Jatkuvan muutoksen vaatimus on ujuttautunut liike-elämästä nuorten identiteetteihin, väittää tutkija – ”voi olla tuhoisaa kehitykselle”

Ennen identiteettitaistot käytiin teini-iässä, nykyään moni kolmi-kymppinenkään ei vielä tiedä, mitä isona tekee. Kvartaalitaloudesta on tullut osa yksilön minuutta, väittää Rasmus Mannerström.

Identiteetti tarkoittaa tunnetta minän samuudesta ja jatkuvuudesta menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Tästä syntyvä kokemus suunnasta ja merkityksestä on ratkaisevan tärkeä psyykkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen integraation kannalta.

Oman identiteetin etsintää on pidetty perinteisesti teini-ikään kuuluvana asiana. Nykyään identiteetti on usein puolivalmis vielä kolmekymppisenäkin, väittää Rasmus Mannerström.

– Epävarmuus näyttää jopa kasvavan ennen kolmattakymmenettä ikävuotta. Työpaikka on menettänyt selvästi merkitystään identiteetin vakauttajana, sanoo Mannerström, joka toimii yliopisto-opettajana Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanissa.

On oltava joka hetki valmis muuttamaan itseään.

Kyse ei ole vain pätkätöiden yleistymisestä. Epävarmuus lisääntyi monilla niistäkin Mannerströmin tutkimista 29-vuotiaista, jotka tekivät koulutustaan vastaavaa kokopäivätyötä.

– Syy epävarmuuden kasvuun ei välttämättä piile työn sisällössä vaan työntekijän sisäistämässä ajattelutavassa. Olevaan tilanteeseen ei saa koskaan olla tyytyväinen. On oltava joka hetki valmis muuttamaan itseään ja päämääriään.

 

Ajattelutapa on Mannerströmin mukaan eräänlainen yksilön sisäistämä kopio kvartaalitaloudesta, jossa yrityksen on tarkkailtava herkeämättä ympäristöään ja oltava joka hetki valmis mukautumaan markkinoiden uusiin vaatimuksiin. Identiteettien hajanaisuus ei siten ole yksilöllinen vaan yhteiskunnallinen kysymys.

Mannerström käsittelee väitöksessään suomalaisten nuorten ja nuorten aikuisten identiteettiä ja sen yhteyksiä psyykkiseen hyvinvointiin, digitaalisten laitteiden käyttöön ja sosioekonomiseen tilanteeseen.

Väitöksen kolme osatutkimusta perustuvat yhteensä yli 2 500:lta 17–29-vuotiaalta suomalaiselta kerättyihin tietoihin.

Mannerströmin mielestä koulu ajaa nuoria liian varhaisiin uravalintoihin. Se jättää myös kertomatta, miten yhteiskunta on noissa valinnoissa läsnä.

– Elämä näyttäytyy nuorille valtavana määränä vapaita valintoja. Koulu ei opeta jäsentämään yhteiskunnallista kontekstia, jossa nuoret valintojaan tekevät. Tämä sopii hyvin liike-elämälle, mutta nuoren identiteetin kehityksen kannalta se voi olla tuhoisaa.

Väitös

Uncertain future plans – Personal identity among Finnish youth and its links with well-being, digital engagement and socio-economic circumstances. Jyväskylän yliopisto 2019.

Lue samasta aiheesta