Pisa-testeissä parhaiten menestyneiden maiden opetusministerit ja opettajajärjestöjen johtajat saapuvat maaliskuun puolivälissä Suomeen.
Kyseessä on opetusalan huippukokous International Summit on the Teaching Profession ISTP, joka on järjestetty vuodesta 2011. Oppimistulosten kärkimaiden lisäksi kokoukseen kutsutaan Pisan parhaita nousijoita, joiden joukossa tänä vuonna ovat esimerkiksi Georgia ja Moldova.
Kokouksen järjestävät OECD ja maailman opettajajärjestö Education International (EI), yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön ja OAJ:n kanssa.
Varsinainen kokous järjestetään torstaina ja perjantaina Espoon Dipolissa, mutta kokouksen aattona keskiviikkona delegaatiot vierailevat oppilaitoksissa ja päiväkodeissa pääkaupunkiseudulla. Jännän äärellä taidetaan olla esimerkiksi Helsingin Jätkäsaaren päiväkodissa, jossa ministerivieraat tutustuvat suomalaiseen varhaiskasvatukseen.
Kun varsinainen kokous alkaa, Dipolin ovet sulkeutuvat ulkopuolisilta. Katkeavatko yhteydet opettajan profession todellisuuteen samalla, kun korkean profiilin juhlapuheet alkavat?
Suomalaisosallistujien mukaan aiempien vuosien kokouksilla on ollut konkreettisia osavaikutuksia Suomenkin koulutusjärjestelmän kehittämiseen.
– Esimerkiksi Kanadan kokouksessa vuonna 2015 OECD:n koulutusosaston johtaja Andreas Schleicher totesi, että jos Suomen järjestelmästä jokin puute nousi, se liittyi opettajien täydennyskoulutukseen, yhteistyöhön ja yhteisölliseen tekemiseen. Tämän jälkeen Suomessa kehitettiin ja otettiin käyttöön tutoropettajamalli, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kertoo.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan ISTP:ssä on viime vuosina korostunut esimerkiksi opettajan osaamisen jatkuva kehittäminen.
– Sittemmin Suomessa perustettiin opettajankoulutusfoorumi opettajien peruskoulutuksen ja yksilöllisen täydennyskoulutuksen kehittämiseksi ja näiden välisen yhteyden vahvistamiseksi, Grahn-Laasonen sanoo.
Ei tutoropettajamallia tai opettajankoulutusfoorumia ISTP:ssä keksitty, mutta Luukkaisen ja Grahn-Laasosen mukaan ISTP on hyvä tilaisuus kansainvälisen tutkimustiedon ja hyvien käytäntöjen jakamiselle.
Suomalaisen koulutuksen arvostus on välillä mykistävää.
Myös varhaiskasvatus on noussut yhä voimakkaammin esiin kaikilla koulutusjärjestelmän kehittämisen kansainvälisillä foorumeilla.
Suomen aloitteesta varhaiskasvatus onkin nyt ensimmäistä kertaa yksi kokouksen kolmesta pääaiheesta, johtajuuden ja kestävän kehityksen teemojen rinnalla.
Kokousvieraille aiotaan esitellä suomalaisen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen alkuvuosien pedagogiikkaa, jossa leikillä on tärkeä sija. Toisaalta kokouksessa keskeisesti esillä ovat myös ammatillisen koulutuksen teemat.
Jos suomalaisesta koulutuksesta tekisi johtopäätöksensä pelkästään kansainvälisistä uutisotsikoista, käsityksestä voisi syntyä melkoisen unelmahöttöinen utopia.
Koulutuksemme maailmanmaine on silti vastaansanomaton tosiasia.
– Olemme tämän tienneet, mutta ISTP:ssä ja muilla kansainvälisillä foorumeilla suomalaisen koulutuksen arvostus on välillä mykistävää. Kun kehuja tulee ja Suomi mainitaan jatkuvasti, tajuaa, kuinka tärkeää tämä asema on säilyttää. Se edellyttää jatkuvaa kehittämistä, Luukkainen sanoo.
Kaikilla mittareilla Suomi ei edes loista. Varhaiskasvatuksen osallistumisaste on alle OECD:n keskiarvon. Koulutustaso laskee. Tummiakin pilviä näkee, jos uskaltaa katsoa.
– Juhlapuheiden sijaan ISTP on huippumaiden tietojen ja tekojen vaihtamisen foorumi. Suomi ei siellä pelkästään opeta, vaan olemme mukana oppimassa muilta, Luukkainen sanoo.
Seuraa uutisointia kokouksesta: