Elokuisena iltana, 9.8.2022, Mauno Tukonen nukkui pois. Mauno oli ison maalaistalon vanhin poika Artjärveltä, jonka kiinnostus opintoihin oli suurta: Orimattilan Yhteiskoulun jälkeen hän suuntasi kohti Kallion lukiota. Mauno oli erityisen hyvä kielissä ja tuore ylioppilas hakeutui opettajaopintoihin Jyväskylän seminaariin: kansankynttilä oli syttymässä.
Hän tutustui opinahjossa Kaija Kälviäiseen vuonna 1950. V. 1954 pari lähetti yhteishakemuksen Kytäjän Kivisenojan kaksiopettajaiselle kyläkoululle ja he saivatkin paikan. Lapsia syntyi kuusi: Jukka (-55), Mikko (-58), Heikki (-61), Pekka (-62), Helena (-66) ja Antti (-68). Lapsikatras oli näkyvä, kuuluva ja aina liikkeessä. Opettajapariskunnalla meni parikymmentä vuotta Kytäjällä sekä kyläläisten että omien lasten kaitsemisessa ja huolenpidossa. Kesät vietettiin oman perheen kesken mökeillä, erityisesti Vääksyn Salonsaaressa, Päijänteen laajojen vesistöjen äärellä.
Vuonna -73 perhe muutti Hyvinkäälle. Lasten harrastusmahdollisuudet olivat siellä paremmat ja työpaikatkin löytyivät helposti. Mauno oli opettajana useassa koulussa (mm. Paavola ja Hyvinkäänkylä), mutta päätyön hän teki Kaijan ohella Hämeenkadun koulussa. Oppilaat muistavat Maunon ystävällisenä ja vaativana opettajana, joka aina jaksoi paneutua oppilaiden huoliin ja murheisiin.
Eläköityminen koitti energiselle ja toimeliaalle Maunolle v. 1987. Tuli aikaa keskittyä mm. mökkien remontointiin, puutarhanhoitoon ja marjastukseen. Lastenlasten kehityksen seuranta, hoivaaminen ja leikittäminen oli erityisesti mieleen. Terveelliset ja säännölliset elämäntavat saattelivat pariskunnan yli 90-vuotiaiksi. Kaija-vaimo kuoli elokuussa 2020. Mauno jaksoi aina olla kiinnostunut maailmantapahtumista, ihmisistä ja heidän tarinoistaan.
Maunoa muistavat lämmöllä varmaankin sadat oppilaat, mutta ennen kaikkea omat lähisukulaiset. Mauno pääsi Kaijansa luo, mutta hänen perintönsä elää meidän keskuudessamme. Lapset perheineen