Minulla on tapana lukea Opettaja-lehteä kahvipöydässä – meillä saa syödessäkin lukea. Usein luen lehden järjestyksessä alusta loppuun. Joskus joudun jättämään kesken ja jatkamaan seuraavana päivänä.
Luen mielelläni eri opettajayhteisöistä kertovia juttuja. Erityisen mieluisia ovat kuitenkin suoraan jäsenistölle suunnatut edunvalvontaohjeistukset ja vinkit omaan jaksamiseen.
Odotan aina innolla pääkirjoitusta, puheenjohtajan palstaa sekä kolumnia, niissä on tiiviisti paljon ajankohtaista asiaa. Monesti säästän pakinan viimeiseksi, usein se saa hymyilemään, joskus jopa ääneen.
Keväältä jäi mieleen esimerkiksi juttu vuoden päiväkodiksi valitusta Sasin päiväkodista. On ihanaa, että ihmiset nauttivat työstään. Hyvinvoiva henkilöstö on myös lasten etu.
Ammattijärjestön lehden tulee tiedottaa, sivistää ja virkistää. On tärkeää saada tietää muutoksista, tutkimustuloksista ja uusista tuulista, mutta on mukavaa lukea myös työtovereiden osaamisesta ja saavutuksista.
Kollegoillekin lehti tuntuu olevan mieluinen. Kun tein kaksi pientä kyselyä, sain tietää, että noin 90 prosenttia lukee mieluusti paperilehteä. Kyselyistäni selvisi myös, että työtoverit ainakin selailevat paljon lehteä ja moni lukee vähintään itseään kiinnostavat jutut.
Etsin konkreettista apua nuoren luokanopettajan arkeen.
Kun 1990-luvulla aloitin Opettajan lukemisen, etsin konkreettista apua nuoren luokanopettajan arkeen. Jutut opetusmenetelmistä ja konkareiden kokemuksista auttoivat hahmottamaan, miten opetus kannattaa järjestää, mitä pitää muistaa ja kuinka selvitä päivästä toiseen.
Lukiessani lehteä nuorena opettajana pohdin, voisikohan lukemaani kokeilla meidänkin koulussa ja uskaltaisinko ehdottaa sitä. Myös virkailmoituksia luin innostuneesti.
Vuosituhannen alussa tutustuin ay-toimintaan ja ryhdyin etsimään lehdestä neuvottelu-uutisia. Silloin puhuttiin vielä C-palkkaluokista. Ne olivat nuorelle opettajalle aika hepreaa.
Ensimmäisistä jutuista mieleen on jäänyt myös silloisen OAJ:n lakimiehen Markku Poutalan muistutukset siitä, että opettajan vastuu on jakamaton ja etenkin retkille lähtemistä kannattaa miettiä tarkoin.
Ymmärrykseni lehden tekemisestä on järjestö- ja viestintätoimikunnassa ollessani laajentunut. Olin myös viime vuonna OAJ:n hallituksen jäsenenä mukana päättämässä Opettaja-lehden muuttumisesta kuukausilehdeksi.
Minusta lehden tekeminen on vuosien mittaan muuttunut enemmän jäsentä kuulevaksi. Toimitus myös kaipaa juttuvinkkejä.
Urani alkuvaiheessa Opettaja-lehden merkitys oli uutiskanavana paljon nykyistä suurempi. Nykyään tärkeät uutiset tulevat luettavaksi heti sähköisissä kanavissa, uutiskirjeissä ja somessa.
On silti edelleen tarpeen, että merkittävistä asioista kerrotaan myös Opettajassa, sillä sähköisessä uutisvirrassa uutinen elää vain pienen hetken.
Päätoimisena pääluottamusmiehenä pidän hyvänä, että esimerkiksi sopimusmuutokset löytyvät edelleen myös lehden sivuilta.
Mistä on kyse?
Kirsi Vuoren mielestä järjestölehti on side omaan ammattijärjestöön. Vuori on OAJ:n järjestö- ja viestintätoimikunnan puheenjohtajana nähnyt, kuinka valtava palapeli OAJ:n viestintä on ja millainen rooli lehdellä on siinä.