Voiko opettajan hypersosiaalisessa ammatissa pärjätä, jos keskipisteenä olemisesta ei nauti?
Tietenkin voi ja pärjääkin. Mitä siitä edes tulisi, jos inhimillisesti moninaisessa maailmassa kasvattajina toimisi vain äärimmäisiä ekstrovertteja, joihin aremman oppilaan olisi vaikeaa samastua?
Täytyy myös muistaa, etteivät ihmiset yleensä ole joko introvertteja tai ekstrovertteja. Persoonallisuuspsykologiassa suurin osa meistä sijoittuu ääripäiden väliin.
Persoonallisuuden piirteet eivät ole ammatillisia rajoitteita ja sosiaalisuutta voi opetella, muistuttaa tutkija, kauppatieteiden tohtori Tiina Brandt Haaga-Helia-ammattikorkeakoulusta. Hän tutkii työyhteisöjen persoonallisuustyyppejä.
– Monissa tosi sosiaalisissa ammateissa on ihmisiä, jotka ovat opetelleet ammattiin kuuluvan sosiaalisuuden, Brandt sanoo.
Teetimme Brandtin avulla persoonallisuustestin kymmenellä opettajalla, jotka työskentelevät Koskenmäki-Tervasuon alakoulussa Nokialla. Kolme heistä kertoo persoonallisuudestaan ja miten ovat oppineet työskentelemään sen kanssa.
Viihdyn omissa oloissani
Ulla Rossi, luokanopettaja, vararehtori
Sosiaaliset tilanteet ovat vaatineet minulta ponnistelua, varsinkin jos en tunne tilanteen ihmisiä. Erilaisissa persoonallisuustesteissä saan aina saman tuloksen, niiden mukaan olen introvertti.
Työpäivän jälkeen viihdyn usein omissa oloissani. Koulumaailman hälyisyys tekee minut väsyneeksi. Tarvitsen työn vastapainoksi paljon yksinoloa ja akkujen lataamista kotona.
Olen miettinyt, olisinko suuntautunut opettajan ammattiin, jos olisin tunnistanut persoonani piirteet nuorena paremmin.
Jo opiskeluaikoina ryhmätyöskentely oli minulle työläs tapa oppia. Ryhmätyö menee eteenpäin kuin juna, jonka kyytiin en onnistu hyppäämään. Ryhmässä en tahdo saada rauhaa ajatella asioita.
Mukavuusalueen ulkopuolella työskentely on ollut kova koulu, mutta se on tehnyt minusta rohkeamman ja sosiaalisemman. Se on tämän ammatin ansiota.
Viihdyn nykyisessä työssäni. Meillä on valtavan hyvä työyhteisö. Porukkamme ansiosta olen kokonaisvaltaisesti todella tyytyväinen työhöni. Kollegat ovat tuttuja, kuten lapsetkin.
Uuteen hyppääminen valmistautumatta on minulle vastenmielistä. Olen turvallisuushakuinen ja hienotunteinen. Minulla on ollut tapana vältellä konflikteja viimeiseen saakka. Siinäkin opettajan työ on kehittänyt minua.
Viimeistään vararehtorin tehtävässä on pitänyt hyväksyä, että konflikteja koulussa kyllä tulee. Niihin on otettava kantaa, eikä niitä sovi pelätä. Työelämää ei voi elellä niin, ettei koskaan sattuisi mitään ikävää.
Luonteeseeni kuuluu myös perusteellisuus ja suunnitelmallisuus. Siinä mielessä opettajan työ sopii minulle. On vapaus tehdä ja suunnitella asioita kuten haluaa.
Oman ja kollegojen persoonien tunteminen voi lisätä ymmärtäväisyyttä ja sitä kautta hyvinvointia. Ihmisiä ja tilanteita oppii käsittelemään eri tavalla, kun tajuaa, että työyhteisössä on erilaisia persoonallisuuden piirteitä hyvin paljon.
Sanoinko liian voimakkaasti?
Piia-Liisa Hakomäki, luokanopettaja
Persoonani kallistuu tosi paljon siihen, että nautin sosiaalisista tilanteista. Ihmisten kanssa oleminen on minulle energian lähde. Hakeudun sinne, missä on ihmisiä.
Uskallan sanoa mielipiteeni ja tuon niitä mielelläni esille. Olen kai aika näkyvä persoona työyhteisössä. Se voi olla jonkun mielestä ärsyttävääkin. Taas tuo tyyppi on suuna ja päänä.
Tähän saakka olen onneksi saanut positiivista palautetta siitä, että olen näkyvä ja kuuluva persoona.
Olen oppinut parinkymmenen vuoden opettajanurallani persoonani ulottuvuuksista. On tullut tilanteita, joissa olen jälkikäteen miettinyt, miksi piti mennä heti kommentoimaan niin voimakkaasti. Silloin mietin, voiko käydä niin, etteivät muut ehdi avaamaan suutaan.
Olen pohtinut, voiko joku kokea minut hengästyttävänä. Kokemuksen myötä olen oppinut pikkuisen odottamaan ja miettimään, sanonko asiani heti vai hetken päästä.
Varsinkin urani alussa reagoin asioihin nopeatempoisesti. Se koski myös ristiriitatilanteita, joita kouluyhteisössä väistämättä tulee. Jos koin, että minua vastaan hyökättiin, hyökkäsin takaisin.
Olen oppinut paljon toisilta ihmisiltä ja varsinkin kollegoilta siitä, miten tilanteita voi käsitellä. Olen tiedostanut, että hetkinen, jossakin tilanteessa asian voi tehdä paremmin kollegan esimerkin avulla kuin omalla persoonallani.
Omalla persoonalla opettaja silti työskentelee. Meillä on mielestäni superhyvä työyhteisö, jossa saa olla sellainen kuin on. Mielestäni hiljaisemmatkin saavat meillä äänensä kuuluviin.
Vahva tietää heikkoutensa
Hyvä itsetuntemus voi olla työhyvinvoinnin osatekijä, sanoo työelämää ja työntekijöiden persoonallisuuksia tutkiva Tiina Brandt.
Itseään kohtaa kannattaa olla armollinen.
– Jos tiedostaa omia vahvuuksiaan, niin hyväksyy myös heikkouksiaan. On myös hyvä tunnistaa itselle sopivat palautumiskeinot.
Hyvällä itsetuntemuksella varustettu ei mene niin helposti vertailun lankaan ja pidä muita itsensä mittana.
– Ei tarvitse olla toisen kaltainen ollakseen hyvä, Brandt sanoo.
Opettajan työhön kuuluu paljon äänessä olemista ja esiintymistä. Brandt huomauttaa, että monet huippuesiintyjät ovat kertoneet olevansa introvertteja.
– Ei tarvitse olla niin sanottua esiintyjätyyppiä ollakseen hyvä esiintyjä.
Opettajien työyhteisöt ovat verrattain toimivia, arvioi Brandt.
– Moneen muuhun asiantuntijaorganisaatioon verrattuna opettajien työyhteisöistä puuttuu ainakin hierarkiaa. Ei ole jatkuvaa kamppailua siitä, kuka saa seuraavan pestin ja etenee ylöspäin, Brandt sanoo.
Myös kouluyhteisöön mahtuu silti monenlaista haastetta.
– On esimerkiksi jyriä, jotka vievät oman mielipiteensä läpi ja joita osa työyhteisöstä alkaa vältellä. Johtamisella on ruokittava työntekijöiden itseluottamusta, jotta jokainen pääsee ääneen.
Opettajat oppivat persoonallisuuden piirteistä jo pohjakoulutuksessaan, jossa erilaisten oppijoiden lisäksi reflektoidaan myös omaa opettajapersoonaa.
Empatiaan ja auttamiseen pyrkivien opettajien tulisi miettiä työn rajaamista, Brandt sanoo. Tarkkana pitäisi olla esimerkiksi siinä, missä määrin työn ongelmat seuraavat kotiin saakka.
Kaikilta ei pidä vaatia tismalleen samaa
Terhi Niinimaa, rehtori
Olen ulospäin suuntautuva ihminen. Tykkään ihmisistä, vaihtelusta ja toiminnasta. Minusta on kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei ekstroverttiys ole pysyvä olotila. Aika moni on todennut, kuinka iän ja kokemuksen myötä esiin tulee uusia piirteitä.
Hyvässä työyhteisössä pitää sopeutua siihen, että ihmiset reagoivat asioihin eri tavalla. Koulutyössä erilaisia persoonia voi myös hyödyntää. Kaikilta ei pidä vaatia samaa, emmehän toimi niin oppilaidenkaan kanssa.
Yritän huomioida ihmisten erilaisuuden esimerkiksi niin, että ys-ajalla tehtävät asiat eivät ole aina samanlaisia. Joskus on tiimityötä, toisinaan keskustelua tai kirjallisia tehtäviä.
Persoonallisuuksia suurempi asia on mielestäni hyväntahtoisuus. Kaikki persoonatyypit kelpaavat oppilaille, jos taustalla on hyväntahtoinen ote.
Johtajana ajattelen, etten halua rekrytoida kouluumme pelkästään itseni kaltaisia ihmisiä. Meillä Nokialla opetushenkilökunnan rekrytointiin osallistuu useampi ihminen.
Luottamus on tärkeää kiistoissakin
Työpaikoilla tapahtuu monenlaisia konflikteja. Tiina Brandt on tutkinut myös niitä ja määritellyt työyhteisöjen hankalia tyyppejä.
– Olen tutkinut epätoivottua käytöstä, sosiaalisten normien rikkomista ja röyhkeyttä. Konflikteja syntyy ja ne laajenevat myös siksi, että työntekijät reagoivat dominoivaan tyyppiin eri tavoin. Osa vastustaa ja toiset pyrkivät miellyttämään.
Ristiriitatilanteissa ja riidoissa keskeistä on luottamus osapuolten rehellisyyteen.
– Jos luottamus puuttuu, niin riidan osapuolen toiminta voidaan kokea manipulointina. Yhteisössä syntyy epävarmuutta, jos koetaan, että kiistaa johdatellaan jättämällä jotakin sanomatta.