Kansanopistoihin koulutusta oppivelvollisille

Keväällä peruskoulun päättävillä on ensimmäistä kertaa velvollisuus hakeutua toisen asteen koulutukseen.

Oppivelvollisuus pidentyy 18 ikävuoteen elokuun alussa. Eduskunta päätti joulukuussa, että jokaisen nuoren on tavoiteltava toisen asteen tutkintoa, jotta he aikanaan pärjäävät elämässä ja saavat töitä.

Nuorelle se tarkoittaa joko lukion, ammatillisen koulutuksen tai kansanopistokoulutuksen aloittamista. Eduskunta hyväksyi oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä kansanopistoille Opetushallituksen valmistelemat oppivelvollisuuskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet.

Noin 60 Suomen 76 kansanopistosta on järjestämässä oppivelvollisuuskoulutusta ensi syksynä 650–700:lle, ehkä jopa tuhannelle opiskelijalle eri puolelta Suomea. Näitä kansanopistoja on eri puolilla Suomea.

60 kansanopistoa on järjestämässä oppivelvollisuuskoulutusta syksystä lähtien.

Keitä sitten odotetaan kansanopistoihin?

– Tavoittelemme nuoria, joiden oma koulutusura tai ammatti ei ole vielä selvillä tai jotka haluavat lisävalmiuksia muun muassa lukio-opintoja varten, selvittää Suomen kansanopistoyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, opetusneuvos Helena Ahonen.

Myös potentiaaliset koulutuspolkunsa keskeyttäjät ja elämänhallintataitoja tarvitsevat nuoret toivotetaan tervetulleiksi.

Itsenäistymistä tukee kansanopistojen sisäoppilaitoselämä. Sekin on maksutonta. Jotkut kansanopistot tarjoavat opistovuoden lisäksi lukiokoulutusta tai ammatillista koulutusta sekä esimerkiksi kuvataiteisiin, kulttuuriin tai mediaan liittyvää vapaan sivistystyön koulutusta. Valinta on opiskelijan.

Ahosen mielestä oppivelvollisuuskoulutus sopii kansanopistoille ”kuin nenä päähän”, koska juuri tämä opiskelijaryhmä on ollut tuttu kansanopistoille koko niiden olemassaolon ajan.

– Oppivelvollisuuden laajennus on äärettömän hyvä asia kaikkien ikäluokkien kannalta ja erinomaisen tärkeä meneillään olevan jatkuvan oppimisen hankkeen vuoksi, Ahonen näkee.

Hallitusohjelmaan kirjattu jatkuvan oppimisen uudistus on yli hallituskauden ulottuva hanke, jolla halutaan kehittää osaamista elämän ja työuran eri vaiheissa. Uudistusta kehitetään parlamentaarisesti.

Samalla, kun kansanopistot saavat lisää opiskelijoita, ne tarvitsevat lisää opettajia – paljonko, sitä ei pystytä vielä arvioimaan. Myös opinto-ohjaukseen tarvitaan ammattilaisia.

Ahosen mukaan opistokenttä on hyvin hereillä tulevasta, sillä kansanopistoyhdistys on ollut työstämässä opetussuunnitelman perusteita ja pitänyt lukuisia webinaareja aiheesta.

Ahonen on valtakunnallisen Seurakuntaopiston rehtori. Kuuden kampuksen opisto suunnittelee ottavansa opiskelijoita Lapualle, Ruokolahdelle, Järvenpäähän ja Pieksämäelle. Ryhmiin otetaan 15–20 opiskelijaa. Pääsyvaatimuksia ei ole.

– Uskoisin, että näihin ryhmiin tarvitsemme lisää opettajia.

Lohjalaisen Kanneljärven opiston rehtori Pauliina Kalanti oli mukana Opetushallituksen vetämässä opetussuunnitelmatyöryhmässä.

Hän on tyytyväinen lopputulokseen.

Kanneljärven opiston rehtori Pauliina Kalanti on erityisen tyytyväinen siihen, että koulutukseen halutaan nyt saada nekin nuoret, jotka ennen oppivelvollisuusuudistusta ovat jääneet tavoittamatta.

Opsin perusteet edellyttävät kaikilta kansanopistoilta itsetuntemuksen, työelämätaitojen, vuorovaikutus- ja viestintätaitojen, urasuunnittelutaitojen, elämänhallintataitojen ja matemaattisten perustaitojen opetusta.

– Saatiin hyvä tasapaino. Perusteet tekevät opiston oppivelvollisuusvuodesta selkeän, mutta jättävät yksittäisille kansanopistoille liikkumavaraa profiloitua muiden koulutusten ja mahdollisen aatemaailman mukaan, Kalanti summaa.

Opiskelijoille voidaan tarjota oma polku ja oma tapa oppia.

Erityisen mielissään Kalanti on uudistuksen ajatuksesta yrittää saavuttaa ne, joita koulutus ei muuten tavoita.

– Vapaa sivistystyö tuo siihen ihan uutta. Opiskelijoille voidaan tarjota oma polku ja oma tapa oppia, jotain aidosti uudenlaista.

Siitä Kalanti kantaa huolta, miten viestinnässä ja koulutuksen toteutuksessa onnistutaan niin, että nuori näkee nimenomaan mahdollisuudet.

Koulutuksen etsintävastuu on peruskoulujen opoilla ja koulutusta järjestävillä kansanopistoilla.

– Lähtökohta on se, että nuori valitsee huoltajiensa ja oman oponsa kanssa keskustellen kiinnostavimman paikan opiskella.

Jos koulutuspaikkaa ei jostain syystä löydy, peruskoulun päättävän kotikunnalla on velvollisuus osoittaa se. Kouluun ei silti voida pakottaa.

Kanneljärven opistossa on saanut perusopetuksen lisäopetusta jo reilut 30 vuotta.

– Siinä on nähnyt läheltä, miten tärkeää vapaaehtoisuus on nuorelle – se, että hän pääsee aloittamaan siksi, että itse haluaa, eikä siksi, että joku määrää, Kalanti korostaa.

Kanneljärvikin alkaa tarjota oppivelvollisuuskoulutusta elokuusta lähtien. Opiskelijamäärää on vielä vaikea arvioida, mutta kaikki halukkaat otetaan.

– Toki panostamme markkinointiin ja tiedottamiseen, jotta opinto-ohjaajat ja keväällä peruskoulunsa päättävät tietävät, mitä on tarjolla.

Paikallisten opetussuunnitelmien laatimiseen kansanopistot saavat käytännön tukea Opetushallituksesta. Myös Kansanopistoyhdistys tukee ops-työssä.

Kanneljärven opistossa on 33 opettajaa, ja on mahdollista, että sielläkin tarvitaan lisää opettajia. Erityisesti opinto-ohjausosaamista tarvittaisiin lisää.

Pohjoispohjalainen Haapaveden opisto suunnittelee noin 20 opiskelijan ryhmän ottamista. Suunnittelu on käynnissä.

– Meillä on mietitty nimenomaan elämänhallintaa, arjen taitoja, itsetuntemusta, vuorovaikutus- ja viestintätaitoja, jotka ovat hyvin paljon samoja asioita kuin opiston kasvatus- ja ohjausalalla, kertoo Haapaveden opistossa opettava Sini Hemmilä.

Opistossa on jo aiemmin opetettu paljon toiminnallisella tavalla, eikä pelkästään perinteisellä luokkaopetuksella.

Hemmilä on opettaja ja ryhmänohjaaja opiston kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnossa. Pienessä kansanopistossa on seitsemän opettajaa.

Hemmilä on nuorisotyöhön ja nuorisotutkimukseen syventynyt yhteiskuntatieteiden maisteri ja toimi ennen opettamista muiden muassa lastensuojelussa ja nuorisotyössä.

Hemmilän mielestä esimerkiksi luonto- ja elämystoiminta on mainio keino päästä opetuksen tavoitteisiin. Kansanopistoja hän pitää loistavana paikkana oppivelvollisuuskoulutukselle.

Myös Hemmilää mietityttää, osaavatko opiskelijat hakeutua kansanopistoihin ja osaavatko opinto-ohjaajat ohjata heitä niihin.

Hän ennustaa, että omassa opistossa tarvitaan ainakin tuntiopettajia lisää.

– Uudistus vaatii resursseja, koska nytkin on paljon tekemistä. Opinto-ohjaaja voisi olla hyvä olla erikseen, hän miettii.

Hemmilällä on itselläänkin opon koulutus, ja hän on antanut ohjausta opintoihin, vaikka hänen päätyönsä on opettaminen.

Koulutuksen rahoitukseen Suomen kansanopistoyhdistys toivoo vielä korjausta.

Valtion ensi vuoden budjetti osoittaa oppivelvollisuuskoulutukseen 1,8 miljoonaa euron valtionosuuden. Se on yhdistyksen mielestä liian vähän.

– Tuon summan taustalla on ajatus, että kansanopistot kohdistavat koulutukseen rahoitusta, jota ne saavat muihin vapaan sivistystyön koulutuksiin. Tämä ajatteluvirhe on kestämätön pitkällä aikavälillä, Helena Ahonen sanoo.

Jos kansanopistoille kohdennettaisiin sadan prosentin rahoitus tuhannelle opiskelijalle, ensi syyslukukaudelle tarvittaisiin yhdistyksen mukaan kuusi miljoonaa euroa sekä rahoitus oppimateriaalikustannuksiin.

Vapaalle sivistystyölle on tulossa opetussuunnitelmaperusteisen opetuksen lisäksi tehtäväksi tunnistaa ja tunnustaa opiskelijan aiemmin hankkimaa osaamista. Näin jo aiempi osaaminen voidaan lukea näkyväksi ja voidaan sisällyttää suoraan tutkinnon osaksi.

Vaikka uusi tehtävä on vapaaehtoinen, se voi eriarvoistaa oppilaitoskenttää, sanoo erityisasiantuntija Tuovi Manninen OAJ:stä.

Pelkona on, että pienet oppilaitokset eivät pysty toteuttamaan uutta tehtävää ja palkkaamaan siihen tarvittavaa pysyvää henkilöstöä.

– Oppilaitoksilla pitää olla on riittävästi pätevää opetushenkilöstöä, jotta uusi tehtävä voidaan hoitaa laadukkaasti.