Moni pieni koululainen kantaa mukanaan oppimisvaikeuden järkälettä, eikä taakka välttämättä kevene ikävuosien karttuessa. Lapsuuden oppimisvaikeuksien tiedetään lisäävän mielenterveysongelmien riskiä aikuisena. Koulutustaso voi jäädä matalaksi, jolloin myös työttömyyden uhka on suurempi.
Oppimisvaikeuksien yhteydestä aikuisiän koulutukseen, työllistymiseen ja hyvinvointiin joulukuussa väitellyt Anna-Kaija Eloranta pitää tutkimuksensa tärkeimpänä tuloksena havaintoa, ettei yhteys lapsuuden ja aikuisuuden välillä ole suora. Kriittinen välittävä kehitysvaihe on lukio- ja ammatillisten opintojen aikaan osuva nuoruusikä.
– Siinä iässä tärkeää on kokemus siitä, että lähellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät ja tukevat. Lähiympäristöltä nuoruusiässä saatu tuki ennusti oppimisvaikeuden lieventymistä, jolla taas oli myönteinen yhteys hyvinvointiin aikuisena, Jyväskylässä psykologina työskentelevä Eloranta sanoo.
Väitöstutkimuksen tulokset eivät kerro, kuinka usein tuki tuli koulusta, sillä tukea ei ollut tutkimuksessa määritelty nimenomaan erityisopetuksesta tai oppilashuollosta saaduksi.
– Lukivaikeus oli lieventynyt selvimmin niillä aikuisilla, jotka kertoivat nuorena saaneensa tukea oppimisvaikeuteensa useilta lähiympäristön ihmisiltä, kuten opettajilta, ystäviltä ja perheenjäseniltä. Koulun henkilökunnan merkitys saattaa kuitenkin olla ratkaiseva, Eloranta arvelee.
Siirtyykö oppimisvaikeuksia koskeva tieto nuoren mukana lukioon tai amikseen?
Tukea oppimisvaikeuksiin saa parhaiten päiväkodissa ja alakoulussa. Tuki saattaa heiketä yläkoulussa, kun omaa luokanopettajaa ei enää ole.
Toisen asteen alkaessa pulmana on tuen hupenemisen lisäksi se, siirtyykö oppimisvaikeuksia koskeva tieto nuoren mukana uuteen opinahjoon.
– Nuoren tuen tarve voi kasvaa hänen siirtyessään toiselle asteelle, sillä myös itsenäisen opiskelun merkitys kasvaa. Erityisopetuksen tarjonta vähenee toisella asteella, vaikka sen pitäisi tässä tulevaisuuden kannalta kriittisessä ikävaiheessa kasvaa, Eloranta pohtii.
Uusi lukiolaki ja lukion opetussuunnitelma takaavat oppimisen tuen lukiossa ensi vuodesta alkaen. Myös hallitusohjelman linjaus oppivelvollisuuden pidentämisestä lupaa hyvää: tehostettu ja erityinen tuki voisivat jatkua entistä pitempään ja järjestelmällisemmin.
Tiedossa ei Elorannan mukaan kuitenkaan ole, missä määrin oppivelvollisuusuudistusta suunnitellaan erityistä tukea tarvitsevia nuoria ajatellen.
– Tilannetta mutkistaa lisäksi se, että perinteinen, esimerkiksi pelkästään lukemisen ja laskemisen taitojen tukemiseen tähtäävä erityisopetus ei enää riitä. Tästä kertovat muun muassa uutiset lukiolaisten stressistä. Psyykkisen hyvinvoinnin ja itsetunnon tukea tarvitaan myös, ja monissa kouluissa sitä jo tarjotaankin.
Elorannan väitöksen aineistona olivat seurantatiedot 20–39-vuotiaista aikuisista, jotka olivat lapsena käyneet laajoissa neuropsykologisissa oppimisvaikeustutkimuksissa Niilo Mäki Instituutin ja Jyväskylän Perheneuvolan ylläpitämällä Lastentutkimusklinikalla.
Seuranta-aineisto sisälsi tietoa 430 oppimisvaikeustaustaisesta henkilöstä ja 2 149 verrokista. Mukana olivat myös 48:n aineistosta valitun lukivaikeustaustaisen aikuisen ja 37 verrokin seurantatapaamisissa kootut testi- ja haastattelumateriaalit.
Väitös
A follow-up study of childhood learning disabilities. Pathways to adult-age education, employment and psychosocial wellbeing. Jyväskylän yliopisto 2019.