Kansakoulun isänä tunnettu Uno Cygnaeus totesi, että ammattiin valmentava koulutus ei voi olla sivistävää, koska se ei ilmennä ihmisen vapaasta tahdosta toteutuvaa kasvamista. Sivistyksellä oli itseisarvo, ei käyttöarvoa.
Johan Vilhelm Snellman puolestaan esitti, että akateemisesti sivistyneiden henkilöiden tulisi hankkia myös käytännön osaamista. Sivistyksellä saattoi olla myös käyttöarvoa.
1980-luvulla keskiasteen koulutusuudistuksen yhteydessä ammatillinen koulutus kiinnitettiin osaksi koulujärjestelmää lukion rinnalle.
Seuraavaksi nuorisoasteen koulukokeiluissa pyrittiin rakentamaan tiivistä yhteistyötä ammatillisen ja lukiokoulutuksen välille. Taustalla oli ajatus, että työelämän ja yhteiskunnan muuttuessa ei enää voitu selkeästi erottaa työelämässä tarvittavaa osaamista ja yleissivistystä toisistaan.
Nuorisoasteen koulutus ei toteutunut. Ammatillinen koulutus ja lukio ovat kehittyneet erillään toisistaan.
Ammatillisessa koulutuksessa näkökulma sivistykseen jäi sivulauseeseen. Säädöksissä on kuitenkin säilynyt maininta tavoitteesta kasvattaa opiskelijoista hyviä, tasapainoisia ja sivistyneitä ihmisiä ja yhteiskunnan jäseniä.
Toisaalta lukion tarkoituksena on antaa opiskelijoille myös työelämän kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja.
Vuoden 1993 Kansallisessa sivistysstrategiassa sivistyksellä nähtiin samanaikaisesti sekä itseisarvo että välinearvo. Sen jälkeen useissa hallitusohjelmissa sivistyksen välinearvo on liitetty erityisesti talouselämän kehittämiseen.
Voisimmeko jo tunnistaa ja tunnustaa sivistyksen sekä itseisarvona että välinearvona?
Me tarvitsemme ihmisen vapaasta tahdosta tapahtuvaa sivistymistä ja sivistystä, jolla on käyttöarvo. Eri sivistysnäkemykset ovat yhtä arvokkaita, eivät sulje toisiaan pois tai kilpaile keskenään.
Ne täydentävät toisiaan.
Jari Laukia, Kerava