Tasapuolisuus katkoo kuormituksen piikit
Heini Valppu-Virenius, päiväkodinjohtaja
Tiia Solaranta, varhaiskasvatuksen opettaja
Tammen päiväkoti, Helsinki
Päiväkodinjohtaja Heini Valppu-Vireniuksen koronavuoden 2020 työpaineet tiivistyivät kahteen pääteemaan.
Sosiaalisten kohtaamisten karsinta on tarkoittanut kollegiaalisen tuen vähenemistä. Toisaalta äkilliset poikkeustilanteet ovat jättäneet Valppu-Vireniuksen ja henkilöstön roikkumaan hetkittäiseen epävarmuuden tilaan.
– Kenties kuormittavimpia meille ovat epäselvät tilanteet. Saatamme esimerkiksi perjantaina odottaa koronatestituloksia, emmekä tiedä, miten viikonlopusta tai alkuviikosta selvitään.
Häiriötilanteissa syntyy kuormituspiikkejä, joissa työntekijöiden ajatukset laukkaavat ja epävarmuuden tunteet nousevat.
Mietimme yhdessä, miten kuormaa kannattaa jakaa.
Valppu-Virenius johtaa helsinkiläisen varhaiskasvatusyksikön kolmen päiväkodin neljää toimipistettä. Piikkien sijaan hänen puheessaan toistuvat ajatukset kuormituksen tasaisuudesta ja tasapuolisuudesta.
– Kun henkilökuntaa jää pois, mietimme yhdessä, miten kuormaa kannattaa jakaa. Olemme saaneet aikaan selkeät työvuorokäytännöt ja jaamme vastuuta tasaisesti eri ryhmien välillä kaikissa taloissa.
Kevään koettelemusten jälkeen päiväkodissa on päästy paremmin tilanteen tasalle, vahvistaa Valppu-Vireniuksen johtaman Tammen päiväkodin varhaiskasvatuksen opettaja Tiia Solaranta. Avainasia on ollut keskustelu.
– Heinin ja varajohtaja Anni Kukkosen kanssa keskusteluyhteys on hyvä, mikä auttaa nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Mietimme yhdessä, miten kuormitus olisi kaikille samalla tasolla. Ihan joka talossa ei ole tällaista keskustelukulttuuria, Solaranta tietää.
Henkilöstö pidetään kartalla siitä, mitä hallinnossa puhutaan ja suunnitellaan.
– Pidän tärkeänä, että saamme tiedot ajallaan myös kokonaiskuvasta.
Loppuvuodesta kaikenlaiset piikit olivatkin yksikössä harvinaisempia.
– Olemme ehtineet miettimään toimintatapaamme ja avaamaan sitä myös vanhemmille. Olemme saavuttaneet tietyn varmuuden siitä, miten nyt tulee toimia, Valppu-Virenius sanoo.
Johtajan mukaan yksikön jokaisessa päiväkodissa on töissä ”huippuporukka”, sijaiset mukaan lukien.
– Se saa minutkin tekemään paljon töitä sen hyväksi, että työtilanne pysyisi kaikilla mahdollisimman kohtuullisena. Meillä on myös riittävästi vakkarisijaisia, jotka haluavat tulla meille, Valppu-Virenius sanoo.
Mutta se kirpaisee, kun yhteistyöhön suuntautuneet ihmiset eivät saa olla yhdessä.
– Yhdessä olemista on vältettävä työkavereiden kesken. Yhteistä tekemistä on ikävä myös päiväkodin ryhmissä, Solaranta sanoo.
Opettajien ja reksin yhteinen taidonnäyte
Ville Vihla, rehtori
Miia Franssila, liikunnan ja terveystiedon opettaja
Kauhavan yhtenäiskoulu
Vuoden 2020 piti tarkoittaa kauhavalaiselle kouluyhteisölle uutta alkua ja päätepistettä vuosikausien väistötilakierteelle. Uusi koulurakennus valmistui keväällä ja elokuussa siinä aloittivat peruskoulu ja lukio: yhteensä noin 800 oppilasta ja satapäinen henkilökunta.
Yhtenäiskoulun rehtorina aloitti huhtikuussa Ville Vihla, jonka suunnitelmat korona pani heti uusiksi.
– Töitä olisi ollut pelkässä uuteen kouluun siirtymisessä, ryhmäytymisessä ja yhteisön rakentamisessa. Korona tietenkin muutti kaiken ja toi painavan kuorman henkilökunnan harteille, Vihla sanoo.
Miia Franssila ja Ville Vihla odottavat, että Kauhavan yhtenäiskoulun upouudet tilat saadaan koronan jälkeen täysimääräiseen käyttöön.
Kauhava on säästynyt suuremmilta koronatartuntojen ryöpsähdyksiltä, mutta epävarmuus, huolet ja lisätyöt ovat painaneet täälläkin.
Vihlan mukaan rehtorin näkökulmasta tärkeää on ymmärtää, että henkilökunnan parissa erilaisia paineita kietoutuu toisiinsa.
– On perheellisiä, riskiryhmäläisiä tai näiden läheisiä, ja myös pelkoja. Erilaisia paineita yhdistyy, ja sen myötä kognitiivinen kuorma kasvaa.
Koulutyötä ei voi kokonaan irrottaa henkilöstön yksityiselämästä.
Koulutyötä ei voi kokonaan irrottaa henkilöstön yksityiselämästä, jota Vihla sanoo pitävänsä hyvinvoinnin kannalta ensisijaisena.
– Jos pitää syystä tai toisesta jäädä kotiin, niin sitten pitää. Tämä aika vaatii empatiaa ja sellaista ihmisten ja tilanteiden kohtaamista, jossa luotetaan siihen, että päivittäiset työt kyllä hoituvat.
Työyhteisön vahva keskinäinen tuki on liikunnan ja terveystiedon opettajan Miia Franssilan mielestä ollut oppilaitoksen ehdoton vahvuus. Franssilan mukaan tuore rehtori on selviytynyt työstään erittäin hyvin. Villeltä saa nopeasti tietoa, kun tilanteet muuttuvat.
– Uudessa ja isossa talossa on varmasti miljoona asiaa, mutta semmoinen tunne on, että Ville ei heitä mitään kysymystä tai huolta mappi ööhön, Franssila sanoo.
33-vuotias Vihla ei sarkaansa surkuttele, mutta myöntää, että työtunteja kertyi viime vuonna enemmän kuin tarpeeksi.
– Mutta kuorma on yhteinen, ja siitä huolimatta opetus on toteutunut meillä erittäin hyvin. Tämä on ollut opettajilta erinomainen taidonnäyte, jota toivoisin yhteiskunnassakin arvostettavan.
Joustamista on tarvittu, mutta Franssila aikoo venyä jatkossakin.
– Yhdeksäsluokkalaiset odottavat ysigaalaa kovasti. Olen sanonut, että tulen tanssimaan niitä juhlia heidän kanssaan vaikka kesällä, jos tilanne sen vaatii.