Vaikea valinta – opiskelijavalintojen uudistaminen ravistelee lukioiden arkea

Korkeakoulujen opiskelija-valintakriteerien uudistus aiheuttaa suurimmat vaikutukset lukioissa.

Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen ei ehkä kuulosta elämän suurimmalta asialta, mutta kun joillekin se tavallaan on.

Lukiolaisille ja muille toisen asteen opiskelijoille uudistus tietää sääntöjenmuutosta uran ja tulevaisuuden strategiapelissä. Säännöt olisi hyvä tietää ennen siirron tekoa. Pelin valmentajien, siis opettajien ja opinto-ohjaajien, rooli korostuu. Tämän tehtävän opettajat ovat ottaneet vakavasti, mutta on uudistuksella muitakin vaikutuksia opettajien työn sisältöön.

Maan hallituksen prosessikaaviossa korkeakoulujenvalintojen uudistaminen näyttää suoraviivaiselta. Uudistus on osa hallituksen kärkihanketta, jossa kattoterminä on ”työelämään siirtymisen nopeuttaminen”.

Osa korkeakouluista tekee uudistuksen mukaisia muutoksia valintoihinsa jo tänä keväänä. Lopulta vuonna 2020 pääväylä korkeakouluun on todistusvalinta eli lähinnä ylioppilastutkinnon mutta myös ammatillisen perustutkinnon arvosanojen perusteella tehtävä valinta.

Pääsykoeväylä säilyy, mutta pääsykokeet vähenevät, ja entistä useampi niistä on eri korkeakoulujen tai koulutusohjelmien yhteinen. Pääsykokeet eivät jatkossa myöskään saa edellyttää pitkää ja tätä nykyä usein kallistakin valmentautumista.

 

Järkeä, tai ainakin sen hiventä, eikö totta? Uudistus olisi kuitenkin yksinkertaisempi, ellei kyseessä olisi yksi ratkaisevista palasista suomalaisen koulutusjärjestelmän korttitalossa. Kun yhtä osaa liikauttaa, syntyy värinää toisaalla.

Korkeakouluilla on oikeus päättää itse valintakriteereistään. Ne haluavat kuhunkin koulutusohjelmaansa parhaat mahdolliset opiskelijat. Sen hallitus ja opetusministeriö ovat tosin päättäneet korkeakoulujen puolesta, että jatko-opintojen aloittamisiän pitää laskea. Tällä hetkellä korkeakoulu aloitetaan keskimäärin 24-vuotiaana.

Senkin hallitus on linjannut, että todistusarvosanoihin perustuvaa opiskelijavalintaa lisätään. Ylioppilaskokeen painoarvoa kasvatetaan uudistuksessa selvästi, mikä lisää lukio-opintojen ainevalintojen ja painotusten merkitystä.

Tällöin huomataan, missä korkeakoulujen autonomisten valintakriteerilinjausten suurimmat vaikutukset ovat. Ne ovat ennen kaikkea lukioiden ja muita väyliä korkeakouluun kurkottavien opiskelijoiden ja opettajien arjessa, eivät niinkään korkeakouluissa.

 

Huolia on herännyt. Lukion yleissivistävän perustehtävän nähdään murenevan, jos vuodet lukiossa tähtäävät vain ylioppilaskokeeseen, joka toimii jatko-opintojen tärkeimpänä pomppulautana.

Ja jos kerran jatko-opintojen aloittamista aikaistetaan, niin eiköhän myös opiskelijoiden tähän liittyvä pohdinta aikaistu. Ovatko he valmiita siihen?

– Ei järjestelmä saisi alkaa sulkea ovia niin, että vaikkapa 13-vuotias lapsi joutuu kaikkien ikäänsä kuuluvien ongelmien lisäksi päättämään, mitä hän elämässään tulee tekemään, Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen johtaja, professori Osmo Kivinen sanoo.

Kivistä mietityttää, pitäisikö lukiota kuormittaa jatko-opintopaineella nykyistä enempää. Paljon puhutulle oppimiserojen tasoittamisellekin lukio olisi hänestä viimeinen mahdollisuus.

– Lukio on viimeinen temppelinharja, jossa isot valinnat tehdään. Siellä olisi vielä monia ratkaisun avaimia, jos haluamme vaikkapa tasoittaa tyttöjen ja poikien oppimisen ja koulutuspolkujen eroja. Toki näiden erojen ratkaisevimmat siemenet on kylvetty jo lukiota edeltävällä koulu-uralla ja kotona, Kivinen sanoo.

 

Jatko-opintojen aloitusiän alentamisen tarvetta harva kiistää. Lukion päättyessä opiskelijoilla on suuri into jatkaa opintoja korkeakoulussa, sanoo Suomen opinto-ohjaajien puheenjohtaja, Tampereen normaalikoulun lukion opinto-ohjaaja Jukka Vuorinen.

– Mutta sitten moni jääkin rannalle. Vastavalmistuneiden ylioppilaiden on vaikeaa olla samalla viivalla niiden kanssa, jotka ovat harjoitelleet parhaimmillaan vuosia samaan kokeeseen. Toiset taas nakuttavat samaa pääsykoetta useita vuosia putkeen eivätkä pääse sisään. Tällaisella systeemillä ei kannattaisi kauan edetä, koska sen myötä suomalaisten koulutustaso laskee.

Liian korkeana pidetään myös sitä 71 prosentin osuutta, joka uusista ylioppilaista jää lakkiaisvuonnaan vaille opiskelupaikkaa. Välivuodet ovat lisääntyneet: kymmenen vuotta sitten sama osuus oli 57 prosenttia.

– Toisille välivuosi on hyvä asia, toisille se on turmio. Median kertomuksissa toistuu tarina siitä, kuinka vuodet hanttihommissa sisuunnuttivat ja motivoivat pääsykokeisiin. Niitä tarinoita, joissa opintopolku lopulta sulkeutuu, ei kerrota, sanoo Vuorinen.

Vuorisen mielestä oman osaamisen kypsyttelyn paikka on lukiossa.

– Ei lukion aloittavan tarvitse vielä tietää, mihin hän haluaa. Olennaista on, että lukiossa hän oppii tunnistamaan osaamistaan ja mielenkiinnon kohteitaan ja pääsee valitsemaan niihin sopivia kursseja. Lukiossa opiskelijaa tuetaan, ja se tuki puuttuu sieltä välivuosien työpaikalta.

Lukio on viimeinen temppelinharja, jossa isot valinnat tehdään.

Korttitalossa riittää liikkuvia yksityiskohtia. Marraskuun lopussa koulutuskeskustelussa pyöriteltiin uutta yhdyssanaa pisteytystyökalu. Tämä työkalu on laskuri, jonka avulla ylioppilastutkinnon aineita ja arvosanoja painotetaan korkeakoulujen uusissa opiskelijavalinnoissa.

Pisteytystyökalua opiskelijavalintojen uudistamishankkeessa kehittänyt, yliopistojen yhteinen työryhmä Oha-forum julkaisi marraskuussa ensimmäisen version työkalusta. Kohu oli valmis.

Monen mielestä näyttää siltä, että pitkä matematiikka ja äidinkielikin painottuvat työkalussa liikaa. Toinen ongelma nähtiin aineiden asettamisessa nippuihin, joista jokainen järkevä jatko-opintoihin pyrkivä lukiolainen poimisi kirjoittamansa aineet ensin valintaprosessin ja vasta toiseksi motivaationsa tai taipumustensa perusteella. Työkalun ensiversion nähtiin ohjaavan voimakkaasti sitä, mihin opiskelija lukiossa ja yo-kokeessa satsaa.

Paitsi lukiota ja yliopistoja, uudistus koskee tietenkin myös ammattikorkeakouluja, ammatillista opetusta ja avointa korkeakouluväylää. Ammattikorkeakouluissa yhteisten, valtakunnallisten pääsykokeiden suunnitelmat ovat jo hyvinkin pitkällä. Myös amkeille on kehitetty omaa pisteytysmallia.

 

Opiskelijavalintojen uudistamishankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom uskoo, että pisteytystyökalua kehitetään yksinkertaisemmaksi ja selkeämmäksi. Saatua palautetta otetaan huomioon, hän sanoo.

– Ymmärrän täysin lukion opettajien hämmennyksen ja kiukunkin, kun yliopistot pohtivat todistusvalinnan käyttöönottoa näin nopealla aikataululla. Mekin teemme tätä työtä ministeriön aloitteesta kireällä aikataululla ja olemme tietoisia suuresta vastuusta, joka suunnittelutyöhön liittyy, Lindblom sanoo.

Hän ei silti näe, että todistusvalinnan korostumisella olisi suurta vaikutusta lukion yleissivistävyyteen.

– Lukiossa on edelleenkin opiskeltava 75 kurssia, jotka varmistavat lukion yleissivistävyyden.

Myös OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka pitää uudistuksen aikataulua hankalana.

– Ainakaan yhtään nopeammin ei voi edetä, vaikka ei olisi syytä viivytelläkään. Se mietityttää, miten hyvin opiskelijat voivat tuntea järjestelmän sen käyttöönoton ensivaiheessa. Olisin myös odottanut yliopistoilta oma-aloitteisuutta pyrkiä dialogiin lukioväen ja lukiokoulutuksen asiantuntijoiden kanssa. Nyt tuntuu, että sen tärkeyttä ei alusta pitäen oikein ymmärretty, Misukka sanoo.

Misukan mielestä lukioon kasautuva kehittämispaine on saatava näkyviin rahoituksessa.

– Valintakoeuudistuksen myötä lukion opettajien työn merkitys kasvaa, ja jos resursointi laiminlyödään, kehittämiseen ei riitä paukkuja. Se taas voi jättää tilaa esimerkiksi kaupallisille toimijoille.

Hän viittaa valmennuskurssibisnekseen, jossa toimivat yritykset ovat jo ilmoittaneet, että pääsykoevalmennuksen liiketoimintamahdollisuuksien heikentymisen myötä toiminta viedään jo lukioaikana tehtävään valmennukseen.

– Valintauudistuksen myönteisiä puolia on tasa-arvon lisääntyminen, ja siitä tulee pitää kiinni. Tuhansien eurojen valmennuskurssit ovat olleet koulutuksen periytymistä hyvätuloisten ja hyvin koulutettujen vanhempien lapsille, Misukka toteaa.

Pääsykokeet eivät kokonaan poistu.

Opetusministeriössä uudistuksen parissa työskentelevä ylitarkastaja Ilmari Hyvönen muistuttaa, että ylioppilastutkinnolla on ollut tähänkin saakka suuri vaikutus korkeakouluvalinnoissa, eikä pääsykoe ole kokonaan poistumassa.

– On hyvä huomata, että suoralla todistusvalinnalla valitaan jo nyt 15 prosenttia ja todistuksen ja pääsykokeen yhteispistevalinnalla 50 prosenttia hakijoista. Ja ainevalinnoillakin on ollut paljon merkitystä. Meillä on esimerkiksi ollut pääsykokeita, jotka perustuvat jo nyt lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärään, Hyvönen sanoo.

Suoran todistusvalinnan osuuden kasvaessa eniten väheneekin yo-todistuksen ja pääsykokeen yhteispistevalinnan osuus. Pelkän pääsykoevalinnan tuleva osuus vaihtelee oppiaineittain, mutta Hyvönen pitää osuutta jatkossakin ”merkittävänä”.

– Korkeakoulut päättävät pelkän pääsykokeen osuudesta tarkemmin, mutta voi arvata, että tuo tulee olemaan kokonaisuuden tasolla samaa luokkaa kuin nykyisin, Hyvönen sanoo.

Se on hyvä uutinen nuorelle, joka syystä tai toisesta epäonnistuu ylioppilaskokeessaan.

 

Näin uudistus etenee

  • Osa korkeakouluista tekee muutoksia valintakriteereihin jo tänä keväänä. Osassa oppiaineista siirrytään useamman yliopiston yhteisvalintaan, eikä hakijoilta saa edellyttää kokeessa pitkää valmentautumista.

  • Ylioppilastodistusten pisteytystyökalu on parhaillaan yliopistoilla lausuntokierroksella, joka päättyy tammikuun lopussa.

  • Keväällä yliopistot tekevät päätökset siitä, miten ylioppilastutkinto pisteytetään vuoden 2020 todistusvalinnassa.

  • Korkeakoulut tiedottavat vuonna 2020 sovellettavista valintaperusteista viimeistään ensi syksynä.