Muistokirjoitus Terttu Marttila 1944–2022

Ystäväni ja kollegani Terttu Helena Marttila o.s. Hietala oli englannin- ja ruotsinkielen lehtorina Toivakassa 30 vuotta. Virkansa ohessa hän opetti myös kuvaamataitoa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Alavuden yhteiskoulusta 1965. Hän opiskeli kieliä ja opettajaksi Jyväskylän yliopistossa, sai Toivakasta 1974 englannin- ja ruotsinkielen lehtorin viran, josta jäi eläkkeelle 2004. Vielä eläkkeelläkin hän jatkoi opettamista toistakymmentä vuotta eri opettajien sijaisena Toivakassa. Terttu avioitui 1967 ja jäi leskeksi 2000.

Terttu oli sota-ajan lapsi suuresta sisarusparvesta ja kotoisin vaatimattomista oloista Peräseinäjoelta. Terttua kannustettiin kotona opiskelun ja urheilun pariin sekä keräämään sieniä ja marjoja.

Terttu oli poikkeuksellisen periksiantamaton ja tarmokas, ja hän oli aina valmis auttamaan. Terttu teki paljon vapaaehtoistyötä ja oli monella tapaa yhteiskunnallinen vastuunkantaja. Terttu oli vuosikymmeniä kantava voima urheiluseura Toivakan Rivakassa. Hän oli myös Kokoomuksen aktiivijäsen.

Ystävät Finlandia Maratonilla, Irja vasemmalla ja Terttu oikealla.

Urheilu, marjastus, sienestys ja isoäitiys yhdisti meitä ystävinä. Otimme osaa urheilutapahtumiin ja -kilpailuihin. Kestävyysjuoksu, hiihto, uinti ja pyöräily olivat arkipäivää Tertulle loppuun saakka. Lenkkeilevä Terttu oli säällä kuin säällä tuttu näky kylän raitilla päivittäin. Joka marjakausi Terttu poimi satoja litroja marjoja myyntiin. Isoäitiys oli Tertulle erityisen tärkeää. Lapsenlapsille hän oli mumma; huolehtiva, hoitava ja rakastava isoäiti.

Tertulla oli tapahtumarikas elämä, joka oli täynnä työtä, jota hän rakasti. Terttu oli paljon kannattelija, joten ikävöimme häntä ja olisimme vielä tarvinneet häntä. Terttu jätti perinnöksi oman esimerkkinsä; ahkeruuden, yritteliäisyyden sekä vastuullisuuden.

Terttu nukahti ikiuneen kotonaan. Hän menehtyi yllättäen nukkuessaan sydänkohtaukseen 78 vuoden iässä. Terttua jäivät kaipaamaan lapset, lapsenlapset, sisarukset, serkut, ystävät ja kollegat.

Tertun poismenon jälkeen kylänraitti tuntuu hiljaiselta.

 

Irja Nieminen, ystävä ja kollega