Silta jokaiselle – oppivelvollisuutta uudistamassa

OAJ:n julkaisema oppivelvollisuusmalli tarkoittaisi kokonaisvaltaista koulutusjärjestelmän uudistusta, joka pyrkisi korjaamaan valuviat tasa-arvoiselta koulupolulta. Päättäjien ja tutkijoiden puheesta voi tehdä tulkinnan, että sen aika on tullut.

Vuosi 2015: esiopetuksesta tuli velvoittavaa. Vuosi 1997: myös vaikeimmin kehitysvammaiset tulivat oppivelvollisuuden piiriin. Vuosi 1983: kymppiluokat.

Edellä on lueteltu suomalaisen oppivelvollisuuden keskeiset uudistukset viimeksi kuluneiden 35 vuoden aikana. Myös vuonna 2014 silloinen hallitus yritti nostaa oppivelvollisiän 17 ikävuoteen, mutta hanke kaatui.

Aikajanan voi tulkita yksinkertaisesti: kasvatuksen ja koulutuksen sisällöt ja työnkuvat ovat toki muuttuneet rivakasti, mutta iso rakenne ei ole.

Vuonna 2010-luvulla Suomeen syntyvä lapsi tuupataan kasvatus- ja koulutusjärjestelmään, jonka isot raamit on suunniteltu 70-lukulaiseen tai sitä vanhempaan yhteiskuntaan.

 

Jos väittää, että vuosikymmenten aikana toteutuneet yhteiskunnalliset muutokset edellyttävät uudistuksia oppivelvollisuuteen, asia pitäisi pystyä perustelemaan. Sitä OAJ on oppivelvollisuusmallissaan yrittänyt. Kuluneen vuoden aikana tuotetussa mallissa kuuluu niin tutkimuksen, asiantuntijoiden kuin kasvatus- ja opetusalan ammattilaistenkin ääni.

– Työelämän ja yhteiskunnan syvällinen muutos on mallimme yksi lähtökohta. Kun tänään keski-iässä oleva ihminen syntyi, työelämä oli niin stabiilia, että tämä ihminen saattoi ajatella olevansa samassa työpaikassa koko uransa. Nyt haaveammatti saattaa hyvinkin lakata olemasta ihmisen koulupolun aikana, OAJ:n koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen sanoo.

Lahtisen mukaan yhteiskunnan on turvattava reitti työelämään tai jatko-opintoihin.

– Reitti on luotava vähintään toisen asteen koulutuksen kautta. Tilastoista tiedämme, että toisen asteen koulutus puolittaa työttömyysriskin. Ja kun perehdymme koulutusta ja ylipäänsä yhteiskuntaa koskevaan tutkimukseen, käy selväksi, että koko oppivelvollisuus vaatii uudenlaista tarkastelua, Lahtinen sanoo.

 

OAJ:n mallia ei ole luotu ainoastaan sujuvan työelämään siirtymisen varmistajaksi. Kokonaisvaltaisen mallin päätavoitteet ovat Lahtisen mukaan koulupudokkuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen ja Suomen koulutus- ja osaamistason nousu. Keskeinen lähtökohta on koulutuksen tasa-arvon turvaaminen.

– Meille on ilmaantunut tiettyjä pirullisia ongelmia, jotka yhteiskunnan on ratkaistava koulutuksella. Joka kymmenes lapsi kärsii nykyisin köyhyydestä, ja eriarvoisuutta ilmenee sekä perheiden että alueiden välillä. Vanhempien koulutustausta vaikuttaa yhä enemmän lapsen koulupolun kulkuun, Lahtinen sanoo.

 

OAJ:n mallissa oppivelvollisuus ulottuisi 19 ikävuoteen saakka ja toisaalta 5–6-vuotiaana alkavasta esiopetuksesta siirryttäisiin peruskoulun ensimmäiselle luokalle joustavasti 1–3 vuodessa, yksilöllisen kehityksen mukaan. Joustavuus jatkuisi perusopetuksessa muutenkin, kun esimerkiksi vuosiluokille 7–9 tulisi mahdollisuuksia suorittaa lukion tai ammatillisen koulutuksen opintoja.

– Mallissamme lasten ja nuorten erilaisuus on rikkaus, ei negatiivisesti erittelevä tai leimaava tekijä. Opinpolku rakentuu jokaiselle oppilaalle sopivaksi, Lahtinen sanoo.

Arviointiin OAJ lisäisi kriteerejä ja työkaluja. Hyvän osaamisen rinnalle järjestö toisi yhä useammalle luokalle myös vähimmäisosaamisen kriteerit. Arvioinnin tueksi perustettaisiin myös kansallinen tukipankki, joka sisältäisi erilaisia pedagogisia materiaaleja ja arviointitehtäviä opettajan käytettäväksi.

 

Oppivelvollisuuden uudistaminen saa tukea monissa tutkimuksissakin. Esimerkiksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on esittänyt useampiakin tuloksia, jotka puoltavat oppivelvollisuuden pidentämistä sekä alku- että loppupäästä.

”Huoleen näyttää olevan myös syytä, sillä ilman toisen asteen koulutusta jääminen on korreloitunut negatiivisesti kaikenlaisen elämässä pärjäämisen kanssa”, kirjoittaa VATT:n tutkimusprofessori Tuomas Pekkarinen Suomen Akatemian blogissaan. Huoli-sanalla hän viittaa peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheeseen.

Helmikuussa VATT julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan loppuvuodesta syntyneet lapset päätyvät muita todennäköisemmin erityisopetuksen piiriin. Samana vuonna syntyneiden lasten yksilölliset erot ovat keskeinen ajatus myös OAJ:n joustavan esi- ja alkuopetuksen mallissa.

Toisen asteen koulutus puolittaa työttömyysriskin.

Talouspolitiikan arviointineuvosto totesi puolestaan tammikuussa, että oppivelvollisuuden pidentäminen 18 vuoden ikään voisi lisätä toisen asteen tutkinnon suorittaneiden määrää ja vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen.

– En missään nimessä väitä, että oppivelvollisuuden ulottaminen 18:aan tai OAJ:n esittämään 19 ikävuoteen ratkaisisi yksinään kaikki toiselle asteelle siirtymisen ongelmat, mutta mielestäni se voisi olla osa laajempaa ratkaisua. Tarvitsemme tukipalvelujen, kuten erityisopetuksen ja oppilashuollon, varmistimia, mutta oikeastaan ne toimivat nykyiselläänkin paremmin peruskoulussa kuin toiselle asteelle siirryttäessä, Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja Roope Uusitalo sanoo.

Hänen mukaansa taloustieteessäkin on osoitettu vakuuttavasti, että peruskoulun jälkeinen koulutus kannattaa.

– Ja aivan erityisesti se kannattaa riskiryhmien tapauksessa. Jos toisen asteen koulutus jää suorittamatta, kyse ei ole yksilöille vain väliaikaisesta tilanteesta, vaan he jäävät työllistymisessä ja tulotasossa pysyvästi jälkeen.

 

Uusitalon mukaan oppivelvollisuuden uudistaminen on erittäin tervetullut keskustelunaihe. Myös hän kannattaa asian kokonaisvaltaista tarkastelua ja kuulostaa olevan iloinen siitä, että opettajien järjestö esittää uudistuksia.

Opettajat ovat tässä asiassa aivan olennainen ryhmä.

Mallin valmistelussa OAJ keräsi jäsenistään ryhmän kokemusasiantuntijoita, jotka tuntevat opintojen nivelvaiheita ja esimerkiksi joustavan etenemisen malleja työnsä kautta.

– Opettajat ovat tässä asiassa aivan olennainen ryhmä. Jokin toinen taho voi tietää esimerkiksi siitä, miten työmarkkinoita tulisi uudistaa, mutta jos oppivelvollisuudelle aiotaan tehdä jotain, opettajien käytännön tieto opetusalasta pitää saada mukaan, sanoo Uusitalo.

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei olisi mikään kansainvälisesti harvinainen temppu.

Suurimmassa osassa kehittyneitä maita oppivelvollisuus ulottuu Suomen tavoin 16 ikävuoteen, mutta monissa maissa myös sen yli. Esimerkiksi Englannissa, Itävallassa, Hollannissa ja osassa Yhdysvaltojen, Saksan ja Kanadan osavaltioita opiskeluun liittyviä velvoitteita on lisätty kymmenen viime vuoden sisällä.

– Maita, joissa oppivelvollisuus jatkuu meitä pidemmälle, alkaa olla jo iso joukko, Uusitalo sanoo.

 

Tutkijoiden ja nyt myös OAJ:n esittämät ajatukset oppivelvollisuudesta ovat tavoittaneet myös päättäjät. Puolueissa valmistellaan parhaillaan linjoja ensi vuoden eduskuntavaaleihin, ja jo useampi niistä on linjannut tavoitteekseen oppivelvollisuuteen liittyviä uudistuksia.

OAJ kysyi eduskuntapuolueilta alustavia kantoja oppivelvollisuuden uudistustarpeista. Vastauksiin voi tutustua oheisessa kaaviossa.

 

Myös Kuntaliitto tekee kevään aikana laskelmia siitä, mikä eri oppivelvollisuusmallien hintalappu olisi. OAJ:n omien laskelmien mukaan kaikkien esitettyjen uudistusten hinta olisi 294 miljoonaa euroa.

Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtajan Terhi Päivärinnan mukaan kuntien järjestö ei välttämättä luo omaa malliaan, mutta lausuu aikanaan oman kannanottonsa uudistuksen tarpeista.

– Kun keskustelua kuuntelee, varmaankin kaikki oivaltavat, että kyseessä on seuraavien eduskuntavaalien teema. Ottamatta kantaa yksityiskohtiin ajattelen, että niukat resurssit pitää suunnata sinne, missä niillä on eniten vaikuttavuutta, Päivärinta sanoo.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on samoilla linjoilla.

– Malliin on istutettu jatkuvan oppimisen ja kehittymisen ajatus. Haluamme nimenomaan konkreettisia ja vaikuttavia toimia, joilla jokaisen lapsen polku turvataan. Se vaatii myös rahaa, mutta se on investointi, joka kannattaa, Luukkainen sanoo.

Luukkainen toivoo, että malli herättää laajaa keskustelua niin kansalaisten kuin päättäjienkin parissa.

– Sen tämä tärkeä asia ansaitsee.

Esiopetus kaksivuotiseksi

Muutetaan esiopetus kestoltaan kaksivuotiseksi siten, että siihen osallistuvat jatkossa pääsääntöisesti kaikki 5–6-vuotiaat lapset. Lapsi voi siirtyä koulun ensimmäiselle luokalle 1–3 vuodessa esiopetuksen aloittamisesta.

Joustava esi- ja alkuopetus

Esi- ja alkuopetus järjestetään kokonaisuutena, joka huomioi lasten yksilölliset kehitysvaiheet. Esi- ja alkuopetuksessa ollaan kunnes toisen vuosiluokan vähimmäisosaamistaso on saavutettu. Tällöin koulunaloituksen lykkäyksestä ja aikaistamisesta voidaan luopua.

Arviointiin kriteereitä ja työkaluja

Perustetaan kansallinen oppilasarvioinnin tukipankki ja kehitetään arviointikriteeristöä niin, että arviointi saadaan yhdenvertaiseksi kaikissa kouluissa. Nykyistä useammalle luokka-asteelle luodaan sekä vähimmäisosaamisen että hyvän osaamisen kriteerit.

Ikärajat uusiksi

Perusopetus päättyy, kun sen oppimäärä ja jatko-opintokelpoisuus on saavutettu. Säädetään perusopetuksen suorittamisen enimmäisikärajaksi 19 vuotta ja lisätään nuoren mahdollisuuksia edetä opinnoissaan myös tavanomaista nopeammin. Perusopetuksen vuosiluokille 7–9 luodaan mahdollisuuksia suorittaa toisen asteen opintoja.

Uusia reittejä opintojen suorittamiseen

Estetään koulutuspolun katkeaminen riittävällä koulunkäynnin tuella ja opinto-ohjauksella peruskoulun ja toisen asteen aikana ja nivelvaiheessa yhdenvertaisesti jokaiselle.

Oppivelvollisuus toiselle asteelle saakka

Oppivelvollisuus kattaa toisen asteen opinnot siihen asti, kun nuori täyttää 19 vuotta. Toinen aste kattaa kaikki toisen asteen koulutusmuodot sekä valmentavat ja valmistavat koulutukset. Jokaiselle nuorelle laaditaan ura- ja jatko-opintosuunnitelma.

Tutustu malliin tarkemmin

OAJ:n oppivelvollisuusmalli on tiivistetty kuuteen ratkaisuun, joihin voi tutustua syvällisemmin OAJ:n sivuilla.