvotusten.
– Kahden kulttuurin yhdistyminen ottaa useamman vuoden, joten annetaan myös ajan tehdä tehtävänsä. Minulla on usko, että tämä organisaatio pyrkii kohti parempaa ja että toimintakulttuuri voi kehittyä, Julia Ojapelto sanoo.