Intian Delhin kivilouhoksella nuoret, laihat miehet poraavat kalliota. Jaloissaan heillä on sandaalit. Sakea kivipöly leijuu ilmassa eikä hengityssuojaimista ole tietoakaan. Joku on menettänyt työssä pätkän kädestään, ja osa työntekijöistä näyttää olevan vasta lapsia.
Köyhiä ihmisiä on helppo huijata allekirjoittamaan kohtuuttomia työsopimuksia, koska monikaan ei osaa lukea. Ammattiyhdistysten aktiivit kertovat vanhemmille, että lapset kannattaisi viedä mieluummin kouluun kuin raahata työmaalle.
Varia-ammattioppilaitoksen opinto-ohjaaja Leena Kemppi kävi muutama vuosi sitten Intiassa tutustumassa Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen Saskin työhön. Hän tapasi miehen, joka oli aloittanut työt kivilouhoksella 17-vuotiaana. Mies sai 35 päivän työstä 7 päivän palkan.
Tästä ja muusta huonosta kohtelusta sisuuntuneena kivimies perusti ammattiliiton. Nyt liitossa on 13 000 jäsentä.
Työntekijöiden ongelmat kehittyvissä maissa ovat valtavia eivätkä ne korjaannu hetkessä. Sask tukee paikallisia ammattiyhdistyksiä muun muassa jakamalla tietoa, jotta maat pärjäisivät tulevaisuudessa omin avuin.
Kemppi on tehnyt erilaista vapaaehtoistyötä jo pitkään. Hän on nähnyt, kuinka heikossa asemassa olevat intialaiset naiset voimaantuvat suomalaisten kollegojen vierailusta ja miten ylpeinä lapset esittelevät vaatimatonta kouluaan.
− Työolot paranevat, kun lapset pääsevät kouluun, oppivat lukemaan ja pystyvät puolustamaan omia oikeuksiaan, Kemppi sanoo.
Myös OAJ on entistä vahvemmin tukemassa lasten oikeutta koulunkäyntiin ja parantamassa opettajien työoloja kehittyvissä maissa.
Kun parannamme työntekijöiden oikeuksia, vahvistamme koko yhteiskuntaa.
Työntekijöiden oikeuksissa yhdistyvät kestävän kehityksen kaikki näkökulmat: sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ympäristöllinen. Kaikkia näitä pitää vahvistaa kaikkialla maailmassa, jos haluamme rakentaa kestävää tulevaisuutta ja olemassaolon edellytyksiä itsellemmekin tulevaisuudessakin.
Näin Suomen opettajaksi opiskelevien liiton puheenjohtaja Saana Ylikruuvi perustelee ammattijärjestöjen kansainvälistä vastuuta. Soolissakin pohditaan parhaillaan, voitaisiinko maailmanlaajuista solidaarisuustyötä vakiinnuttaa osaksi omaa toimintaa.
− Kun parannamme työntekijöiden oikeuksia, vahvistamme koko yhteiskuntaa.
Omia kokemuksiaan Ylikruuvi on kerryttänyt muun muassa osallistumalla Saskin solidaarisuuspäiville ja harjoittelulla Suomalaisten kehitysjärjestöjen yhteistyöjärjestössä Fingossa. OAJ on jäsenenä niissä molemmissa.
Miksi suomalaisten opettajien ammattijärjestön pitäisi vahtia työoloja maailmalla? Eikö omien jäsenten edunvalvonnassa riitä tarpeeksi tekemistä?
Ylikruuvin mielestä opettajien kuuluu omalta osaltaan kantaa huolta tulevaisuudesta ja olla mukana vaikuttamassa siihen. Tuleva yhteiskuntaopin opettaja muistuttaa, että työelämän epäkohdat vaikuttavat globaalissa maailmassa kaikkiin.
− Kun itsellämme monet asiat ovat hyvin, meidän on autettava niitä, joilla näin ei vielä ole.
OAJ:n päätös lisätä solidaarisuustyötään saa Ylikruuvilta kiitosta.
− Tämä on huikea juttu. Ay-liikkeellä on hurjan paljon valtaa ja sen myötä vastuuta. Tämä on juuri oikea tapa käyttää sitä.
Ylikruuvi huomauttaa, miten isosti ay-liike on Suomessakin parantanut työntekijöiden oikeuksia ja rakentanut kansalaisyhteiskuntaa. Se on tukenut tärkeällä tavalla haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Nyt sama työ jatkuu niissä maissa, joissa työolot eivät vielä ole kunnossa tai joissa esimerkiksi ay-toiminta on kokonaan kielletty.
Solidaarisuustyötä piisaa esimerkiksi vaateteollisuudessa, jossa käytetään paljon lapsityövoimaa ja johon liittyy lisäksi kehno palkka, surkeat työolot ja isot ympäristöongelmat. Kansainvälinen ay-yhteisö pystyy lisäämään näissäkin asioissa avoimuutta, vastuullisuutta ja painostusvoimaa.
Kun Leena Kemppi kuuli, että OAJ on liittynyt Saskiin, hän kertoi asian tärkeydestä kollegoilleen ja innosti oman paikallisyhdistyksensä, Vantaan ammatilliset opettajat liittymään Saskin kannatusjäseneksi.
Sask parantaa työoloja kehittyvissä maissa tukemalla työntekijöitä ja ammattiliittoja. Jäseninä ovat suomalaiset ammattiliitot ja niiden keskusjärjestöt. Pääosa toiminnan rahoituksesta tulee ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista.
OAJ on osaltaan edistämässä erityisesti opettajien työoloja ja lasten koulunkäyntiä kehittyvissä maissa. Saskin lisäksi keskeisenä yhteistyökumppanina on kansainvälinen opettajajärjestö EI.
− Yhteistyö vahvojen toimijoiden kanssa tekee tästä työstä entistä vaikuttavampaa, sanoo järjestöpäällikkö Jenni Arnkil. OAJ:ssä solidaarisuustyöstä vastaa Arnkilin lisäksi erityisasiantuntija Kaj Raiskio.
OAJ on tehnyt solidaarisuustyötä 1980-luvulta lähtien. Käytännössä se on tarkoittanut muun muassa kehitysyhteistyöhankkeita, ay-oikeuksien kansainvälistä puolustamista ja kriisitilanteissa olevien opettajajärjestöjen tukemista maailmalla. Lisäksi OAJ on Nenäpäivän yhteistyökumppani, Planin tyttösponssi ja mukana Kirkon ulkomaanavun Opettajat ilman rajoja -verkostossa.
– Jatkossa tarjoamme jäsenillemme entistä enemmän mahdollisuuksia osallistua solidaarisuustyöhön, Raiskio kertoo.
OAJ:n valtuusto linjasi keväällä 2019 kansainvälisessä strategiassaan, että OAJ tavoittelee maailman opettajajärjestön EI:n suositusta, jonka mukaan järjestöjen jäsenmaksutuotoista 0,7 prosenttia käytetään solidaarisuustyöhön.