Opetussuunnitelman perusteet on koululaitoksen pyhä kirja, kaanon eli ohjeellinen tekstikokoelma.
Perusteet eivät ole alkuperältään yhtenäinen teksti, vaan alussa oli valtioneuvoston asetus perusopetuksen yleisistä tavoitteista ja tuntijaosta. Sitten lukuisat työryhmät työstivät suuren määrän erilaisia tekstejä, jotka myöhemmin kanonisoitiin eli koottiin perusteiksi. Kyse onkin eri kirjoittajien laatimien tekstien 427-sivuisesta yhdistelmästä.
Perusteet voidaan jakaa kahtia: luonteeltaan perinteisempään oppiaineittain jaettuun osioon ja modernimpaan yleiseen osioon. Oppiaineosio on ollut pitkään koululaitoksen peruspilari, säädöskokoelma, jossa määritellään sisällöt ja tavoitteet. Yleinen osio käsittelee oppimista ja opetusta teoreettisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.
Tutkijat ovat jo vuosisatoja etsineet myyttistä pedagogian maljaa.
Joidenkin pedagogien mukaan oppiaineosio ja yleinen osio ovat ristiriidassa. Esimerkkinä mainitaan yleisen osion ilmiöpohjaisuus sekä laaja-alaisuus ja toisaalta oppiaineosion vaade arvioinnin toteuttamisesta oppiaineittain.
Tutkijat ovat jo vuosisatoja etsineet myyttistä pedagogian maljaa. Koska sitä ei ole löytynyt, edellyttää perusteiden sisäistävä lukeminen tulkintaa.
Opettajanhuoneiden pedagogisissa kahvilaseremonioissa kuullaankin monenlaista perusteiden tulkintaa: Fundamentalistipedagogit ummistavat silmänsä mielestään turhan epäselvältä yleiseltä osiolta ja turvautuvat käskyjä tarjoavaan oppiaineosioon. Pelastuksellisesti perusteisiin suhtautuvat näkevät yleisen osion vapauttavan koulun oppiainejaon ikeestä ja tarjoavan avaimet oppimisen ja opetuksen taivaaseen.
Kun edellä mainitut sattuvat haukkaamaan yhtä aikaa pullaa, pääsevät ääneen historiallis-kriittiset, joiden mukaan perusteet on tiettynä aikana ja tietyissä olosuhteissa kirjoitettu kokoelma, joka ei sellaisenaan johda ihmetekoihin.
Seppo ”Mooses” Mentula on tuusulalainen rehtori ja kirjailija, joka sekä johtaa koulua että kirjoittaa kahvin voimalla.