Saako opettaja pukeutua seksikkäästi? Näkeekö pätevyyden sortseista? Kannattaisiko suosiolla sulautua tapettiin?
Opettaja on suurimman osan työpäivästään katseiden kohteena, mutta tutkimustietoa Suomen opettajien ulkonäköasenteista on vähän. Tällä vuosikymmenellä aiheeseen on paneuduttu monissa valmistuvien opettajien opinnäytetöissä. Ulkonäköpaineet näyttävät siis askarruttavan aiempaa enemmän.
”Et näytä lainkaan opettajalta.” Tätä Annina Mattila kertoo varsinkin yksityiselämässään jatkuvasti kuulevansa. Hänen pitkät kiharat hiuksensa, urheilullinen kehonsa sekä huoliteltu pukeutumisensa ja meikkinsä eivät kaikkien mielestä sovi opettajalle.
Eniten ulkonäköpaineita opettajille luo vallitseva käsitys siitä, miltä opettajan pitää näyttää.
Tilanteen pohdinta taustoitti luokanopettajaksi opiskelleiden Mattilan ja Janina Loposen pro gradun aiheen valintaa.
Loponen ja Mattila päättelevät gradussaan, että eniten ulkonäköpaineita opettajille luo vallitseva käsitys siitä, miltä opettajan pitää näyttää. Kaksikon kasvatustieteen opinnäytetyö tarkastettiin maaliskuussa Turun yliopistossa.
Gradun mukaan etenkin itsekriittiset opettajat ja oppilaiden vanhemmat tulkitsevat, että opettajan ulkonäkö kertoo osaamisesta.
– Herranen aika, eihän ulkonäkö kerro mitään pätevyydestä, Loponen puuskahtaa.
Hän kuvailee itse olevansa tyypillinen Marimekko-pukeutuja.
Loposen ja Mattilan verkkokyselyyn vastasi 167 peruskoulun opettajaa. Heistä noin puolella ei ollut lainkaan ulkonäköpaineita ja toinen puoli koki niitä vaihtelevasti.
Loponen opettaa kolmatta luokkaa Naantalin Kuparivuoren koulussa, jossa ei ole kokenut lainkaan paineita. Hän arvioi, että herkimmin ulkonäkö mietityttää vastavalmistuneita, kun oma ammatti-identiteetti on vasta rakentumassa.
Tilannetta ei auta, että jotkut opettajankouluttajatkin hänen mukaansa kannustivat tulevia opettajia hillittyyn olemukseen.
Janina Loponen ja Annina Mattila kertovat, että ennakkoluulottomuus teki heistä parhaita ystäviä. He toivovat, että opettajia arvioitaisiin vain siitä, miten suurella sydämellä he hääräävät luokassa.
Opettajat todella vahtivat kollegoidensa pukeutumista. Etenkään nainen ei opettajana saa pukeutua seksikkäästi, ja seksikkyydeksi saatetaan nähdä vaikkapa vain tiukat farkut. Kollega voi pitää seksikästä naisopettajaa jopa epäpätevänä, pelkän pukeutumisen perusteella.
Näin havainnoi Marjo Kamila 2012 tarkastetussa taidekasvatuksen väitöskirjassaan. Hän tutki opettajien suhtautumista omaan ja kollegojensa ulkoiseen olemukseen. Kamila tarkasteli kokonaisuutta, mutta tuloksissa korostuivat pukeutuminen ja meikkaaminen.
Kollegat voivat sanoa raa’at näkemyksensä opettajainhuoneessa päin naamaa: ”Sä oot miestennielijä!”, mutta myös selän takana saatetaan puhua ilkeästi.
Filosofian tohtori Kamila sanoo, että elämme aina vain selvemmin visuaalisessa maailmassa. Etenkin internet luo uusia merkityksiä.
– Se, mitä näemme, määrittää suuresti ihmisestä saatavaa käsitystä. Ja mielikuvitus muokkaa silmillä saatua runsasta informaatiota, Kamila päättelee.
Hän ei havainnut ulkonäköön suhtautumisessa eroja alueiden välillä. Eroja ilmeni kuitenkin koulujen kesken, jopa saman kunnan koulujen kulttuurit saattoivat vaihdella. Tätä selittänevät niin vahva rehtori kuin koulun konkariopettajien piintyneet tavatkin.
– Olen kuullut koulutuslautakuntien jäseniltä, että isossa hakijajoukossa ulkoinen olemus voi ratkaista opettajavalinnan. Siksikään ulkoista olemusta ei voi vähätellä.
Väitöskirjan aineisto koostuu 116 opettajan kirjoitelmasta ja Kamilan tekemästä 14 haastattelusta. Tutkimus on laadullinen eli aineistoon valikoitui Kamilan arvion mukaan opettajia, jotka ovat kokeneet aiheen rankaksi.
Kokemansa perusteella moni vastaaja tunsi, että opettajan ulkonäkö ei ole työn sivujuonne, vaan ihmistä ratkaisevasti määrittävä ominaisuus.
– Suomessa on pitkä perinne siitä, minkä näköinen opettaja on. Muiden alojen ihmiset ovat ihmetelleet, onko aineisto tosiaan tältä vuosituhannelta. He ovat pitäneet aineistossa ilmennyttä vanhoillisuutta ihan pöljänä, Kamila sanoo.
Taloussosiologian väitöskirjaa Turun yliopistoon tekevä Tero Pajunen tutkii ulkonäön vaikutuksia työelämässä. Hän tuntee amerikkalaistutkimuksia, joiden mukaan niin opettajat kuin opiskelijatkin näkivät viehättävimmiksi arvioimansa opettajat parhaiksi opettajiksi. Ruotsissa on tutkittu, että ylipaino heikensi etenkin naisen työnsaantia esiopetuksen opettajaksi.
Pajunen arvioi, että opettajiinkin vaikuttavat ympäristön reaktiot. Hän muistaa yläkouluajaltaan, miten opettaja saattoi murtua oppilaiden ilkeistä ulkonäkö- tai ikäkommenteista.
– Kun ei ole yhdenmukaista univormua, ja opettaja käyttää omia vaatteitaan töissä, hän tuo esiin omaa persoonaansa. Toisaalta opettaja aina luo jonkinlaisen työroolin ja siihen sopivan asun, joita kumpaakin määrittävät ympäristön odotukset.
Miten itse reagoit muiden ihmisten ulkonäköön?
Pajunen sanookin, että on hyvä tiedostaa, mitä oma ulkoinen olemus kertoo. Kun opettaja seisoo luokan edessä ja kaikki katsovat häntä, opettaja lähettää jotakin viestiä.
– Silti on tärkeämpää pohtia, miten itse reagoi muiden ihmisten ulkonäköön. Annatko itsellesi syyn kohdella ihmisiä eriarvoistavasti? Pajunen haastaa.
Annina Mattila sanoo opiskelukaveriensa äimistelleen, miten hän viitsii aina laittaa itseään.
– Opiskeluaikana varmaan moni jätti tutustumatta minuun, kun ulkoinen olemukseni poikkesi valtavirrasta. Se sattui, sillä olen halunnut opettajaksi lapsesta asti.
Annina Mattila sanoo, että ulkonäkö ei kytkeydy siihen, miten hyvä tyyppi ulkoisen olemuksen takaa löytyy.
Mattilan mukaan opettajankoulutuksessa ulkonäöstä vallitsee sanaton sopimus. Normit tulevat esiin esimerkeistä, kun vaikkapa kerrotaan, että jollakulla on ollut paidassaan liian avonainen kaula-aukko.
– Koulutuksessa korostuu neutraalius. Vaikka itse olen huomiota herättävä, minulla ei ole esimerkiksi tatuointeja eikä sinistä tukkaa. Miten tatuoidut ja lävistetyt sopivat opettajan muottiin?
Mattila kertoo opiskeluharjoittelussa kuulleensa kahden opettajan puhuvan ”tytöstä, joka ei todellakaan ole sen näköinen, että voisi työskennellä opettajana”.
– Sitä keskustelua ei ollut tarkoitettu minun kuultavakseni.
Nyt 24-vuotias Mattila toimii turkulaisen Hepokullan koulun resurssiopettajana. Hän kehuu työyhteisöään alakoulussa mielettömän hyväksi.
– Täälläkin tosin ulkonäkööni kiinnitetään huomiota. Tokaistaan vaikkapa, että voisin lainata vaatevarastoasi.
Ulkoinen olemus ei kerro osaamisesta.
Oppilailleen Mattila välittää sitä, mitä hänen kokemuksensa mukaan kaikki opetusalan ammattilaiset eivät ymmärrä: ulkoinen olemus ei kerro osaamisesta.
– Lapsi voi huomata sopivansa opettajaksi, vaikka näyttäisi erilaiselta kuin yhdeksän kymmenestä, Mattila toivoo.
Opettajankoulutuksessa pitäisi Marjo Kamilan mukaan luoda valmiuksia sille, että ihminen tunnistaa persoonansa ja uskaltaa näyttää omalta itseltään.
– Nuoria pitäisi valmentaa kannustavasti: ”Se, miltä näytät, on ihan ok, mutta se ei ole ok kaikille.” Jos ei opasteta, nuori yllättyy ikävästi, jos hänet leimataan epäpäteväksi ulkoisen vaikutelman takia.
Pahimmillaan nuori opettaja joutuu kiusatuksi, joten on tärkeää saada suvaitsevaisuutta opettajainhuoneisiin. Kamila kertoo joidenkin opettajien jopa ostaneen opettajavaatteet, mutta huomasivat sen virheeksi, kun vaatteet eivät sopineet persoonaan.
– Ei pidä palata siihen aikaan, jossa tiedettiin, miltä opettajan pitää näyttää.
Kamila opettaa palvelumuotoilua avoimessa yliopistossa valtakunnallisesti. Hän ei ole jatkanut tutkimustaan, mutta huomaa ilmapiirin rentouden ainakin Nurmon lukiossa, jossa hän toimii kuvataiteen tuntiopettajana.
– Meillä mies voi käyttää töissä sortseja, mikä joissakin kouluissa on kiellettyä.
Myönteistä Kamila näkee myös siinä, että viime vuosina on alettu puhua kehopositiivisuudesta.