Timo Saavalainen peräänkuulutti Opettaja-lehdessä 21/2022 virheiden tunnistamista, mihin joukko käsityön professoreita lehden seuraavassa numerossa osoitti haluttomuutensa.
Saavalainen kirjoittaa yhteisen käsityön vähentäneen merkittävästi valinnaisainevalintoja. Aiheesta tehty laaja tutkimus osoitti valintojen pudonneen 43 prosenttia vuosina 2017–2019. Saavalainen viitannee tähän.
Professorit eivät viittaa tutkittuun tietoon kuin kintaalla. He kirjoittavat ”kentältä kuuluneen viestejä” käsityön suosion noususta. Professorit eivät mainitse kuulumisten koskevan kouluja, joissa teknistä työtä ja tekstiilityötä ei ole kiinteästi yhdistetty.
Professorien lanseeraaman yhteisen käsityön tarve ei perustu tutkimukseen, vaikka käsite määrittää oppiainetta vahvasti. Tähän heiltä kaivattaisiin vihdoin kommentteja. Professorit syyttävät Saavalaista teknisen työn arvon mittaamisesta tuottavuutena yhteiskunnalle, vaikka hän kirjoitti nimenomaan innostamisesta jatko-opintoihin. Toisin kuin professorit kirjoittavat, keskustelua käydään eri oppiaineiden yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.
Esimerkiksi Suomen luma-strategia lähtee siitä, että luma-osaaminen on yhteiskunnalle tärkeää. Professorit muistuttavat perusopetuksen olevan yleissivistävää. Näin on, mutta mitä on yleissivistys ilman yhteiskunnallista kytkentää?
Valintojen vähenemistä suurempi ongelma on teknisen työn opettajankoulutuksen lakkauttaminen. Se johtaa siihen, että Suomi on pitkälti luopumassa tekniikan opetuksesta peruskoulussa. Nykyisen käsityönopettajakoulutuksen teknisen työn osuus on murto-osa aiemmasta.
Suomelle paras ratkaisu on perustaa tekninen työ ja teknologia -oppiaine ja alan opettajankoulutus pian. Näin voidaan vaikuttaa muun muassa tekniikan alojen osaajapulaan, tasa-arvoon ja syrjäytymiseen.
Okko Ojanen ja Janne Rastas Kirjoittajat ovat Teknisten aineiden opettajat Taon koulutuspolitiikan asiantuntijoita.