Kun työarkea leimaavat alati muuttuvat koronaohjeistukset, henkilöstö tarvitsee tilaa puhua ja purkaa tuntojaan. Uusi arki pitää muokata yhdessä.
Tämä on yksi vantaalaisen Kartanonkosken päiväkodin johtajan Tarja Turusen poimimista korona-ajan opeista.
– Kun työntekijät pääsevät itse vaikuttamaan toimintatapoihin, niihin on helpompi sitoutua.
Turusen johtamassa päiväkodissa on 110 lasta ja reilut 20 työntekijää. Kevään poikkeusaikana lapsia oli päiväkodissa enintään parikymmentä viikossa.
Työntekijöitä ei lomautettu, ja halukkaat saivat ilmoittautua muihin tehtäviin kaupungin perustaman resurssikeskuksen kautta.
Päiväkodissa väljempi arki hyödynnettiin tehokkaasti. Työntekijät kouluttivat toisiaan, kunnostivat oppimisympäristöjä, ja varhaiskasvatussuunnitelmaa työstettiin porukalla. Yhteisöllisyys kasvoi kohisten.
– Siinä tajusi erilaisten kehittämispäivien merkityksen: on tosi tärkeää, että työntekijät ovat tekemisissä keskenään, myös ilman lapsia.
Rutiinien merkitys on Turusen mielestä korostunut korona-aikana. Yhdessä mietitty päiväjärjestys tuo turvaa muuttuvassa tilanteessa.
Kahvihuoneessa on ollut kylpylä ja Lapin erämaa.
Työyhteisön iloa kannattaa ruokkia.
– Kerran kuussa yksi tiimeistä järjestää työporukalle teemakahvit. Meillä on ollut kahvihuoneessa muun muassa kylpylä ja Lapin erämaa.
Korona myös päivitti päiväkotiarjen käytäntöjä entistä paremmiksi. Aamut ovat rauhoittuneet, kun työntekijät vastaanottavat lapset päiväkodin ovelta sen sijaan, että vanhemmat riisuvat lapsensa vaatteet ja pesevät tämän kädet eteisessä ennen lähtöään. Uusi käytäntö on vanhaa parempi sekä työntekijöiden että vanhempien mielestä.
Koronan takia toimintaa on porrastettu ja ryhmien liikkumista ulos ja sisälle mietitty entistä tarkemmin, mikä on sujuvoittanut arkea ja tehostanut tilojen käyttöä.
Digiasioissa on opittu roimasti: videoklipeillä ja ryhmien Whatsapp-yhteisöillä päiväkotiarkea pystyttiin viemään poikkeusoloissa koteihin. On ymmärretty, että monelle vanhemmalle on helpompaa pitää vasu-keskustelu etänä työpäivän lomassa.
Kun etäkokouspalvelu tuli tutuksi, alustalle siirrettiin myös työyhteisön asiat.
Turunen toivoo, että kevään kokemukset auttavat työntekijöitä jaksamaan epävarmuutta.
– Kun haasteet ratkaisee yksi kerrallaan, pysyy täyspäisenä.
Elokuussa Kartanonkosken päiväkodissa oli paikalla jo noin 80 prosenttia lapsista.
Koronakeväänä päiväkotien olosuhteet vaihtelivat samankin kaupungin sisällä.
Vantaalaisen Rekolanmäen päiväkodin 75 lapsesta paikalla oli vain noin puolet. Työntekijöitä oli kymmenisen. Sijaispalvelun työntekijät lomautettiin.
Päiväkodin ryhmät jaettiin uudelleen. Joka aamu työntekijöiden aamupalaverissa katsottiin, miten paljon lapsia on paikalla, miten työt jaetaan ja miten koronaohjeistukset sovitetaan arkeen.
– Opittiin tuntemaan toisiamme ihan eri tavalla. Koko talon opettajien yhteistyö varmasti jatkuu tiiviimpänä, niin hedelmällistä se oli, varajohtaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja Salla Sutinen kertoo.
Myös Rekolanmäeltä lähti päivittäin koteihin videoklippejä avittamaan osallistumista päiväkodin toimintaan poikkeusaikana.
Ulkoprojekteina rakennettiin kauppa ja keppihevoskarsina. Viikonlopuiksi päiväkodin ikkunoihin tehtiin rastiratoja. Uusi yhteistyö avasi työntekijöiden ideahanat.
– Tuntui, että henkilöstön vahvuudet löydettiin, kun nähtiin erilaisia tapoja tehdä.
Rekolanmäellä video osoittautui loistavaksi yhteydenpitovälineeksi varsinkin maahanmuuttajaperheisiin, joiden kanssa ei aina ole yhteistä kieltä.
Sutisen mielestä poikkeusaikana korostui yhteen hiileen puhaltaminen, keskusteleminen ja toisten huomioon ottaminen. Keskeistä oli, että kaikki työntekijät osallistuivat suunnitteluun ja saivat vaikuttaa työpäiviensä kulkuun.
Sutinen toivoo, että koronakeväänä käytössä olleet koulutuswebinaarit ja työntekijöiden ohjatut taukoliikunnat pystyttäisiin pitämään osana arkea jatkossakin.
Syksyyn Sutinen katsoo kiinnostuneena. Korona-aika kaventaa tekemistä, kun retket julkisilla kulkuvälineillä ovat pois laskuista. Epävarmuutta on siedettävä ja töitä ajateltava uudella tavalla, mutta elämä jatkuu.
– Teemme kaikkea mahdollista ja turvallista. Kevät antoi toivoa, että monenlaista voi tehdä varhaiskasvatuksessa poikkeusaikanakin.
Syksyltä Sutinen toivoo myös varhaiskasvatuksen arvon palautusta. Hänestä koronakeväänä tuntui, että varhaiskasvatus asemoitiin yhteiskunnassa pelkästään vanhempien työssäkäynnin mahdollistajaksi.
– Siinä palattiin 80-luvulle ja unohdettiin varhaiskasvatuksen asema lapsen oikeutena ja osana lapsen opinpolkua.
Varhaiskasvatuksen opettaja Sanni Suomi helsinkiläisestä Kotikallion päiväkodista pohtii korona-ajan oppeja esiopetuksen näkökulmasta. Hänellä oli työparinsa kanssa viime keväänä 24 eskarilaista, joista vain muutamia oli paikalla päiväkodissa.
Diginäppärän johtajan ansiosta Kotikalliossa oltiin etunenässä etäesiopetuksen järjestämisessä. Esiopetuksen oma verkkoympäristö oli luotu jo ennen valtakunnallisten ohjeiden tuloa.
Ryhmälle perustettiin oma virtuaaliseinä, johon Suomi työpareineen listasi paitsi esiopetustehtävät, myös vinkkilistoja kivasta tekemisestä kotiin sekä QR-koodeilla toteutettavia ulkotehtäviä.
Suomea toisena kielenä opetteleville Suomi kokosi oman seinänsä: pelejä, lauluja, linkkejä ja muita apuja suomen kielen harjoitteluun. S2-oppijoiden oma virtuaaliseinä oli Suomen mielestä korona-ajan suurin oivallus, joka menee ehdottomasti jatkoon.
– Mietin, miksi emme ennen ole käyttäneet tällaista: yksi paikka, josta löytyy kaikki.
Esiopetukseen kuuluivat keväällä myös viikoittaiset videotapaamiset, joissa lapset oli jaettu pienryhmiin. Suomi hyödynsi etäkokouspalvelua myös keskusteluissa vanhempien kanssa. Hänestä ne olivat etänä tavallista tehokkaampia, ja kirjaamiseen jäi enemmän aikaa.
Syksyltä Suomi toivoo, että arkea voitaisiin jatkaa paikan päällä päiväkodissa. Koronakevät näytti, ettei esiopetuskaan kaadu poikkeusoloihin.
– Meillä on hyvät rahkeet toteuttaa etäesiopetusta vielä paremmin kuin viime keväänä.
Vanhempainillan Suomi pitää syksyllä ulkona.