Tunteilla on väliä työelämässä! Ne vaikuttavat työn laatuun, esimerkiksi kognitiivisiin toimintoihin.
Näin toteaa tunnekouluttaja, väitöskirjatutkija Camilla Tuominen.
– Kun ihminen pelkää epäonnistuvansa tai kokee stressiä, ajattelu kapeutuu ja hyvien ratkaisujen löytäminen vaikeutuu, Tuominen kuvailee.
Hän puhuu Educa-messuilla tunneälykkäästä opettajanhuoneesta. Lapsille ja nuorille tunnetaitoja opetetaan yhä systemaattisemmin, mutta myös aikuisilla on opittavaa.
– Olen kuullut, että opehuoneissa on ihan samat haasteet kuin muillakin työpaikoilla – esimerkiksi sukupolvien ja persoonien erot tai taito käsitellä ongelmatilanteita, Tuominen sanoo.
Tuntuma on syntynyt Tuomisen vieraillessa puhumassa oppilaitoksissa ja keskusteluista tuttujen opettajien kanssa.
Erilaisista työyhteisöistä tuttuja ongelmia voivat olla jatkuva valittaminen, kova puheenparsi, menneissä loukkaantumisissa jumittaminen tai se, että hiertävistä asioista ei puhuta.
Viime kädessä opehuoneen tunneilmapiiri heijastuu oppilaisiin.
Työyhteisön tunneilmasto rakentuu niistä aineksista, joita kukin siihen tuo. Tunteet myös tarttuvat. Sen vuoksi Tuominen peräänkuuluttaa jokaisen vastuuta siitä, millaista ilmapiiriä luo ympärilleen.
– Millaisia sanoja valitsen käyttää? Millaisia asenteita tuon tilanteisiin? Miten vaikutan toisiin?
Kaikilla on oikeus tunteisiin, mutta ei mihin tahansa käytökseen.
Tärkein työkalu on oppia tunnistamaan ja nimeämään omia tunteitaan. Siihen Tuominen vinkkaa yksinkertaisen keinon.
– Pidä jossain kohtaa päivää viiden minuutin paussi ja pysähdy havainnoimaan kolmea asiaa: Millaisia ajatuksia päässäni pyörii? Mitä tunnen? Miten kehoni reagoi?
Aluksi ihminen voi esimerkiksi huomata, että sykkeet ovat koholla, ja tunnistaa kehoreaktion kautta olevansa vihainen ja hermostunut.
Tietoisuustutkija ja lastenpsykiatri Daniel J. Siegelin tutkimuksesta tiedetään, että kun tunteet saa nimettyä, aivojen tunnealueet rauhoittuvat. Silloin haavoittuvaisemmat primääritunteet pääsevät läpi.
– Päällimmäisenä voi ehkä näkyä turhautuminen uuteen tietojärjestelmään, mutta alla piileekin esimerkiksi epävarmuus, kuinka käyttää järjestelmää, ja pelko nolostumisesta, jos osaamattomuus paljastuu kollegoille, Tuominen kuvailee.
Kun tunteet saa nimettyä, aivojen tunnealueet rauhoittuvat.
Onko työyhteisön jäsenillä varaa iloita toistensa onnistumisista? Se on yksi työpaikan tunneilmaston mittari.
– Erään myyntiorganisaation työntekijän piti mennä vessaan hehkuttamaan onnistuneita kauppoja, koska toiset työntekijät tulivat niin kateellisiksi, Tuominen heittää esimerkin.
Psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä ihminen pystyy käyttämään luovuuttaan työyhteisön hyväksi ja etsimään uusia ratkaisuja. Turvallisuus ei synny siitä, että hankalat asiat lakaistaan maton alle, vaan siitä että ihmiset hyväksytään kaikenlaisten ajatusten, ideoiden ja tunteiden kanssa.
Tuominen vinkkaa tutustumaan oman työpaikan tunneilmastoon kuulostelemalla, miten tunteista puhutaan.
– Käytetäänkö tunnesanoja? Millaisia tunnesanoja? Miten tunteista puhutaan? Saako olla pelkoa, pettymystä, epätietoisuutta, kiitollisuutta, onnistumisia, iloa ja huumoria?
Tamperelaisessa Leinolan koulussa on rakennettu työkulttuuria, jossa kaikki voivat iloita toisten onnistumisista. Ajattelutapa juontaa Huomaa hyvä -pedagogiikkaan, jota toteutetaan lasten kanssa.
– Se tarkoittaa systemaattista julkista kehumista ja kiittämistä aina kun on kehun ja kiitoksen paikka, apulaisrehtori Tiina Ilkka kertoo.
Hän sanoo, että kehuja annetaan tasaisesti kaikille ammattiryhmille ja kaikilla osa-alueilla.
Luokanopettaja Saija Männistö antaa koulun johdolle tunnustusta siitä, että he kiittävät henkilöstöä. Kiitosta tulee säännöllisesti arkisista asioista. Se lisää niin työmotivaatiota kuin työssä viihtymistäkin.
Hänen mielestään johdon esimerkki vaikuttaa myös opettajien väliseen vuorovaikutukseen.
– Tulee heitettyä kollegoillekin, että se sinun juttusi oli tosi hyvä, Männistö kuvaa.
Reilu vuosi sitten Leinolassa luokanopettajana aloittanut Elisa Niemistö on tyytyväinen siihen, että johto kannustaa opettajia käyttämään omia vahvuuksiaan ja että uusille tulijoille annetaan tilaa.
– Nuorten opettajien idearikkautta ei ole suitsittu, vaan meidän on annettu rauhassa olla innokkaita.
Leinolan henkilöstö sanoittaa paljon kaikenlaisia työhön liittyviä kokemuksia. Niemistö kertoo, että kollegat sanoittavat myös sen, jos päivä on ollut huono.
– Silloin uskaltaa itsekin myöntää, että suunnitelmat eivät sujuneet ja että ärsyttää ja turhauttaa.
Toista vuotta Leinolassa työskentelevä luokanopettaja Saana Tiitinen pohtii tunteiden tarttumista. Tiitinen pitää opettamisesta ja arvioi muidenkin pitävän.
Mutta miten toimia silloin, kun on itse eri vireessä kuin muut?
– Kun tulemme maanantaina kouluun, porukka on helposti tosi väsynyttä. En aina tiedä, pitäisikö lähteä mukaan muiden vitsiin vai olla kaikessa rauhassa innostunut omasta työstään, Tiitinen miettii.
Elisa Niemistön mielestä tunteiden tarttuminen on tilannekohtaista. Välillä toisten tunnemaailmasta saa vertaistukea, välillä se saattaa lannistaa.
Koulun johdolle tunneilmaston havainnointi antaa tietoa siitä, mitä henkilöstölle kuuluu.
– Puhumme rehtorin kanssa päivän päätteeksi esimerkiksi, että nyt henkilöstö vaikuttaa kuormittuneelta, ja asialle täytyy tehdä jotain, vararehtori Ilkka kertoo.
Hän antaa esimerkeiksi oppilaiden joustavan ryhmittelyn sekä yhteisopettajuuden ja ohjaajaresurssin lisäämisen. Opettajia voi myös kehottaa laskemaan rimaa, vähentämään suunnittelua ja keskittymään perustyöhön.
Opettajanhuoneissa on varmasti tarvetta tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.
Tiina Ilkalla on pitkä kokemus Tampereen ja Pirkanmaan kouluista ensin oppikirjakustantamon yhteysopettajana ja nykyään erityisen tuen koordinaattorina.
Hän arvioi, että opettajanhuoneissa, kuten muissakin työyhteisöissä, on varmasti tarvetta tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Varsinkin nyt, kun niitä opetetaan lapsille ja nuorille.
Leinolassa tunne- ja vuorovaikutustaidoista on haettu apua muun muassa siihen, että lasten ei-toivottu käytös, impulssiherkkyys ja tunteiden säätelyn vaikeudet haittaavat merkittävästi opetusta.
– Negatiivinen ilmapiiri tarttuu. Sen sijaan, että voivottelemmme lasten haastavuutta tai puutteellisia resursseja, meidän tulisi painottaa ongelmanratkaisua. Yhteiskunta on murroksessa, ja opettajillakin on sopeutumista siihen, Ilkka pohtii.
Leinolan 25 opettajasta kaksi on kouluttautunut lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajiksi. Saija Männistö on heistä toinen. Männistön omana kouluaikana 1980– 90-luvuilla tunnetaidoista ei puhuttu. Eikä silloinkaan, kun hän opiskeli opettajaksi.
– Yksi tunnetaitokoulutuksen parhaista anneista oli matka omaan itseen. Pysähtyminen sellaistenkin asioiden äärelle, joista olin ajatellut olevani tietoinen, oli kasvattavaa.
Koulutuksen jälkeen Männistö on pyrkinyt olemaan entistä enemmän läsnä kohtaamisissa sekä oppilaiden että koulun aikuisten kanssa.
– Koulutus antoi myös kapasiteettia tunteiden käsittelemiseen. Se on ennen kaikkea sisäinen voimavara ja tuo myötätuntoa sekä itseä että muita kohtaan eri tilanteissa.
Leinolan Olotilaksi ristitystä opehuoneesta ei puutu huumoria. Huumoria Camilla Tuominen suosittelee jokaiselle työpaikalle, sillä yhdessä nauraminen vähentää stressiä, luo luottamusta ja kirkastaa ajattelua.
Virheiden, epäonnistumisten ja pettymysten jakamisen Tuominen näkee valtavana mahdollisuutena oppia ja parantaa työn laatua. Ongelmien jakaminen inhimillistää niin työelämää kuin koko yhteiskuntaa.
– Samalla lapset ja nuoret saavat terveen esimerkin elämästä. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Riittää, kun on oma itsensä.
-
Educassa tunnetaidoista on useita ohjelmaosuuksia.
Camilla Tuominen esiintyy la 27.1. klo 14.