Kun omat keinot eivät riitä

Kun erityisopettaja Anne Paavolan puhelin soi, kyse on usein siitä, että koulun resurssit tai keinot eivät riitä lapsen tai nuoren auttamiseen.

Oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa työskentelevä Paavola auttaa ratkomaan oppimisen tukeen ja koulunkäyntiin liittyviä ongelmia.

– Menen oppilaan kouluun ja mietin yhdessä henkilökunnan kanssa, mitä asioille voitaisiin tehdä, hän summaa.

Valteri on Opetushallituksen alaisuudessa toimiva erityisopetuksen asiantuntijaorganisaatio. Se tarjoaa apua ja tukea varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja peruskoulun oppilaille sekä opetushenkilökunnalle.

Vuodesta 2015 lähtien Valterin valtakunnallisia palveluja on vahvistettu. Ohjaavana opettajana toimiva Paavola työskentelee 200 kilometrin säteellä Mikkelistä, mutta Valterilla on toimipisteet seitsemässä muussakin kaupungissa. Viidessä niistä toimii myös erityiseen tukeen erikoistunut Valteri-koulu.

Kuka vain voi soittaa

Valteriin voi olla yhteydessä, jos on huolissaan lapsen tai nuoren oppimisesta tai koulunkäynnistä. Ensimmäinen soitto voi tulla esimerkiksi opettajalta, erityisopettajalta, rehtorilta, huoltajalta, sosiaalityöntekijältä tai lääkäriltä.

– Huoltajien pitää aina tietää, että tällaista tukea haetaan. Rahoitus pitää selvittää koulun sisällä, Anne Paavola sanoo.

Riippuu kunnasta, kuka päättää ulkopuolelta ostettavasta tuesta. Maksusitoumuksen tekijä voi olla esimerkiksi rehtori, opetustoimen johtaja tai erityisopetuksen suunnittelija. Joissain tapauksissa sitoumus voi tulla sosiaalitoimelta tai erikoissairaanhoidosta.

Yhdessä oivaltamista

Opettajien rinnalla kulkeminen on Anne Paavolan työtä. Hän ei mene kouluihin kertomaan, mitä kuuluu tehdä vaan havainnoimaan, tukemaan ja ideoimaan.

– Usein sanon opettajalle, että ”minulle tuli mieleen tämmöinen, mitä ajattelet tästä”.

Hän voi pohtia opettajan ja oppilaan kanssa, miten koulupäivän kestoa, sisältöä ja odotuksia oppilasta kohtaan voisi visualisoida oppilaalle. Usein mietitään, millainen koulupäivän pituus ja rakenne olisi oppilaalle sopivin.

Moni tarvitsee tukea vuorovaikutustilanteissa: miten riitoja kavereiden kanssa voitaisiin ratkaista ja ennaltaehkäistä ja miten oppilas voisi oppia arvioimaan koulupäivänsä sujumista.

Paavola voi arvioida opettajan kanssa myös esimerkiksi oppilaalle sopivia oppimateriaaleja ja sitä, millaiset tukitoimet auttaisivat häntä selviämään kokeista paremmin.

Tuen tarpeet kasvussa

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaiset uskovat lasten ja nuorten tuen tarpeiden lisääntyvän lähivuosina. Tämä selviää Valterin Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä.

Anne Paavolan mukaan tukea tarvitsevien lasten ja nuorten keskeisiä haasteita ovat kouluakäymättömyys, haastava käyttäytyminen, koulun kuormittavuus ja erilaiset oppimisen pulmat.

Tietty ikäryhmä ei korostu ainakaan hänen työssään.

– Näppituntumani on, että tukea tarvitsevat kaikenikäiset.

Ohjausta, tukea ja koulutusta

Yleisin ja kevyin Valterin tukimuoto on ohjauskäynti oppilaan koulussa.

Anne Paavola selvittää etukäteen huoltajan ja koulun näkemykset oppilaat tilanteesta ja pohtii moniammatillisessa tiimissä, kuka osaa auttaa parhaiten. Ohjaavan opettajan lisäksi mukaan voi lähteä esimerkiksi psykiatrinen sairaanhoitaja.

Koulussa Paavola havainnoi oppilaan toimintaa ja jo käytössä olevia tukitoimia. Käynnin päätteeksi asioita käydään läpi verkostopalaverissa. Sekä koulu että huoltajat saavat käynnistä yhteenvedon.

Pidempiaikainen palvelu on tukijakso. Siinä Paavola on oppilaan ja henkilökunnan tukena yhdestä kuuteen viikkoa lukuvuoden aikana. Riippuu tilanteesta, toteutetaanko tukijakso lähikoulussa, Valteri-koulussa vai molemmissa.

Lisäksi valterilaiset tarjoavat muun muassa koko luokkaan keskittyvää oppimisen tuen ryhmäohjausta. He myös kouluttavat työyhteisöjä ennaltaehkäisemään ja hallitsemaan lasten ja nuorten haastavaa käytöstä.

Pahin skenaario olisi, ettei oppilas kävisi koulua enää ollenkaan.

Koulupudokkuutta ehkäisemässä

Eteläsavolaisessa koulussa Anne Paavola on ollut turvaamassa erityistä tukea tarvitsevan oppilaan siirtymistä alakoulusta yläkouluun.

Oppilas käy koulua yleisopetuksen luokalla.

Koulun erityisopettajaa huoletti, miten ryhmäopetuksessa kuormittuva oppilas selviää kouluarjen isosta muutoksesta siirtyessään yläkouluun ja aineopetukseen. Pahin skenaario olisi, ettei oppilas kävisi koulua enää ollenkaan.

Paavola on tukenut oppilasta ja hänen opettajiaan lähikoulussa kahtena lukukautena. Lisäksi oppilas on ollut Paavolan opetuksessa tukijaksolla Mikkelin Valteri-koulussa Mikaelissa.

Paavola on keskustellut oppilaan yksilöllisistä piirteistä yläkoulun opettajien kanssa.

Yhteydenpito huoltajan, Paavolan ja erityisopettajan välillä on ollut avointa ja tiivistä. Erityisopettajasta on ollut hienoa saada oman työn tueksi toinen erityispedagogiikan ammattilainen, joka tuntee oppilaan ja on syventynyt hänen kouluarkensa haasteisiin käytännössä.

– Ihmisten kanssa toimiessa tilanteisiin ei ole käyttöohjeita tai valmiita vastauksia. On ollut tosi arvokasta miettiä ratkaisuja yhdessä Annen kanssa, hän sanoo.

Vaikka haasteita on edelleen, tuki on tuottanut myös tulosta. Kuudennella luokalla oppilas opiskeli paljon ohjaajan kanssa kahdestaan erillisessä tilassa. Yläkoulussa hän on pystynyt olemaan enemmän myös isossa ryhmässä.

Koulupäivän kuormitusta on kevennetty lepo- tauoilla. Kouluarki pyörii oppilaalle räätälöitynä.

Oppilaan yksityisyyden suojaamiseksi emme kerro koulun emmekä erityisopettajan nimeä. Molemmat ovat toimituksen tiedossa.

Lähteet: valteri.fi