Kauko Virtanen näki shakkitehtävissä suurta kauneutta
Lehtori Kauko Virtanen kuoli Ylöjärvellä 91-vuotiaana 24.7.2023. Hän oli syntynyt Hauholla 25.12.1931.
Kauko Virtasen lahjakkuus huomattiin jo varhain. Vähävaraisen perheen pojalle yliopistoon tähtäävä opinpolku olisi ollut miltei mahdotonta, mutta onnekseen hän sai taloudellista apua Hahkialan kartanon kanslerilta, joka huomasi pojan lahjakkuuden. Kauko Virtanen valmistui ylioppilaaksi 1953 ja luonnontieteiden kandidaatiksi 1960 Helsingin yliopistosta.
Työuransa Kauko Virtanen teki matematiikan, fysiikan ja kemian lehtorina. Eläkkeelle hän jäi Tampereella Tesoman yhteiskoulun lehtorin tehtävästä 1991.
Tehtäväshakin Virtanen löysi jo varhain ja siitä kehkeytyi elämänmittainen intohimo. Hän voitti kultamitalin maailmanlaajuisessa laadintaturnauksessa 1975, hänelle myönnettiin shakin hopeinen ansiomerkki 1985 ja shakin tehtävämestarin arvo 1999. Vuonna 2003 ilmestyi teos Musta ratsupyörä, johon oli koottuna Virtasen vuosina 1976-1979 Suomen Kuvalehdessä julkaistut shakkipalstat. Virtanen edisti myös koululaisshakkia.
Myös musiikki, kirjallisuus ja runous olivat tärkeitä Kauko Virtaselle. Hänen ystäväpiirinsä oli laaja. Siihen kuului opettajia, laulu- ja shakkitovereita, näyttelijöitä ja poliitikkoja. Hän oli sosiaalisena ihmisenä innostaja, järjestötoimija ja organisoija. Hän kävi keskusteluja myös kirkon edustajien ja poliitikkojen kanssa. Kauko Virtanen oli humanisti, joka oli äärimmäisen kiinnostunut ihmisen henkisestä kehityksestä. Shakki oli kuitenkin se elämänalue, jonka avulla hän matkasi kohti ihmisen ydinolemusta. Shakkitehtävissä hän näki syvältäluotaavaa kauneutta, jota ulkopuolisen oli vaikea ymmärtää.
Eläkevuosina Hauhon merkitys korostui Virtasen elämässä. Kesämökillä Hauhonselän rannalla vietettiin perhepiirissä monia kesiä.
Kauko Virtasta jäivät kaipaamaan Sinikka-puoliso, kaksi lasta, viisi lastenlasta ja neljä lastenlastenlasta.
Tuija Virtanen
Kirjoittaja on Kauko Virtasen miniä