Saamen kielten elvyttämiseen tarvitaan lisää opettajia

Laura Ylinampa on oppinut opiskelijoiltaan paljon saamen kielistä ja kulttuureista.

Hän opettaa inarinsaamea Ivalon lukiossa sekä Utsjoen kunnan johtamassa ja Saamelaiskäräjien koordinoimassa saamen kielten etäopetushankkeessa.

Ylinampa ei ole saamelainen. Hän on kasvanut Rovaniemellä suomenkielisessä poronhoitajaperheessä.

Hän ei siis ole tottunut puhumaan inarinsaamea kotona, kuten hänen opiskelijansa.

– En välttämättä tiedä inarinsaameksi esimerkiksi sellaisia pieniin lapsiin liittyviä sanoja kuten tutti tai vaippa.

Erilainen kielenkäytön tausta mahdollistaa sen, että opettaja ja opiskelijat oppivat toinen toisiltaan. Tämä taas elvyttää uhanalaisia saamen kieliä.

Ylinampa sanoo havahtuneensa opettamisen myötä vähemmistökielen asemaan. Saamen kieli voi olla huojuvalla pohjalla jopa sitä äidinkielenään puhuvilla.

– Kieli vaihtuu tosi nopeasti suomeen tilanteissa, joissa on mukana suomenkielisiä.

Siksi Ylinampa puhuu opiskelijoidensa kanssa vain inarinsaamea.

– Uskon, että se vahvistaa kielen asemaa.

Hän puhuu opiskelijoidensa kanssa vain inarinsaamea.

Saamen kielten opettajia tarvitaan lisää niin saamelaisalueella kuin sen ulkopuolellakin.

Saamelaiskäräjien mukaan Suomessa asuu noin 10 000 saamelaista, joista yli 6 000 saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa.

Huutavin pula on koltansaamenopettajista, mutta myös inarin- ja pohjoissaamen osaajia kaivataan.

Kaikki opettajat eivät ole eivätkä voi olla saamelaisia. Siksi on tärkeää, että Laura Ylinamman tapaan muutkin lähtisivät rohkeasti opiskelemaan alkuperäiskansamme kieltä ja kulttuuria.

Ylinampa opiskeli saamenopettajaksi Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa. Mahdollisuus opintoihin avautui instituutin vetämässä Ketterä korkeakoulu -hankkeessa vuosina 2018–2022.

Siitä valmistui useita opettajia, ja viime syksynä instituutissa alkoi uusi Roosa-hanke. Sen tavoitteena on rakentaa pohjoismaista opetusyhteistyötä: Oulun ja Lapin yliopistot sekä Norjan Arktinen yliopisto ja Saamelainen korkeakoulu järjestävät yhdessä 15 opintopisteen saame toisena ja vieraana kielenä -didaktiikan verkko-opintokokonaisuuden.

Opintojen on määrä alkaa syksyllä. Lisäksi halutaan luoda pohjoismainen saamenopettajien verkosto.

– Norjassa sellainen jo toimii. Toivottavasti pääsemme vaihtamaan ajatuksia, materiaaleja ja vertaistukea, sanoo hanketta Oulun yliopistossa koordinoiva Máren-Elle Länsman.

Verkko-opintoihin toivotaan opiskelijoita niin tutkintoa tekevistä kuin jo töissä olevista opettajista Suomesta, Norjasta ja Ruotsista. Odotukset opiskelijamäärästä ovat silti maltilliset, johtuen muun muassa aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta.

– Jos parikymmentäkin saadaan, ollaan mielestäni jo aika hyvissä kantimissa ottaen huomioon, kuinka pieni kieliyhteisö me olemme, Länsman pohtii.

Opetusministeriö myönsi rahoitusta Giellagas-instituutin hankkeille: Ketterälle korkeakoululle 750 000 euroa ja Roosalle 328 860 euroa. Ministeriö on rahoittanut myös etäopetushanketta vuodesta 2018.

Rahaa saamen kielten opetukseen ja opettajakoulutukseen kaivattaisiin silti rutkasti lisää.

– On paljon saamelaisia lapsia, jotka eivät saa opetusta äidinkielellään, Länsman sanoo.

Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella saamenkielistä perusopetusta tarjoavat tällä hetkellä vain Helsinki, Oulu ja Rovaniemi. Suurin kielikoulu muodostuu etäopetushankkeesta, jonka piirissä on tänä lukuvuonna yli 190 oppilasta 45 eri kunnasta ja 120 koulusta.

Hankkeessa annetaan perusopetusta ja lukiokoulutusta täydentävää pohjois-, inarin- ja koltansaamen opetusta. Mukaan pääsee myös esiopetuksesta.

Ministeriö on toistaiseksi sitoutunut rahoittamaan hanketta tähän vuoteen asti. Verkkosivuilla kerrotaan, että toiminnan vakinaistamisesta on keskusteltu.

Suurin kielikoulu muodostuu etäopetushankkeesta.

OAJ:ssä pidetään erittäin tärkeänä, että saamen kieliä voi opiskella myös täydentävässä opetuksessa. Järjestön mukaan samankaltainen tarve on muiden, esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten, oppilaiden äidinkielien opetukselle.

– Etäyhteyksien hyödyntäminen antaa tällaisen opetuksen järjestämiseen hyviä uusia mahdollisuuksia, koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo sanoo.

Laura Ylinampa ja Máren-Elle Länsman toivovat, että etäopetusta voitaisiin antaa saamelaisalueen ulkopuolellakin virallisena oppiaineena.

– Olisi saamelaisille tärkeää, että heidän äidinkielensä olisi ihan oikea koulun oppiaine eikä vain kerhotyyppinen ekstratunti, jollaisena se nyt näyttäytyy, Ylinampa sanoo.

Se kuitenkin vaatisi muutoksen perusopetuslakiin: tällä hetkellä laki ei salli lasten ja nuorten perusopetuksen järjestämistä puhtaasti etäopetuksena.

Korjattavaa rakenteissa joka tapauksessa on, jotta saamelaisten oikeudet oman kielensä opiskeluun saadaan turvattua.

Saamen kieliä voi nykyään opiskella Oulun, Lapin ja Helsingin yliopistoissa. Kuitenkin vain Oulussa voi lukea saamea pääaineena ja valmistua kielen aineenopettajaksi. Koulutus tähtää äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan kelpoisuuteen. Pätevöitymismahdollisuus saame toisena kielenä -opettajaksi puuttuu toistaiseksi kokonaan.

Länsman huomauttaa, että äidinkieli ja kielen opettaminen alkeista lähtien ovat täysin eri oppiaineita.

– Oli itsellenikin iso šokki, kun olin valmistunut äidinkielen aineenopettajaksi ja yhtäkkiä todellisuus olikin sitä, että suurin osa oppilaista on alakoululaisia saamea toisena kielenä lukevia.

Länsmanin mukaan myös saamenkielinen erityisopetus on heikoissa kantimissa. Tarvittaisiin lisää erityisopettajia mutta myös materiaaleja, kuten lukivaikeuksien seulontatestejä.

– Mistä voimme tietää, johtuvatko haasteet testin suorittamisessa oppimisvaikeuksista vai siitä, ettei testi ole omalla äidinkielellä?

Akuutti materiaalipula koskee kaikkea saamenkielistä opetusta. Oppimateriaalit ovat joko vanhentuneita tai niitä ei ole.

Saamelaiskäräjät tuottaa uutta materiaalia, mutta moni opettaja joutuu valmistamaan niitä itse.

Laura Ylinampa kertoo, että kymmenen tuntia opetusta vaatii tunnin työtä materiaalien parissa.

– Minulla oli tuossa ennen joulua sellainen hyvä rytmi, että joka aamu kuudesta seitsemään tein oppimateriaaleja.

Kymmenen tuntia opetusta vaatii tunnin työtä materiaalien parissa.

Saamea äidinkielenään puhuvien lasten kielitaito voi olla hyvin eritasoista. Siksi opettajalta vaaditaan paljon opetuksen eriyttämistä.

Etäopetuksessa käytetään täydentävän opetuksen opetussuunnitelmaa. Ylinampa toteaa, ettei sekään ota huomioon äidinkielisten, suvun kieltä opiskelevien ja saamea täysin vieraana kielenä opiskelevien kielitaidon eroja.

– Saamen kielen parissa työskentelemisen täytyy olla sydämenasia, että sitä jaksaa, hän myöntää.

Miten sitten houkutella uusia opettajaopiskelijoita kieliin, joiden puhujia on vain satoja ja joiden opettaminen kärsii resurssi- ja materiaalipulasta?

Ylinampa muistuttaa, että saamen oppiminen on sukukielenä suomalaiselle helpompaa kuin monen muun kielen. Ja töitä löytyy, Ylinammalle ja Länsmanillekin heti valmistumisen jälkeen.

Länsman ajattelee, että saamenopettaja on äärettömän tärkeän tehtävän äärellä.

– Vaikka arki on välillä yksinäistä ja kuormittavaa, siinä on koko ajan kiinni elävän kielen ylläpitämisessä ja sen siirtämisessä eteenpäin. On vaikea kuvailla, miten merkittävältä se tuntuu.