Mennäänkö minimillä vai parannetaanko osaamista – Toisen asteen hankinnoissa tehdään nyt isoja päätöksiä

Hankitaanko oppivelvollisille omat veitset ja sakset, annetaanko tietokone lainaksi vai myönnetäänkö seteli sen ostoon, miten it-välineiden huolto ja tuki hoidetaan? Kysymyksiä riittää eivätkä päätökset ole helppoja.

Rehtori Maija Aaltolalla on pöydällään lakimuutos, joka on teoriassa simppeli mutta käytännössä kaikkea muuta. Oppivelvollisuus laajenee, ja oppivelvollisille pitää tarjota maksutonta opetusta toisella asteella. Miten temppu tehdään, sitä mietitään myös Espoon seudun koulutuskuntayhtymässä Omniassa.

Valmisteluryhmät selvittävät parhaillaan, mitä eri hankitamallit maksavat ja miten ne vaikuttavat opetukseen. Esimerkiksi tietokoneiden lainaaminen voi tulla kalliimmaksi kuin niiden ostaminen, koska se sitoo työvoimaa ja lisää byrokratiaa.

Suomen ammattikoulutuksen johtajien puheenjohtajana Aaltola tietää, että kollegat kaipaavat nyt valtakunnallista mallia ja yhteistä keskustelua siitä, miten lakimuutos käytännössä toteutetaan.

Amiksissa maksuttoman opiskelun käytännön toteutusta mutkistaa se, että valtaosa opiskelijoista on aikuisia ja niitä nuoria, joita oppivelvollisuuden laajennus ei koske. Kahden kerroksen väkeä ei saisi päästää syntymään.

− Miltä kymppiluokalta tulleesta mahtaa tuntua, kun ysiltä tullut kurssikaveri saa opiskella maksutta, mutta hän ei, Aaltola pohtii.

Omniassa opiskellaan monenlaista aikuisten perusopetuksesta ammatillisiin tutkintoihin ja lukio-opintoihin. Samoissa opetusryhmissä on hyvin eri-ikäisiä opiskelijoita. Ratkaisut maksuttomissa hankinnoissa vaikuttavat väkisin myös opetukseen ja opetustiloihin.

− Miten opettajan työ muuttuu, jos opiskelijoilla on erilaiset materiaalit ja välineet, joita hallitaan eri tavoin? Pitääkö oppivelvollisten työasut olla pestyinä ja silitettyinä luokassa, kun muut pitävät itse huolta omistaan?

Omnia päättää nyt, mitä oppimateriaaleja, työvälineitä ja työasuja opetuksessa tarvitaan, hankitaanko niitä kaikille henkilökohtaisesti vai hankitaanko yhteisiksi ja voiko osa välineistä olla myös ei-oppivelvollisten käytössä.

− Pienilläkin muutoksilla voi tulla ongelmia arkeen, kun opiskelijoilla on erilaisia statuksia.

Tänä keväänä ratkaistaan, toteutetaanko hankinnat minimin mukaan vai siirrytäänkö päätösten myötä uudelle tasolle.

− Rakennusalaakin voi oppia ilman omaa tietokonetta, mutta tulevaisuuteen suuntaa paremmin malli, jossa tietotekniikkaa hyödynnetään opiskelussa niin vuorovaikutukseen kuin osaamisen dokumentointiinkin, Aaltola muistuttaa.

Pitääkö kaikille oppivelvollisille hommata oma läppäri? Valtakunnallisesti on pohdinnassa hyvin erilaisia malleja.

Esimerkiksi oppilaitos voisi antaa opiskelijalle koneen hankkimiseen tarkoitetun setelin. Sellaisiakin malleja on suunnitteilla, joissa opiskelija saa koneen omakseen, jos valmistuu tavoiteajassa.

Aaltolan mukaan kaikissa vaihtoehdoissa on omat plussat ja miinukset. Yhtä valmista mallia tuskin kenelläkään on vielä ensi syksynä, vaan laajat tietokone- ja muut laitehankinnat toteutetaan porrastetusti oppivelvollisuusuudistuksen edetessä.

Linjaukset tietokonehankinnoista vaikuttavat myös siihen, millaisia aine- ja kurssikohtaisia oppimateriaaleja hankitaan. Digitaalisia materiaaleja vai kirjastoon oppikirjoja?

− Uudistuksen yhteydessä haluamme varmistaa, että materiaalit ovat saavutettavia, opettajien yhdessä kehittämiä ja yhdenvertaisia, Aaltola sanoo.

Hankinnat ovat kalleimmillaan opintojen alussa.

Esihenkilöt ovat nyt Omniassa taulukoineet, mitä työasuja, työvälineitä ja oppimateriaaleja opiskelijat ovat itse hankkineet missäkin tutkinnossa. Seuraavaksi opettajien kanssa pohditaan uusia hankintoja.

Tarpeisiin vaikuttaa hyvin moni asia: ovatko opiskelijat oppivelvollisia, tehdäänkö muutoksia oppimisympäristöön tai luokkatiloihin, mitä materiaaleja opettaja tuottaa itse. Omien kirjastojenkin tarjonta pitää miettiä.

Lopullisista kustannuksista ei ole vielä tietoa. Ensin katsotaan valtion rahoitus, sen pitää riittää uudistukseen.

− Korotus yksikköhintaan ei ole suuri, katsotaan mitä muuta rahoitusta tähän osoitetaan.

Tälle vuodelle varattu valtion raha on Aaltolan mielestä riittämätön, koska hankinnat ovat kalleimmillaan juuri opintojen alussa. On kuultu, että seuraavien vuosien rahoitusta voitaisiin siirtää tälle vuodelle.

Espoon kaupunki aloitti jo viime syksynä oppivelvollisuusuudistuksen valmistelutyön, jonka ohjausryhmässä Aaltola edustaa Omniaa. Omniassa hän koordinoi valmistelua, johon on nimetty useita valmisteluryhmiä. Henkilöstö on tiiviisti mukana prosessissa.

Perjantain virtuaalikahveilla tiedotetaan ajankohtaisista asioista ja keskustellaan, mikä opettajia muutoksessa askarruttaa. Opettajat voivat heittää koordinaatiotyöryhmälle kysymyksiä myös intraan.

Aikataulu on tiukka. Aaltola on huolissaan siitä, ehditäänkö kiireessä näkemään, millaisia vaikutuksia uudistuksella on toisen asteen koulutukseen. Tuleeko koulutusten välille erilaisia toimintamalleja ja miten se taas vaikuttaa oppilaitosten ja alojen keskinäiseen kilpailuun ja vetovoimaan?

Nyt Omniassa selvitetään, mitä maksuttomuus oppilaitokselta edellyttää ja mahdollistaa. Yllättävän monet tukinnoista ovat nykyisinkin maksuttomia.

Kun isot linjaukset on päätetty, on aika ratkaista, kuinka suuria muutoksia tehdään oppimisympäristöihin ja kuinka suuri osa oppimateriaaleista on digitaalisia.

− Sorvia ei tietysti osteta jokaiselle, mutta tietokone on tärkeä.

Oma kysymyksensä on sekin, mitä ohjelmia tietokoneisiin tarvitaan. Saako opiskelija itse ladata koneelle mitä haluaa?

Entä pitääkö koulutuksen järjestäjän kustantaa opiskelijalle nettiyhteys myös kotiin? Tähän ministeriö vastasikin kysymykset ja vastaukset -palstallaan. Sen mukaan opiskelijalle pitää järjestää nettiyhteys, jos hänellä ei sitä ole ja opetus sitä edellyttää.

Pohjois-Karjalassa sijaitseva Tohmajärven lukio on jo vuosia tarjonnut opiskelijoilleen maksuttomat oppimateriaalit ja stipendin tietokoneen hankintaan. Sisäänheittotuotteilla on houkuteltu lukioon reilut 50 opiskelijaa omasta kunnasta, lähikylistä ja rajan takaa Venäjältäkin.

Rehtori Mikko Löppönen pitää uudistusta tervetulleena, vaikka oman koulun ilmaisetu sulaa. Hän uskoo, että Tohmajärven lukiossa riittää opiskelijoita jatkossakin. Vetonaulana on upouusi sivistyskeskus Ahjo, johon lukio muutti tämän vuoden alussa.

Ilmaiset läppärit ja e-kirjat ovat olleet Tohmajärven lukion vetonaula. Jatkossa samat edut kuuluvat kaikille oppivelvollisille. Mikko Löppönen uskoo, että opiskelijoita riittää edelleen omasta kunnasta, naapurikylistä ja rajan takaa.

Tohmajärven vastaavana sivistystoimenjohtajana Löppönen on valmistellut oppimateriaalien kilpailutusta yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Apunaan hänellä on apulaisrehtori, joka toimii sekä lukiossa että yhtenäiskoulussa.

Oppivelvollisille tarjottava maksuton opetus hoituu Tohmajärven lukiossa kohtuullisen helposti. Hankintatavat kuitenkin muuttuvat.

Kun uudelle opiskelijalle annettiin ennen 250 euron stipendi tietokoneen ostoon, ensi syksynä oppivelvollinen saa koneen suoraan käteen. Kiteen lukion kanssa on käyty alustavia neuvotteluja yhteisistä tietokonehankinnoista.

Tähän saakka tietokoneiden käyttö on Löppösen mukaan pelittänyt mainiosti, vaikka opiskelijoilla on ollut erilaisia koneita. Heti lukion alussa on pidetty metodikurssi, jonka aikana treenataan Abittin ja muiden sähköisten oppimateriaalien käyttöä.

− Muutama opettaja on saanut korvausta siitä, että on vastannut it-asioista. Systeemi on toiminut erittäin hyvin.

Opettajien toiveita on kuunneltu tarkasti, kun oppimateriaaleja on hankittu. Pienen lukion etu on Löppösen mukaan ketteryydessä. Tarvittaessa voidaan tehdä nopeitakin liikkeitä.

Jatkossa Tohmajärven lukio aikoo tarjota ilmaiset oppimateriaalit ja välineet myös muille kuin oppivelvollisille.

− Koska olemme tarjonneet samat edut tähänkin asti, haluamme säilyttää houkuttelevuutemme ja tarjota yhdenvertaiset edut kaikille.

Uusia sisäänheittotuotteitakin on mietitty, kuten autokoulua ja yritysyhteistyötä.