Ruotsi on jo viidentoista vuoden ajan saanut Euroopan neuvostolta kritiikkiä vähemmistökielten opetuksen puutteista. Neuvosto vaatii, että Ruotsi noudattaa sopimuksia ja suojaa kieliä, jotta ne säilyisivät käyttökelpoisina tulevaisuudessakin. Ruotsin viralliset vähemmistökielet ovat meänkieli, saame, romanikieli, jiddish ja suomi.
Ruotsi on reagoinut kritiikkiin hitaasti. Pitkän odottelun jälkeen alkoi tapahtua, ja hallitus tilasi kaksi vuotta sitten selvityksen Tukholman yliopiston suomen kielen professorilta Jarmo Lainiolta. Hän on myös Euroopan neuvoston vähemmistökielisopimuksen asiantuntijaryhmässä.
Selvitys tarkasteli kansallisten vähemmistökielten opetuksen asemaa Ruotsin kouluissa ja keinoja sen vahvistamiseksi.
Oppilas saisi yhden tunnin sijasta kolme tuntia äidinkielen opetusta viikossa.
Lainio luovutti selvityksensä viime keväänä koulutusministeri Gustav Fridolinille. Siinä ehdotetaan, että oppilas saisi viikossa kolme tuntia äidinkielen opetusta. Nykyinen käytäntö on, että esimerkiksi ruotsinsuomalainen lapsi tai nuori voi opiskella suomea vain yhden tunnin viikossa. Tunti on sijoitettu tavallisen lukujärjestyksen ulkopuolelle.
– Tunti viikossa ei riitä oppilaiden kielitaidon säilymiseen ja kehittämiseen. Kolme tuntia olisi ihanteellinen mahdollisuus sellaisille perheille ja lapsille, jotka haluavat todella panostaa kieleen, suomen kielen opettaja Kirsi Kohtala-Ghane Tukholmasta sanoo.
Ruotsin opettajien ammattijärjestön Lärarnas Riksförbundetin mukaan kolme tuntia viikossa on liikaa, koska suomen kielen opettajia ei ole tarpeeksi.
Kohtala-Ghanen mukaan opettajapulaan vaikuttaa se, että monelle työtä etsivälle opettajalle tarjotaan opetustyötä vain kymmenen prosenttia normaalista työajasta. Sellaisella määrällä ei tule toimeen.
Jos uusi lakiehdotus toteutuu, se saattaisi tasapainottaa työllisyystilannetta, kun tuntien määrä kunnissa ja kouluissa lisääntyisi.
Lainion mukaan jokaiselle opettajalle tulisi uudistuksen myötä enemmän opetustunteja mutta vähemmän kouluja kierrettäväksi.
– Jos työehdot paranevat, osa opettajan työt jättäneistä saattaisi palata kouluihin, Lainio arvelee.
Lainion selvitys on tullut lausuntokierrokselta. Odotettavissa on hallituksen päätös ja ehdotukset valtiopäiville. Nähtäväksi jää, miten asia etenee, kun hallituspohja muuttuu syksyn vaalien jälkeen.
Koulutusministeri on arvioinut, että uudistukset tulisivat voimaan syksyllä 2019. On laskettu, että muutos tulisi maksamaan noin 10 miljoonaa euroa.
Kirsi Kohtala-Ghanen työ suomen kielen opettajana on vaativaa. Viikoittain hän kiertää julkista liikennettä käyttäen opettamassa 12:ssa eri koulussa Tukholmassa. Työpäivät venyvät joskus iltaan asti.
– Se aika, jonka voisi käyttää edellisen tunnin kirjaamiseen ja seuraavaan tunnin valmisteluun, menee käytännössä siirtymisiin koulujen välillä, Kohtala-Ghane toteaa.
Silti hän on innostunut ja motivoitunut työstään ja kokee sen hyvin merkitykselliseksi.
Kasvatustieteen maisterin tutkinnon suorittanut Kohtala-Ghane muutti Ruotsiin kuusi vuotta sitten. Suomessa hän toimi yritysmaailmassa.
Äidinkielen opetus vaikuttaa Kohtala-Ghanen mielestä myönteisesti yhteiskuntaan, oppilaisiin ja perheisiin. Lapsilla ja nuorilla on oltava mahdollisuus ylläpitää suomen kieltä, vaikka he elävät ruotsinkielisessä ympäristössä.
Opetuksessa on huomioitava eri-ikäiset ja -tasoiset oppijat.
Kohtala-Ghane kritisoi suomen kielen opettajien koulutusta Ruotsissa. Hänen mielestään pätevöitymiseen vaadittavat opinnot eivät palvele käytännön työtä. Itse hän on lukenut suomen kielen aineopinnot ja pedagogiikkaa yliopistossa.
–Tämä väylä valmistaa yläasteen aineenopettajaksi, mutta minulla on oppilaita esikoululaisista lukiolaisiin.
Kohtala-Ghane painottaa myös, että on aivan eri asia, opettaako suomea äidinkielenä, toisena kielenä vai vieraana kielenä. Eri ryhmissä on oppilaina vasta-alkajia, taitavia kielenkäyttäjiä ja kaikkea siltä väliltä.
– Opetuksessa pitäisi osata huomioida nämä kaiken tasoiset oppilasryhmät ja eri-ikäiset oppijat. Pitäisi hallita kaikki alueet, Kohtala-Ghane muistuttaa.
Hänen mukaansa näihin asioihin koulutus ei anna riittävästi tukea. Silti hän aikoo vielä jatkaa opintoja. Kursseilla on paljon yleistä tietoutta ja erityispedagogiikkaa, joita hän pitää hyödyllisinä.
– Tämä on hieno ammatti. Toivon että työskentelyolosuhteet rauhoittuisivat tuntimäärän kasvun myötä. Se ja työn arvostuksen lisääminen nostaisivat varmasti opettajiksi hakeutuvien määrää.