Tulevaisuuden työelämä edellyttää natiivitasoista englannin taitoa. Kielen vankka asema koulussa on siksi perusteltu.
Kaikki kielitaito on arvokasta. On harhaluulo, että englanti yksin riittäisi työelämässä tai että sitä pitäisi osata kuin natiivi. Englanti on perusvaade, ja kielitaito rakentuu sitten muista kielistä.
Kieltenopiskelu on kuin pukeutuminen. Nuoret seuraavat trendejä aikuisten neuvoista piittaamatta.
Kieltenopiskelussakin on trendejä. Esimerkiksi espanja on ollut maailmanlaajuisesti muodikasta jo kymmenisen vuotta. Muuten tuntuu, että muodissa on kaikki mulle heti nyt -ajattelu, ja siihen aikaa ja vaivaa vaativa kieltenopiskelu ei oikein sovi.
Kaikkein tärkeintä olisi nyt palauttaa kielet kunniaan korkeakoulujen opiskelijavalintojen pisteytysjärjestelmässä.
Se on yksi tärkeimmistä toimista, jotka pitäisi tehdä. Matemaattiset aineet ovat tärkeitä, mutta niiden osaamisesta palkitaan jopa kieltenopiskelupaikkaa hakiessa. Totta kai lukiolaiset kovassa kilpailussa laskelmoivat ja valitsevat niitä aineita, joista saa parhaat pinnat.
Korona-aika on osoittanut, että etäyhteydet soveltuisivat myös kieltenopetuksen monipuolistamiseen.
Jos omaan kouluun ei tule jonkin harvinaisemman kielen ryhmää tai etäisyydet ovat pitkät, miksi ei voitaisi hyödyntää myös etäyhteyksiä? Ne tarjoavat myös mahdollisuuden ”helppoon vaihto-opiskeluun” eli yhteydenpitoon ystävyyskoulujen kanssa.
