Metropolian Myllypuron kampuksen uudet tilat saatiin käyttöön koronatauon jälkeen

Kun astuu ulos Helsingin metrosta Myllypuron asemalla ja ottaa muutaman askeleen, silmien eteen kohoaa Metropolia-ammattikorkeakoulun massiivinen kampus. Sen suojissa kuutisentuhatta opiskelijaa valmistuu sosiaali- ja terveysalan sekä rakennusalan ammatteihin.

Alat ruokkivat toisiaan: esimerkiksi lvi-laboratoriossa tulevat insinöörit pääsevät tarkkailemaan, kuinka rakennuksen katolla sijaitsevien aurinkopaneelien avulla lämmitetään sotepuolen terapiauima-altaan vesi 35 asteeseen.

– Rakennuksen alla on maalämpökaivo, katolla lämpö- ja sähkökeräimet sekä laboratoriossa erilaisia lämmöntuotantolaitteita, joiden avulla tuotamme parhaimmillaan lähes puolet kampuksen tarvitsemasta lämpöenergiasta, kehaisee laboratorioinsinööri Ari Hokkanen.

Lvi-laboratoriossa on pellettikattila ja öljykattila, joista tulevat savukaasut johdetaan pois kahdeksan kerroksen korkuisen savupiipun kautta. Ari Hokkasen mukaan arkkitehdit joutuivat miettimään pitkään ja hartaasti, kuinka savupiippu toteutetaan. Kuulolla Tiina Aalto.

Myös talon arkkitehtuurissa on otettu huomioon opiskelijat: kampuksen tiloissa ilmastointiputket ja muu talotekniikka ovat esillä, jotta niitä on helppo havainnoida.

Myllypuron kampuksen peruskivi muurattiin syyskuussa 2016, ja sen kaikki neljä tornirakennusta saatiin avatuksi tammikuussa 2020. Uusista tiloista ehdittiin nauttia muutama kuukausi, kun koronaepidemia sulki talon maaliskuun alussa.

– Turkasesti harmitti, Hokkanen kommentoi.

– Saatiin tällainen oppimisympäristö, joka jäi sitten seisomaan käyttämättömänä moneksi kuukaudeksi. Kuvasin kaikki mittarit, että pystyin opettamaan mittausten tekemistä etänä. Se oli iso urakka, ja työpäivien kesto vaihteli pitkästä tosi pitkään.

Opiskelijoiden harjoittelusta vastaava harjoitteluinsinööri Tiina Aalto iloitsee siitä, että koulun sulkeutuessa opiskelijat olivat jo löytäneet kesätöitä ja saivat suoritettua harjoittelunsa.

(vas.) Näissä tiloissa järjestettiin mummodisco, kun sosiaali- ja terveyspuolen opiskelijat kutsuivat lähiseudun vanhainkotien ikäihmisiä tanssin pyörteisiin. Papatkin pääsivät mukaan. (oik.) Metropoliasta vuonna 2012 valmistunut Karri Koponen toimii projektipäällikkönä firmassa, joka rakentaa Myllypuron kampuksen talotekniikkaa. 

Nyt opiskelijat ovat palanneet, mutta osa opetuksesta järjestetään edelleen etänä.

Hokkanen ohjeistaa ja pohjustaa mittaustunnit etänä, jonka jälkeen opiskelijat tulevat tekemään mittauksia pienissä ryhmissä.

Kampuksen rakennuksissa on esimerkiksi tarpeenmukainen ilmanvaihto, joka on toteutettu rengaskanavajärjestelmällä.

– Järjestelmällä päästään hyvään sisäilman laatuun energiatehokkaasti, ja olisi mielenkiintoista päästä tarkastelemaan sitä opiskelijoiden kanssa. Harmi vain, että vielä en ole saanut siihen rakennusten omistajalta oikeuksia.

Lvi-laboratoriossa työt vielä osin jatkuvat ja seuraavaksi valmistuu ilmastoinnin tutkimuslaitteisto.

– Todellisuus on sitä, että koskaan ei ole täysin valmista. Tekniikka kehittyy ja laboratorio sen mukana, Hokkanen sanoo.

Avaraa tilaa, kattoikkunoita, kaarevia muotoja. Vaaleita raikkaita värejä, katseen vangitsevaa punaista, rehevä viherseinä. Siellä täällä sohvia ja istuinryhmiä, jotka kutsuvat tulevia ensihoitajia, kätilöitä, arkkitehtejä ja heidän opettajiaan puhumaan opinnoista tai vaihtamaan kuulumisia.

– Nämä tilat mahdollistavat spontaanin vuorovaikutuksen, iloitsee terveysalan lehtori Ulla Vaherkoski kierrättäessään meitä kampuksella.

Terveysalan lehtori ja pääluottamusmies Ulla Vaherkoski on kantanut huolta henkilöstön jaksamisesta muuttorumban keskellä.

Opettajilla ei ole omia työhuoneita, ja työtiloja voi varata eri puolella taloa. Aluksi tilanne tuntui opettajista vieraalta, mutta nyt siihen on totuttu.

Kun ei jämähdä omaan työtilaansa, tulee tutustuttua laajemmin koko taloon ja sen henkilökuntaan.

– Huono puoli on, että opettaja joutuu kuljettamaan mukanaan tietokonetta ja muita tavaroita. Niitä varten ollaan onneksi rakentamassa lukollisia kaappeja eri puolille taloa, sanoo Vaherkoski, joka jakaa työaikansa puoliksi opettajan työn ja pääluottamusmiehen tehtävän välillä.

Lasiseinäisissä neuvotteluhuoneissa on hankala käydä luottamuksellisia keskusteluja, ja siksi osaan huoneista on asennettu näkösuojaksi pystyverhoja.

Myllypuron kampuksen suunnittelu alkoi vuonna 2013. Vaherkosken mielestä henkilökunnan mielipiteitä on kyselty ahkerasti, vaikka kaikkien mielestä niitä ei ole lopulta otettu riittävästi huomioon.

– Kyllä opettajien substanssiosaamista on käytetty hyväksi. Se on hyvä juttu, mutta tarkoittaa myös sitä, että opettajat ovat joutuneet vastaamaan isoistakin asioista esimerkiksi tehdessään esityksiä laitehankinnoista.

Henkilökunnalle on saattanut tulla jo kuulemisähky.

Metropolia pyrkii osallisuuden lisäämiseen esimerkiksi Kampuskupposilla, joilla henkilökunnalle tarjotaan kahvit ja mahdollisuus vapaaseen keskusteluun vaikkapa johtoryhmän jäsenten kanssa.

– Toisaalta henkilökunnalle on saattanut tulla jo kuulemisähky – kun kaikkea uudistetaan jatkuvalla syötöllä, ei enää välttämättä jaksa osallistua jokaiseen kuulemiseen.

Metropolian koulutukset oli ripoteltu 20 toimipisteeseen ympäri pääkaupunkiseutua, ja toimintojen keskittäminen neljälle kampukselle on ollut valtaisa urakka.

Maskien käytön lisääntyminen näkyy myös Myllypuron kampuksella.

Muillakin kampuksilla on rakennettu uutta. Nyt Arabianrannassa opiskelevat kulttuurin tekijät, Espoon Karamalmilla ict-taitajat ja Myyrmäen kampuksella valmistutaan vihreän teknologian ja liiketalouden ammatteihin.

Terveysalan opettajille kiihkeä kehitys on tarkoittanut kolmea muuttoa muutaman vuoden sisällä.

– Tavarat on jouduttu pakkaamaan moneen kertaan ja opettajat ovat venyneet äärirajoilleen, Vaherkoski kertoo.

Pääluottamusmiehelle muutot ja uuteen rakennukseen asettuminen ovat tarkoittaneet lukuisia keskusteluja henkilöstön jaksamisesta ja opettajan työn rajoista.

– Esimerkiksi muuttotyöt eivät kuulu opettajan normaaleihin tehtäviin, mutta osa opettajista halusi niihin osallistua asioiden sujuvoittamiseksi. Yhdessä päälliköiden ja johdon kanssa löydettiin muuttotöihin sopivat korvausmenettelyt.

Vanhustyön lehtori Anna Puustelli-Pitkänen pitää kampuksen uusia opetustiloja toimivina.

Sosionomiopiskelija Hermanni Ilpala istahtaa asiakkaan rooliin ja vanhustyön lehtori Anna Puustelli-Pitkänen ohjaa. Kotikulman tiloissa on mahdollista demonstroida esimerkiksi tilanteita, joissa asiakas joutuu harjoittelemaan arkielämäänsä vammautumisen vuoksi uudelleen.

Kotikulmassa geronomiopiskelijat harjoittelevat sitä, miten ikääntyneiden kotona asumista voidaan tukea. Hymy-kylässä voi päästä edullisesti esimerkiksi suuhygienisti- tai jalkaterapeuttiopiskelijan opetusasiakkaaksi.

Emme halua olla norsunluutorni, jossa kehitämme ja innovoimme keskenämme.

Erityisen ylpeä Puustelli-Pitkänen on Pysäkistä, matalan kynnyksen sosiaali- ja terveysneuvontapisteestä, josta kuka tahansa voi tulla pyytämään apua. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijat antavat neuvoja esimerkiksi omaishoidon kysymyksissä tai Kela-papereiden täytössä.

– Emme halua olla norsunluutorni, jossa kehitämme ja innovoimme keskenämme, vaan tahdomme hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Tyytyväinen opettaja löytyy myös leikkaus- ja anestesiahoitotyön simulaatiolaitteiden äärestä.

Opiskelijat tarvitsevat harjaannusta steriilillä leikkaussalialueella työskentelyyn.

Kun hoitotyön lehtori Minna Marjamäki-Kekki ohjaa opiskelijoita lasin takaa esimerkiksi steriiliksi pukeutumisessa, oppimistilanne voidaan välittää muualla sijaitseviin luokkahuoneisiin opiskelijoiden seurattavaksi.

Hoitotyön lehtori Minna Marjamäki-Kekki antaa simulaatio-ohjaamosta opiskelijoille ohjeita.

Marjamäki-Kekin mielestä uudessa leikkaussalissa on riittävästi tilaa ja välineet viimeisen päälle.

– Käsienpesutilat ovat leikkaussalin ulkopuolella niin kuin pitääkin. Turhan kuuma näissä tiloissa tosin tulee, kun työskennellään asianmukaisesti suojapukeutuneina. Ilmastointia ollaan parantamassa.