Kädentaitojen kehittyminen vaatii kärsivällisyyttä ja toistoja

Käsityöalan opettajat Pia-Mari Jull ja Ritva Kara harjaannuttavat opiskelijoidensa kädentaitoja, tarkkuutta ja keskittymiskykyä. Omat taidot pysyvät yllä ja luovuus kukkii, kun opettajat vetäytyvät oppituntien jälkeen tekemään omia korujaan.

Vaikeinta on opettaa kärsivällisyyttä

Pia-Mari Jull, jalometallialan opettaja, kultaseppämestari, Kelloseppäkoulu, Espoo

Suomessa ei ole toista opettajaa, joka tekisi samaa työtä kuin minä.

Olen opettanut 23 vuotta jalometallityötä Kelloseppäkoulussa, joka on Suomen ainoa kelloseppiä kouluttava oppilaitos.

Kellosepät tarvitsevat kultasepäntaitoja esimerkiksi hopea- tai kultakuoristen kellojen korjaukseen ja pinnoittamiseen. Jalometallitunneilla kerrataan jalometalliin liittyvää lainsäädäntöä sekä leimojen merkitystä.

Meillä on pieni perhekeskeinen työyhteisö, ja olemme aina yrittäneet yhdessä eteenpäin.

Koulumme on ollut monta kertaa lakkautusuhan alla, ja se on stressaavaa meille opettajille. Koko ajan pitää pyrkiä säästämään, ja minäkin olen haalinut kouluun työkaluja esimerkiksi lopettaneista sepänpajoista.

Tällä hetkellä näyttää valoisammalta. Koulun lopettaminen olisi järjetöntä, sillä meiltä valmistuneet työllistyvät hyvin ja heitä arvostetaan myös ulkomailla.

Yrittäjän ja opettajan työ tukevat hyvin toisiaan.

Luokkakoko on 15 opiskelijaa. Nautin siitä, että pienessä ryhmässä voin auttaa jokaista yksilöllisesti eteenpäin.

Vaikeinta on opettaa pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja sen arvioimista, kuinka pitkä aika jossain työssä voi mennä.

Työvuosieni aikana olen nähnyt kädentaitojen heikentyvän. Se näkyy esimerkiksi opiskelijoiden kirjoittamisessa ja piirtämisessä.

Kun kättä ei harjoiteta käsin kirjoittamisella, koevastauksista on vaikea saada selvää. Ehkä kädentaidot rapistuvat myös siksi, että nykyään ei korjata mitään vaan ostetaan aina uutta.

Korona-aikana opetus oli hankalaa, sillä suurinta osaa kädentaidoista ei voi opettaa opetusvideon kautta. Työn oppimiseen ja käden hallintaan tarvitaan paljon toistoja.

Oppiminen työn kautta on tällä alalla hyvä vaihtoehto. Valmistuin itse oppisopimuksella, ja se sopi minulle täydellisesti. Olemme aloitelleet oppisopimuskoulutusta myös Kelloseppäkoulussa.

Olen myös korutaiteilija. Minulla on oma korumallisto, ja teen tilaustöitä.

Vuonna 2021 voitin Vuoden kaunein sormus -kisan sormuksella Forget me not. Siinä on lemmikin kukka, jonka eri osiin käytin viittä erilaista kultaa. Voiton jälkeen pidin oppilaille presentaation sormuksen tekoprosessista.

Jalometallien hienous on siinä, että ne voidaan sulattaa ja käyttää uudelleen. Mitään ei mene hukkaan.

Yrittäjän ja opettajan työ tukevat hyvin toisiaan. Voin antaa oppilaille esimerkkejä työelämästä ja verkoston rakentamisesta. Olen mukana monissa alan yhteisöissä ja osaan ohjata opiskelijoita niiden pariin.

Vapaa-aikaa ei todellakaan jää, mutta tekemisen vaihtelevuus antaa voimaa työssäjaksamiseen.

Kädentaitojen kehittyminen vaatii paljon toistoja

Ritva Kara, koru- ja pienesinealan opettaja, Tredu, Tampere

Opettamisessa parasta on kokeilla opiskelijoiden ideoita yhdessä heidän kanssaan ja testata niiden toimivuutta. Luova hulluus on ihanaa. Onnistumisten näkeminen tuntuu aina yhtä hyvältä.

Olen toiminut opettajana lähes 40 vuotta ja siitä suurimman osan ammattikorkeakoulussa. Nyt opetan Tampereen seudun ammattiopistossa koru- ja pienesinealaa sekä sisustusalaa. Olen virkasuhteinen tuntiopettaja ja teen 80-prosenttista työaikaa.

Meillä Hervannassa opetus painottuu koruihin. Pienesineillä tarkoitetaan vaikkapa kynttilänjalkoja, astioita tai hautamuistomerkkejä.

Ritva Kara viimeistelee ja kiillottaa kaulakorua. Hän on tehnyt kuivatusta omenasta kipsimuotin, johon hän on valanut hopeaa.


Meitä on
korupuolella kolme opettajaa, ja teemme töitä yhdessä mukavassa hengessä. Jokaisella on omat vahvuusalueet: yksi hallitsee esimerkiksi valut, toinen kaiverruksen, kolmas emaloinnin.

Jotkut opiskelijat ovat tosi taitavia jo tullessaan, mutta monella on nykyisin hankaluuksia silmän ja käden yhteistyössä. Käsityössä on tärkeää nähdä linjat ja muodot oikein ja osata muokata materiaalia sen mukaan.

Lähiopetusta saisi olla nykyistä enemmän, sillä harjoitus tekee edelleenkin mestarin. Toisaalta jos opiskelija on ahkera ja käyttää koulussa aikansa tehokkaasti ja innostuneesti, niin ammattitaitoa kyllä kertyy.

Haastavaa on opettaa esimerkiksi sopivan voiman käyttämistä. Oma voima pitää osata suhteuttaa siihen, mitä kulloinkin tehdään. Moni kuvittelee, että metalli on vahvaa ja kestää mitä tahansa, mutta sekin voi murtua.

Harjoitus auttaa oppimaan, miten kovaa pitää painaa tai hiertää esimerkiksi silloin, kun istuttaa kiveä sormukseen. Materiaalia pitää kuunnella koko ajan.

Haastavaa on opettaa sopivan voiman käyttämistä.

Hämeen ammattikorkeakoulussa käytin opetuksessa apuna draamaa. Se nopeuttaa suunnitteluprosessia ja antaa uusia ulottuvuuksia luovan työn tekemiseen.

Toisella asteella opiskelijat eivät tunnu lähtevän draamaharjoituksiin kovin innokkaasti. Olen miettinyt, että nuoret ovat tulleet aremmiksi ja pelkäävät toistensa arvioivaa katsetta.

Puolet opiskelijoistani ei halunnut tulla luokkakuvaan, kun siinä ei voi käyttää filttereitä.

 

Olen myös sivutoiminen taiteilija.

Oma työskentely on mielestäni tärkeää. Se ruokkii uusia ideoita ja kosketus tekemiseen pysyy tuoreena.

Työskentelen puu-, jalometalli-, lasi-ja kivimateriaaleilla. Hyödynnän erityisesti emali- ja mosaiikkimenetelmiä.

Esteetikkona ilmaisulleni on ominaista tarkkuus, orgaaniset muodot ja värikkyys.

Uniikkikorujani on ollut esillä monissa kansainvälisissä näyttelyissä koko urani ajan.