Tutkittu juttu: Autonomian puute ajaa alanvaihtoon

Työuupumusoireet vähentävät opettajan työstään saamia hyviä kokemuksia, mikä heikentää sitoutumista työyhteisöön ja vahvistaa alavaihtoaikeita.

– Jos opettaja taas voi hyvin, hän voi jakaa hyvinvointia ympärilleen. Hän kuuntelee, kannustaa ja tukee. Silloin opettaja jaksaa kiinnittää huomiota koko yhteisön hyvinvointiin, kertoo väitöskirjatutkija Katariina Räsänen Itä-Suomen yliopistosta.

Opettajan hyvinvoinnin ja työyhteisöön sitoutumisen suhde selvää Räsäsen keväällä tarkastettavan väitöskirjan viimeisestä osatutkimuksesta. Tutkijan työnsä ohella Räsänen toimii erityisopetuksen lehtorina Rantakylän normaalikoulussa Joensuussa.

Seurantatutkimuksen kohdejoukkona olivat 1 064 peruskoulun luokan-, aineen- ja erityisopettajaa eri puolilta Suomea. Tutkimusaineisto koottiin kyselyillä vuosina 2010 ja 2015.

– Nykyiseen verrattuna tilanne opetusalalla oli aineiston keruuaikaan varsin seesteinen. Silti puolet aineiston opettajista harkitsi jo tuolloin alanvaihtoa ja kolmannes oli harkinnut alanvaihtoa jo pidempään, Räsänen sanoo.

Arvostus ja tunnustuksen saaminen työssä suojasivat opettajaa kyynistymiseltä ja työstä etääntymiseltä. Ammatillista arvostusta kokivat todennäköisemmin nuoret kuin virkaiältään vanhemmat opettajat.

Alanvaihdon harkitsijatkin olivat yleisemmin kokeneita kuin nuoria opettajia. Räsäsen mukaan tulos on kansainvälisiin tutkimuksiin nähden päinvastainen.

– Alalle sopeutumisen kannalta havainto on positiivinen. Arvostusta tarvitaan uran kaikissa vaiheissa, mutta noviisivaiheessa sitä tarvitaan kaikkein eniten.

Tutkimus ei kerro, miksi työyhteisössä arvostetaan nimenomaan nuoria opettajia.

Räsänen arvelee sen johtuvan tuoreen tutkinnon mukana tulevan osaamisen arvostuksesta.

– Aiemmilta vuosilta on myös paljon tutkimusnäyttöä siitä, että juuri noviisiopettajat ovat vaarassa uupua ja siirtyä pois alalta. Siksi uran alkuun on panostettu kouluissa paljon. Ilmeisesti tulokset näkyvät.

”Kokemus autonomian puutteesta vaikutti vahvasti opettajien työhyvinvointiin ja alanvaihtoaikeisiin.

Opettajilla, joilla oli koulun johtamiseen liittyviä työtehtäviä, oli muita matalampi työuupumusriski. Räsänen selittää havaintoa johtotehtäviin liittyvällä työn autonomialla.

– Johtotehtävät ovat stressaavia, mutta niissä on usein mahdollisuus säädellä omaa työtään. Mitä vahvemmin opettaja kokee voivansa vaikuttaa työhönsä, sitä enemmän hänellä on keinoja säädellä kuormittumisen kokemuksiaan.

Työn autonomia on yksi tutkimuksen avainkäsitteistä. Kokemus autonomian puutteesta vaikutti vahvasti opettajien työhyvinvointiin ja alanvaihtoaikeisiin.

Tunne autonomian vähenemisestä liittyi Räsäsen tutkimuksessa uudistuksiin, joita tehtiin opettajia kuulematta. Erityisesti virkaiältään vanhemmat opettajat olivat sitä mieltä, että työ on entistä enemmän ylhäältä ohjattua.

– Työ ei ollut enää samaa kuin valmistuessa; opetuksen ulkopuolinen työ vei liikaa aikaa opetukselta ja oppilaan ohjaamiselta. Arvosteltiin voimakkaasti sitä, että päätöksiä tekevät tahot, joilla ei ole kokemusta koulutyön arjesta.

Tutkimustulos alanvaihtoaikeiden keskittymisestä pidempään palvelleille opettajille ei yllätä OAJ:n erityisasiantuntijaa Sara Simbergiä.

Opettajan työn polttavin ongelma, työn leviäminen kauas opetustyön tuolle puolen, ei Simbergin mielestä voi ratketa pelkästään opettajien omilla eväillä.

– Töiden priorisointi, eli opettajan työnkuvan kirkastaminen, pitäisi tehdä siellä missä koulun tavoitteista ja resursseista päätetään. Tällä hetkellä sekin työ kaatuu opettajien niskaan, mikä selittää osaltaan alanvaihtoaikeita.

Simberg on iloinen siitä, että tutkimukseen osallistuneet nuoret opettajat tunsivat saavansa tukea. Tutkimus ei silti hälvennä huolta, jota OAJ kantaa nuorten opettajien työhyvinvoinnista ja alalla pysymisestä kantamaa huolta.

– Hienoa kuulla, että nuoret opettajat saavat kollegoilta tukea. Alle 35-vuotiaden työssäjaksamisen tiedetään kuitenkin olevan yleisesti koetuksella. Myös nuorten opettajien alanvaihdon kynnys saattaa olla madaltumassa, Simberg toteaa.

Yhtenä selityksenä noviisiopettajien aseman kohenemiselle Simberg pitää mentoroinnin vakiintumista yleiseksi toimintatavaksi Suomen kouluissa. Yleissivistävällä puolella mentoroinnin asema on vahvistettu myös sopimuksin.

OAJ:n työoloselvitykset ovat olleet viime vuosina synkkää luettavaa. Vuodesta 2013 lähtien kahden vuoden välein julkaistu työolobarometri kertoo kerta kerralta syvemmästä matalapaineesta: opettajan työ pirstaloituu valuen yhä enemmän vapaa-aikaan ja pahentaen stressiä.

Viime syksynä tehty selvitys kertoi alanvaihtoa harkitsevien osuuden tuplaantuneen muutamassa kuukaudessa. Lähtöä harkitsi jo reilusti yli puolet opettajista

– Viime syksyn katastrofitunnelmat eivät johtuneet pelkästään koronasta, vaan pandemian aikaiset järjestelyt kasasivat opettajien jo ennestään liian suuren työkuorman sietämättömäksi, Simberg sanoo.

Simberg keskusteli äskettäin työsuojeluvaltuutettujen kanssa, ja he kertoivat, että töiden kasaantuminen on edelleen ongelma. On yleistä, että työpäivää venytetään siinä toivossa, että seuraavasta työpäivästä saataisiin vähän helpompi.

– Tosiasiassa työpäivää pidentämällä paikataan koulun resurssipulaa, mikä ei tietenkään voi olla kestävä ratkaisu vuosikausia jatkuneeseen ongelmaan. ○